Teoria vai Artefakti – Kumpi tulee ensin?

Työelämän kehittämismenetelmät opintojaksolla tutustuimme tutkimusmenetelmään, jota v oisi hyödyntää esimerkiksi monialaisen opinnäytetyön tekemisessä. Ryhmämme jäsenet kokivat aiheen erittäin mielenkiintoiseksi ja menetelmä oli kaikille uusi. Aiheemme oli konstruktiivinen tutkimus, josta käytetään suomen kielessä käsitettä suunnittelututkimus ja englannin kielessä Design Science Research (DSR) tai Design Science.

Mikä konstruktiivinen tutkimus on?

Konstruktiivinen tutkimus on ennen kaikkea käytännönläheinen tapa lähestyä asioita. Menetelmässä on tärkeää kerätä olemassa olevasta tutkimustiedosta hyvä teoreettinen pohja, josta lähdetään rakentamaan ratkaisua ongelmaan. Tutkimusmenetelmässä on tarkoitus tuottaa uutta tutkimustietoa sekä konkreettinen uusi artefakti.

Artefaktin salaisuudet

Konstruktiivisen menetelmän tarkoituksena on tuottaa “jokin juttu” eli artefakti, jonka suoriutumista mitataan. Voimme siis rakentaa esimerkiksi konstruktioita, malleja, metodeja tai toteutuksia. Tutkimusongelmassa voimme kysyä, saavutimmeko konstruktiolle tai parannukselle asetetut tavoitteet? (Järvinen & Järvinen, 2004, 105; March & Smith 1995.)

Käytännössä konstruktiivinen tutkimusmenetelmä ei kuitenkaan etene vain teoriasta artefaktiin tai artefaktista teoriaan, vaan on sykleissä näiden kahden välillä. Teoria ja artefakti ovat erottamattomia (Hart & Gregor 2010, 76).

Konstruktiivisen tutkimuksen prosessi

Kuva 1. Konstruktiivisen tutkimuksen prosessi (Lukka 2001).

Konstruktiivisen tutkimuksen prosessi on kuusivaiheinen. Prosessi alkaa käytännön ongelman tunnistamisella ja etenee kuvan 1 mukaisten vaiheiden kautta artefaktin eli ratkaisun tutkimiseen. Konstruktiivisen tutkimuksen eri vaiheet dokumentoidaan huolellisesti sekä perustellaan prosessin aikana tehdyt valinnat.

Konstruktiivisen tutkimuksen edut & riskit

Konstruktiivisen tutkimuksen etuina pidetään sitä, että sillä saavutetaan selkeitä konkreettisia hyötyjä sekä tavoitteita kohdeorganisaatiolle.

Konstruktiivinen tutkimus pienentää käytännön ja teorian välistä eroa. Ensiarvoisen tärkeää on, että käytännön edustajien ja tutkijoiden kommunikointi ja yhteistyö toimii sujuvasti. Molempien osapuolien tulee olla sitoutuneita prosessiin. (Lukka 2001.)

Riskeinä tässä menetelmässä voidaan pitää tutkimuksen aikana selviävien tietojen arkaluonteisuutta, jolloin niitä ei yrityksen toiveesta haluta julkaista. Kokemusperäisesti on myös havaittu, että sitoutumisen taso tutkimusprosessiin ei aina ole ollut riittävä. Konstruktiivista tukimusta ei tehdä “toisinaan” tapahtuvan yhteydenpidon pohjalta.

Teoriafetissi?

Kyseistä tutkimusta ei lueta osaksi arvostetuimpia tieteellisiä julkaisuja. Tämä voi aiheuttaa ongelmia julkaisuprosesseissa (Lukka 2001). Tutkimusmenetelmä on edelleen eräiden tieteellisten yhteisöjen suurennuslasin alla (Baskerville ym. 2018, 369; Straub, 2009). Konstruktiivisella tutkimuksen tuotoksissa joudutaan yhä perustelemaan teoreettisen viitekehyksen riittävyyttä, kyseessä on jopa eräänlainen vallalla oleva ”teoriafetissi” (Iivari 2020).

Voidaan kysyä, voisiko tutkimusmenetelmän kohdalla muokata teoreettisen viitekehyksen vaatimuksia tutkimusmenetelmään paremmin soveltuvaksi? Olisiko riittävää, että menetelmällä tuotetaankin vain artefakti tai laadukas teoreettinen tuotos, ei molempia? (Baskerville ym. 2018, 369.)

Konstruktiivinen tutkimus osana työelämää?

Suunnitteluprosesseissa konstruktiivista tutkimusta voidaan käyttää esimerkiksi case- hankkeiden tutkimuksen kautta. Keräämällä tietoa erilaisista hankkeista, erilaisissa toimintaympäristöissä, voidaan paremmin ymmärtää suunnitteluprosessien tilannetta ja kokonaisuutta. Tutkimusmenetelmä soveltuu hyvin mm. digitaalisten innovaatioiden kehittämiseen (Vom Brocke, Hevner & Maedche 2019, 309). Ryhmämme perehtyikin oman alansa ongelmiin ja pohdimme voisiko niitä ratkaista artefaktin avulla?

Artefaktista apua kierrätysmotivaation kasvattamiseen?

Miten menetelmää voisi käyttää esimerkiksi kierrätyksen ja jätteiden lajittelun kasvattajana? Toimiiko konstruktiivinen tutkimusote menetelmänä, jolla voidaan hyödyntää tehokkaammin olevassa olevia tutkimustuloksia lajittelukäyttäytymisestä?

Tutkimustuloksista saataisiin tietoa siitä, mitä haasteita tai motivaatiotekijöitä ihmiset kokevat lajitteluun liittyen. Tietoja voitaisiin käyttää uudenlaisen chatbotin kehittämisessä luomalla vuorovaikutussuunnitelma, jolla botti pyrkii vaikuttamaan lajittelukäyttäytymiseen. Voisiko tämän kaltainen kehitysmalli chatbottien hyödyntämisestä olla tulevaisuudessa arkipäivää?

Asiakaslähtöisen palvelun kehittäminen

Asiakaslähtöisen palvelun kehittäminen artefaktin avulla voisi onnistua käyttämällä Lean- periaatetta, jossa Kaizen ajattelu olisi päämenetelmänä eli jatkuvan parantamisen malli ja artefaktina toimisi asiakkaan kokema kokemus 6 eri tasolla. Muita Lean-periaatteita, joita

voitaisiin hyödyntää asiakaslähtöisen palvelun kehittämisessä, ovat mm. siisteyteen ja järjestykseen pyrkivä 5S ja standardisoidut toimintatavat (Pospelov 2017, 22). Kaizen syklissä Kuva 2. Pospelov (2017) kuvaa tarkasti Kaizen menetelmän eri vaiheet, jolla artefakti saavutetaan.

Kuva 1. Kaizen-sykli Pospelov 2017 mukaan.

Aihe oli meille haastava. Parhaat lähteet olivat englanninkielisiä ja paljon jäi käyttämättä sen takia. Kaikki ryhmän jäsenet totesivat, että voisivat käyttää konstruktiivista menetelmää MONT työssään ja luoda jotain artefaktin avulla, kunhan muistamme, että teoria ja artefakti ovat erottamattomia (Hart & Gregor 2010, 76).

Kirjoittajat: Hanna Granroth, Hannu Heiskari, & Tuija Ipatti

Lähteet

Baskerville, R., Baiyere, A., Gregor, S., Hevner, A. & Rossi, M. 2018. Design Science Research Contributions: Finding a Balance between Artifact and Theory. Journal of the Association for Information Systems; Atlanta.

Hart, D & Gregor, S. 2010. Information systems foundations: The role of design science. Canberra: ANUpress. E-kirja

Iivari, J. 2020. Editorial: A Critical Look at Theories in Design Science Research. Journal of the Association for Information Systems. Vol. 21 No 3 Article 10.

Järvinen, P. & Järvinen, A. 2004. Tutkimustyön metodeista. Tampere:Tampereen yliopistonpaino Oy.

Lukka, Kari. 2001. Konstruktiivinen tutkimusote. Verkkodokumentti.

Pospelov, I. 2017. Jatkuvan parantamisen mallin tehostaminen palveluvarastoympäristössä. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö (YAMK).

Straub, E.T. 2009. Understanding Technology Adoption: Theory and Future Directions for Informal Learning. Review of Educational Research. Vol. 79, No. 2. AERA

Vom Brocke, J., Hevner, A., & Maedche, A. 2019. Design Science Research and Digital Innovation. Call for Papers, Issue 1. Springer.