13
maalis 17

Uteliaisuutta etsimässä

Ensimmäinen tapahtumanjärjestämiskokemukseni ulottuu kesälle 2009. Olin 13 vuotias joka innolla odotti reilun viikonpäässä kummittelevaa syntymäpäiväänsä. Olimme perheemme kanssa käymässä vanhimman sisaruksemme luona katsomassa hänen uutta kotikaupunkiaan Poria, kun puhelimestani loppui akku ja ketään perheenjäsenistäni ei näkynyt missään. Onnekseni olimme juuri käyneet siskoni työpaikalla, joten osasin suunnistaan sinne. Siellä nykäisin siskoni työkaveria hihasta, että tämä soittaisi tälle ja kertoisi missä olen ja että olen kunnossa, you know ettei äiti huolestuisi liikaa.

 

13 vuotiaalla aktiivisella pojalla käy aika nopeasti pitkäksi, joten siskoni työkaveri keksi, että auttaisin häntä laittamaan julisteita odotellessani. ”Mikäpä siinä” ajattelin ja menin laittamaan julisteita teltan nurkassa olevaan kehikkoon. Montaa en kerennyt asettamaan ennen kuin perheeni saapui ja se homma sitten jäikin minun osalta siihen.

 

En muista tarkkaan mikä oli tilaisuuden aihe, mutta muistan että se oli Suomi Areenan järjestämä ja yksi paikalla olevista panelisteista oli Martti Ahtisaari. Paneeli oli nuorelle kovin pitkäveteinen, uskallan sanoa jopa tylsä. Mutta se tylsyys loppuikin sitten nopeasti. Teltan kulmasta puhaltava tuuli heitti yhden laittamistani julisteista rakkaan ex presidenttimme niskaan. No todellisuudessa ei tainnut Martilla edes lause katketa, hän vain naurahti ja jatkoi menemään. Onnekseni media päätti värittää tarinaa (useassa eri lehdessä) niin sain tämän hauskan tarinan ikuistettua. Tässä on Helsingin Sanomien otos tapahtuneesta.

Politiikan kulmapöytä etsi syyllistä siihen kuka julisteen heilautti, no minä myönnän sen laittaneeni.

 

Viime kesänä uskaltauduin uudelleen (tällä kertaa virallisesti) työskentelemään Suomi Areenassa. Tapahtuma on pyörinyt jo useita vuosia, mutta voin taata ettei yksikään työntekijä siellä ole tarkistanut julisteiden kiinnitystä niin tarkasti kuin minä.