31
touko 17

Utelias nyt ja aina

Uteliaisuuttani on tyydytetty, mutta nälkä ei kadonnut. Pohjois-Suomen Erämessut tuli ja meni, paljon tuli tehtyä, koettua ja opittua. Kurssi ja tapahtuma opettivat paljon ja sen suorittaminen on ollut nautinto, huomaan todella pitäväni tapahtumassa työskentelystä ja toivottavasti saan jatkossakin tyydyttää uteliaisuuttani näin hyvissä tapahtumaympäristöissä. Olihan tässä paljon haasteita, kuten se, että miten aktivoin itseni tehtäviin joita on pakko tehdä heti ja säännöllisesti minulle luontaisen viime tippaan tyylin sijaan. Onneksi hyppäsin kurssin aikana täysin rinnoin kohti haasteita, koittakaas ite pyöräillä Rovaniemeltä Ouluun, hauska ja ikimuistoinen kokemus, mutta kyllä välissä piti ärräpäitä laukoa.

Kurssin opettajat pitivät huolen että, opimme paljon tärkeitä asioita tapahtumiin liittyen. Näitä oli mm. kuinka tärkeää some-näkyvyys on (boom boom shake the room!), wow efektin luominen tapahtuman aikana, vieraiden ja näytteilleasettajien odotusten ylittäminen ja muuan jäävuoriteoria. Kiitos opettajille näistä tärkeistä opeista. Myös toimeksiantaja opetti meille paljon. Töitä voi tehdä kovasti ja tosissaan mutta pieni pilke silmäkulmassa ei satuta koskaan, siitä voi pikemminkin olla apua. Hyvällä huumorilla saattaa saada työntekijöille hymyn huulille, esimerkiksi oikeiden matkaeväiden muodossa. Suuret kiitokset heille!

Heidän lisäksi tahtoisin kiittää kaikkia messuvieraita, näytteilleasettajia, talkootyöläisiä ja muita, jotka olivat järjestämässä Pohjois-Suomen erämessuja ja tekemässä kokemuksesta minulle niin antoisan.  Eikä missään nimessä tule unohtaa Martha koiraa, joka saattoi olla vielä uteliaampi kuin minä itse.

Viimeiseksi tahtoisin kiittää ryhmää, joka on opettanut minua kaikista eniten. Tarkoitan tietysti kanssa opiskelijoitani, joiden kanssa olemme yhdessä oppineet epäonnistumisten ja onnistumisten kautta. Kaikki heistä on opettanut minulle tämän kurssin aikana jotain tapahtumista, somettamisesta, tapahtumassa työskentelystä ja ylipäätänsä siitä miten olla hyvä ihminen ja työkaveri. Suurkiitos teille kaikille ja nähdään syksyllä, Utelias Vili kiittää ja kuittaa.

PS. Tässä on alpakka. Oli muuten veikeän näköinen ja kuuloinen elukka, käykää kattomassa jos joskus jossain näätte tämmösen.


24
huhti 17

Uteliaana erämessuille!

Tuorein tapahtumajärjestämiskokemukseni on täällä hetkellä tulossa nyt toukokuussa olevilla Pohjois-Suomen erämessuilla. Tapahtuman työtehtäviä jaettaessa päätimme ystäväni Karrin kanssa tarttua haasteeseen kansainvälisenmarkkinoinnin osalta, sillä se tehtävänä herätti uteliaisuuttani eniten. Yllätyksemme tehtävät ovat vähän erilaisia mitä alun perin odotimme. Tehtävämme on some-painotteinen, mikä antaa minulle mukavasti haastetta. Somettaminen ei ole vahvuuksiani snapchatin ulkopuolella (mistä tuleekin mieleeni missä erämessu snapchat?).

Pohjois-Suomen erämessut on vahvasti esillä somessa, erityisesti Facebookissa ja Instagramissa. Someryhmämme tekee loistavaa työtä juttujen ja postauksien säännöllisessä luomisessa ja julkaisussa. Minun kaltaisen heikolla somekäyttäjällä on välillä vaikeuksia pysyä kovan postaustahdin mukana. Onneksi saan itsekin käyttää erämessujen somea yrittäessäni ryhmäni kanssa luoda keskustelua ulkomaalaisten kanssa Instagramissa ja Facebookissa. Olemme myös esiintyneet Kalevan artikkelissa joka on myös mennyt jakoon koulumme Facebook-sivulla.

Henkilön Lapin AMK - Lapland University of Applied Sciences kuva.

Ilokseni saan olla mukana myös varmasti huikeassa sometempauksessa, jossa lähdemme muutaman muun opiskelijan kanssa pyörillä polkemaan Rovaniemeltä Ouluun! Matka on pitkä mutta siitä saan varmasti hyvän fiiliksen ja koen todellakin olevani #matkallamessuille.


13
maalis 17

Uteliaisuutta etsimässä

Ensimmäinen tapahtumanjärjestämiskokemukseni ulottuu kesälle 2009. Olin 13 vuotias joka innolla odotti reilun viikonpäässä kummittelevaa syntymäpäiväänsä. Olimme perheemme kanssa käymässä vanhimman sisaruksemme luona katsomassa hänen uutta kotikaupunkiaan Poria, kun puhelimestani loppui akku ja ketään perheenjäsenistäni ei näkynyt missään. Onnekseni olimme juuri käyneet siskoni työpaikalla, joten osasin suunnistaan sinne. Siellä nykäisin siskoni työkaveria hihasta, että tämä soittaisi tälle ja kertoisi missä olen ja että olen kunnossa, you know ettei äiti huolestuisi liikaa.

 

13 vuotiaalla aktiivisella pojalla käy aika nopeasti pitkäksi, joten siskoni työkaveri keksi, että auttaisin häntä laittamaan julisteita odotellessani. ”Mikäpä siinä” ajattelin ja menin laittamaan julisteita teltan nurkassa olevaan kehikkoon. Montaa en kerennyt asettamaan ennen kuin perheeni saapui ja se homma sitten jäikin minun osalta siihen.

 

En muista tarkkaan mikä oli tilaisuuden aihe, mutta muistan että se oli Suomi Areenan järjestämä ja yksi paikalla olevista panelisteista oli Martti Ahtisaari. Paneeli oli nuorelle kovin pitkäveteinen, uskallan sanoa jopa tylsä. Mutta se tylsyys loppuikin sitten nopeasti. Teltan kulmasta puhaltava tuuli heitti yhden laittamistani julisteista rakkaan ex presidenttimme niskaan. No todellisuudessa ei tainnut Martilla edes lause katketa, hän vain naurahti ja jatkoi menemään. Onnekseni media päätti värittää tarinaa (useassa eri lehdessä) niin sain tämän hauskan tarinan ikuistettua. Tässä on Helsingin Sanomien otos tapahtuneesta.

Politiikan kulmapöytä etsi syyllistä siihen kuka julisteen heilautti, no minä myönnän sen laittaneeni.

 

Viime kesänä uskaltauduin uudelleen (tällä kertaa virallisesti) työskentelemään Suomi Areenassa. Tapahtuma on pyörinyt jo useita vuosia, mutta voin taata ettei yksikään työntekijä siellä ole tarkistanut julisteiden kiinnitystä niin tarkasti kuin minä.