Kiertävä Arktisen taidekasvatuksen keskus, Nomadic hub of Arctic Art Education, pystytti pohjoisen kulttuurisia, sosiaalisia ja ekologisia olosuhteita huomioivan nykytaidekasvatustoimintansa Narsaqiin, Grönlantiin huhtikuun alussa.
Tällä kertaa Arktisen yliopiston ASAD verkoston etäopiskelusta ja kenttäkoulusta muodostuvaa kurssia oli toteuttamassa Lapin yliopiston lisäksi Grönlannin Ilisimatusarfik yliopisto, taide ja sosiaalipsykologia yhdistys Siunissaq, Narsaqin kansainvälisen tutkimusaseman (NIRS, Narsaq International Research Station) ja Kujalleqin kunta Grönlannista. Norjasta toimintaa osallistui Nord yliopisto ja ulkoilmakasvatuksen yhdistys Polarsirkelen Friluftsråd. Rovaniemeltä mukana oli myös monitaideyhdistys Piste, joka toi mukaan liike- ja draamapedagogiikkaa.
Taidetoiminta Narsaqissa noin 1400 asukkaan Inuit yhteisössä tarjosi opettajankouluttajille, jatko-opiskelijoille, opettaja- ja taideopiskelijoille ainutlaatuisen kurkistuksen grönlantilaiseen elämänmuodon ja koulun kohtaamiseen, niin sen mahdollisuuksiin kuin hankauksiinkin.
- Koulurakennuksen sisällä olimme kuin missä tahansa pohjoismaisessa peruskoulussa. Kun astuimme ulos rakennuksesta, olimme keskellä ainutlaatuista ympäristöä ja kulttuuria, jossa lapset ja nuoret olivat asiantuntijoita ja me oppilaita. Arktisen taidekasvatuksen kehittämisen äärellä pohdimme miten tuon ekokulttuurisen tietämyksen voisi tuoda näkyväksi ja oppimisen, kohtaamisen keskiöön. Tiivistää projektikoordinaattori, yliopistolehtori Annamari Manninen.
Narsaqin yhteisön edustajat, paikallisen museon työntekijät, kulttuurikoordinaattorit, opettajat, nuoristyön ohjaajat sekä palvelukodin työntekijät, koulun oppilaat ja nuoret olivat monin tavoin mukana monialaisessa yhteistyössä. Yhdessä ja erikseen tuotetut taideteokset koottiin esille pop up -näyttelyksi, jossa vieraili yhteensä n. 100 toiminnasta kiinnostunutta.
- Taidepajoissa tuodaan esiin osallistujien arkeen ja paikkoihin liittyviä merkityksiä taidetta sekä tiedettä yhdistäen. Lopuksi teokset esiteltiin yhteisessä näyttelyssä ja jaettiin yhteisön kanssa. Näin sekä tutustutaan taiteen tekemisen ja tieteellisen tutkimisen menetelmiin, että pyritään antamaan mahdollisuus paikallisen identiteetin vahvistumiselle ja eri toimijoiden kohtaamiselle. Manninen summaa.
Arktisen taidekasvatuksen kiertävä keskus Narsagissa oli osa laajempaa New genre Arctic Art Education hankekokonaisuutta (AAE)
- Näen Arktisen taidekasvatuksen kenttätyön mainiona esimerkkinä Arktisen yliopiston pyrkimyksestä edistää tieteidenvälistä yhteistyötä, osallistaa pohjoisen asukkaita akateemiseen toimintaan sekä vahvistaa yhteyksiä alkuperäiskansoihin ja monietnisiin yhteisöihin dekoloniiaalisen tutkimuksen ja koulutuksen avulla, toteaa AAE-toiminnan käynnistänyt emeritus professori Timo Jokela.
Alkuperäiskulttuurit, dekolonisaatio ja kestävyysmurros olivat esillä työpajoissa. Kestävyysmurros-tohtorikoulutuspilotissa (SusTra) työskentelevät väitöstutkijat Suvi Autio ja Niko Väistö ohjasivat toisen asteen oppilaitoksen, Inusullivikin nuorten lyhytelokuvan toteutuksen.
- Tarinankerronta auttoi nuoria rakentamaan minäkuvaansa. Heidän lyhytelokuvassaan teemoja olivat metsästysperinteiden jatkuvuus, paikalliset käsityötaidot, tulevat opinnot sekä Grönlannin säilyttäminen kaivostoiminnan uhkia vastaan, toteavat ohjaajat.
AAE-toimintaa ja sen osahankkeita tukee tällä hetkellä muun muassa Pohjoismainen Ministerineuvosto / Nordplus Horizontal rahoitus, DAHES/ UArtic rahoitus, Community art-based sustainability in the Arctic -hanke sekä kanadalaisen Memorial yliopiston koordinoima Lessons of the Land hanke.
