Yritysten ja organisaatioiden toimintaympäristöt ovat jatkuvassa muutoksessa. Muutosta aiheuttavat yhteiskuntien sähköistyminen, sen mukanaan tuomat haasteet ja mahdollisuudet, toisaalta myös niukkenevat taloudelliset resurssit. Muutos haastaa organisaatioita kehittämään ja arvioimaan prosessejaan sekä rakenteitaan tavalla, jolla voidaan tehostaa niiden toimintaa ja mahdollistaa menestyminen käytettävissä olevilla resursseilla. Muutoksen johtamisessa ja sen onnistumisessa on tärkeää, että työntekijät ovat mukana sitoutettuna muutokseen. Osallistuminen ja osallisuus lisäävät työntekijöiden tunnetta siitä, että muutos ja työn kehittäminen huomioi myös työntekijöiden näkökulman ja käytännön tekemisen. Vaikuttamisen mahdollisuus oman työn kehittämiseen lisää sitoutumista tehtyihin muutoksiin ja antaa paremmat lähtökohdat onnistuneesti johdetulle muutokselle.
Kuva: Vlad Hilitanu/Unsplash
Työntekijät kehittämisen keskipisteessä
Kehittävä työntutkimus on oivallinen työntekijöitä osallistava tutkimusmenetelmä, jolla voidaan erityisesti paneutua työn tekemisen ja työtapojen kehittämiseen. Kehittävä työntutkimus on syntynyt tarpeesta asettaa työntekijä toiminnan kehittämisen keskipisteeksi. Kehittävän työntutkimuksen menetelmä ei tuo ulkoistettuja ratkaisuja, vaan tarjoaa työyhteisölle erilaisia välineitä toiminnan arviointiin ja uusien toimintamallien suunnitteluun.
Kuva: Pexels
Kehittävän työntutkimuksen menetelmän keskiössä ovat työyhteisön jäsenten keskinäinen vuorovaikutus ja oppiminen. Menetelmä tuottaa työntekijöille tietoa työssä esiintyvistä ristiriidoista, auttaa näkemään uusia ratkaisuja sekä mahdollistaa toiminnan analysoinnin uuden tiedon ja toimintamallin luomiseksi ja soveltamiseksi käytäntöön. Muutokset ja kehitys nähdään kehittävässä työntutkimuksessa ennen kaikkea syklisinä oppimisprosesseina, joissa työntekijät yhdessä ratkovat nykytilaan liittyviä ongelmia luoden lopputuloksena jotakin uutta. Yhden ongelman ratkaisu nostaa usein esiin uusia ristiriitoja, jolloin prosessin myötä kehittämisen kohteet muuttuvat ja laajenevat. Tätä kutsutaan ekspansiiviseksi oppimiseksi.
Työelämässä toimintamallien ja käytänteiden tarkastelu suhteessa tavoitteisiin, vaatimuksiin ja toimintaympäristöön tulisi olla jatkuvan kehittämisen ja arvioinnin kohteena. Tavallinen ristiriitatilanne syntyy, kun työn kohde on vähitellen muuttunut, mutta työvälineet ja -prosessit eivät ole kehittyneet samaa tahtia ja tämä kehitys on jäänyt työyhteisössä huomaamatta. Ristiriita lienee jollain tasolla tuttu useimmille asiantuntijatyössä toimiville työntekijöille. Tällaiset ristiriidat toimivat kehittämisen ja oppimisen lähteenä. Sylkimäinen eteneminen ja oppimisprosessit voivat parhaimmillaan kannustaa siihen, että työn kehittämisestä ja toiminnan jatkuvasta parantamisesta tulee työn tekemisen tapa, jonka keskiössä on toimivat työn tekemisen prosessit ja palvelut sekä sujuvat käytännöt.
Muutoslaboratorio, muutoksen työkalupakki
Kuva: Pixabay
Kehittävän työntutkimuksen menetelmää sovelletaan konkreettisesti muutoslaboratoriossa. Se on ympäristö, jossa kehitettävää työtä analysoidaan ja mallinnetaan. Muutoslaboratoriossa voidaan muovata kokonaan uuden toimintatavan tai -käytännön malli, jossa ratkaistaan nykyisen työkäytännön ristiriidat ja havaitut ongelmat. Työskentelyssä sekoitetaan tarkoituksenmukaisesti osia tutuista työyhteisön käytännöistä yhteen tutkimuspohjaisten elementtien kanssa. Laboratoriotyöskentelyssä tarkastelun kohteena ovat toiminnan malli ja visio, ideat ja välineet sekä erilaiset toimintaa kuvaavat tiedot ja havaintoaineistot, joita kutsutaan peiliksi.
Muutoslaboratoriotyöskentely voidaan jakaa analyysivaiheeseen, suunnitteluvaiheeseen ja kokeiluvaiheeseen. Kehittämisessä korostuu syklimäinen vaiheistus, jossa työntekijät analysoivat työtä, suunnittelevat uutta, vievät ratkaisuideoita käytäntöön kokeiltaviksi ja arvioitavaksi sekä palaavat tarkastelemaan tilannetta laboratorioon. Syklimäisyys mahdollistaa ketterät kokeilut käytännössä ja tarvittaessa muutoksen suunnan korjaamisen uudelleenarvioinnin myötä.
Kehittävän työntutkimuksen lähestymistapaa on kehitetty Suomessa 1980-luvulta lähtien ja sen kehittämisen keskeinen toimija on ollut Yrjö Engeström. Kehittävä työntutkimus pohjautuu neuvostoliittolaisten L. S. Vygotskin, A. N. Leontjevin, A. R. Lurian sekä heidän seuraajiensa kehittämään kulttuurihistorialliseen toiminnan teoriaan. Kehittävä työntutkimus on kehittämisen teoreettisena lähestymistapana kansainvälisestikin harvinainen ilmiö, eikä se ole valmis, kaavaksi kangistettava lähestymistapa. Kehittävän työntutkimuksen pääpaikkana toimii Helsingin yliopiston The Center for Research on Activity, Development and Learning CRADLE.
Kuva: Pixabay
Blogin ovat kirjoittaneet: Innanen Marjo, Laakso Jarno, Lakkala Mervi, Kaljunen Mari, Tammisalo Nonna ja Ukskoski Annemari
LÄHTEET
Engeström Y. 1995. Kehittävä työntutkimus: Perusteita, tuloksia ja haasteita. Helsinki: Painatuskeskus
Engeström Y. 2002. Kehittävä työntutkimus: Perusteita, tuloksia ja haasteita. Helsinki: Edita Prima Oy
Engeström Y. 2004. Ekspansiivinen oppiminen ja yhteiskehittely työssä. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy.
Kasvio, A. 1990 Työorganisaatioiden tutkimus ja niiden tutkiva kehittäminen: Kirjallisuuskatsaus. Tampere: Tampereen yliopisto.
Toikko, T. & Rantanen, T. 2009. Tutkimuksellinen kehittämistoiminta: Näkökulmia kehittämisprosessiin, osallistamiseen ja tiedontuotantoon. [Tampere]: Tampere University Press : Taju [jakaja].
Virkkunen, J. & Engeström, Y. & Pihlaja, J. & Helle, M. 2001. Muutoslaboratorio: Uusi tapa oppia ja kehittää työtä. Helsinki: Edita Oyj.