Lapin ammattikorkeakoulu Ryhmäblogi
Jaana Vilmi, Ari Virtanen Ammatillinen vuorovaikutus ja Valtteri Rantonen eettisyys hoitotyössä
18.5.2018
Eettisyys ja monikulttuurisuus hoitotyössä
Ryhmäblogin tehtävänä on tarkastella eettisyyden merkitystä monikulttuurisessa hoitotyössä. Blogissa jäsennellään ja yhdistellään kevään aikana opittuja aiheita. Aihetta käsitellään myös Leningerin ja Purnellin teorioiden kautta ja tuodaan esille myös omia näkemyksiä ja kokemuksia tästä tärkeästä näkökulmasta hoitotyössä.
Eettisyys hoitotyössä
Sairaanhoitajan tehtävänä on väestön terveyden edistäminen ja ylläpitäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä kärsimyksen lievittäminen. Sairaanhoitaja auttaa kaikenikäisiä ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Sairaanhoitaja palvelee yksilöitä, perheitä ja yhteisöjä. Ihmisiä hoitaessaan hän pyrkii tukemaan ja lisäämään heidän omia voimavarojaan sekä parantamaan heidän elämänsä laatua. (Sairaanhoitajaliitto 2014.) Tässä on sairaanhoitajaliiton määritelmä siitä, mikä on sairaanhoitajan tehtävä. Lyhyt ja ytimekäs lause, jonka toteuttamisessa saattaa kuitenkin ilmetä erilaisia ongelmatilanteita hoitotyössä.
Hoitotyö on ihmisen lähellä olemista elämän eri vaiheissa ja tilanteissa. Kohdaten syntymää ja kuolemaa tukien ihmistä. Eettiset ongelmat liittyen terveyteen, sairauteen ja hoitotyöhön ovat lisääntyneet ja mutkistuneet. Tiedon lisääntyessä joudumme tekemään uudenlaisia valintoja ja ottamaan kantaa monimutkaisiin ongelmiin.
Ammattietiikka
Ammattietiikka on käytännön etiikkaa, jossa on ammatillista tietoperustaa sekä oma itsenäinen tehtävä vaalia alan palvelu ihanteita. Ja näitä pohjaa yleisesti hyväksytyt arvot ja eettiset periaatteet.Hoitotyössä on aina tavoitteena asiakkaan hyvä elämä. Hoitamiseen kuuluu inhimillistä toimintaa, moraalisia velvollisuuksia, tunteita sekä kiintymystä. Ihmisten välistä vuorovaikutusta ja terapeuttista auttamista. Hoitamiseen liittyy myös aitoa luottamusta, kunnioitusta ja arvostusta toista ihmistä kohtaan sekä kykyä asettua toisen ihmisen asemaan. (Halme 2012.)
Tasa-arvoisuus
Maailman kaikilla ihmisillä on tietyt ihmisoikeudet ja ne kuuluvat maailman kaikille ihmisille ilman minkäänlaista erottelua riippumatta henkilön taustasta, asemasta tai muusta henkilökohtaisesta ominaisuudesta. Suomessa yhdenvertaisuuden periaatteet ja syrjinnän kielto on kirjattu perustuslakiin. (Suomen yk-liitto 2018.) Tasa-arvo antaa meille jokaiselle ihmiselle yhtäläiset mahdollisuudet toteuttaa itseään, tehdä valintoja. Tasa-arvo oikeuttaa myös tulla kohdelluksi ilman rajoitteita ainutkertaisena ihmisenä. Tasa-arvoon kuuluu myös yhdenvertaisuus, joka hyväksyy erilaisuutta ja hyväksyy ja kunnioittaa ihmistä sellaisena kun hän on. (Halme 2012.)
Tuloerojen kasvaessa myös epävarmuus ja paha olo kasvavat sekä erilaiset sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat ja sairaudet pahenevat. Suomalaisten yleinen hyvinvoinnin ja terveyden taso on jatkuvasti kohentunut, mutta hyvinvoinnin ja terveyden jakautuminen on väestössä yhä eriarvoisempaa. Esimerkiksi koulutus vaikuttaa ihmisen ammattiasemaan ja sitä kautta myös toimeentuloon. Ihmisen taloudellinen tilanne puolestaan säätelee hänen kulutusmahdollisuuksiaan ja asumisolojaan. Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön tutkimuksen (2017) mukaan, EU:n jäsenvaltioissa, joissa tulotaso on heikko ja työttömyysaste korkea, pitäisi harjoittaa mielenterveysongelmiin paneutuvaa politiikkaa. Tämä tilanne johtaa niin taloudelliseen kuin sosiaaliseen eriarvoistumiseen. Sosiaalinen eriarvoisuus ilmenee viime kädessä terveyseroina. Myös toiseen suuntaan kulkee vaikutusketju, jossa terveys vaikuttaa sosiaaliseen asemaan. Ihmiset, joilla on hyvä terveys, pärjäävät paremmin koulutuksessa ja työmarkkinoilla, kun taas terveysongelmien kanssa kamppailevat ihmiset ovat suuressa vaarassa päätyä heikkoon sosiaaliseen asemaan. (THL 2015.)
Eettiset ongelmat hoitotyössä
Valtaosa hoitoalalla työskentelevistä on törmännyt eettisiin ongelmatilanteisiin. Lainsäädäntö luo pohjan ja minimin hoitoalalla työskenteleville, jonka mukaisesti tulee toimia. Laki ei kuitenkaan anna suoria vastauksia läheskään kaikkiin tilanteisiin. On myös olemassa eettisiä ohjeita sekä periaatteita, jotka taas voivat tarjota käytännön ohjeita siihen, miten toimia eettisten ristiriitojen esiintyessä. Kyselyiden mukaan eettisten ongelmatilanteiden tunnistaminen on yhteydessä haluttomuuteen nähdä pahaa. Usein on vain helpompaa vedota kiireeseen tai puuttuviin resursseihin hoitotyössä. Pitkä hoitotyön kokemus lisää asiantuntemusta ja työskentelytapojen varmuutta, mutta voi taas osaltaan vähentää hoitotyöntekijän herkkyyttä tunnistaa eettisiä ongelmia työn muuttuessa enemmän rutiininomaiseksi. (Sairaanhoitajaliitto 2014.)
Sairaanhoitajan tulisi ymmärtää, kuinka toimia oikein erilaisissa tilanteissa ja osata pohtia eri tilanteita eettisistä näkökulmista. Tämän jälkeen tulisi miettiä erilaisia vaihtoehtoja potilaan parhaaksi ja valita niistä myös eettisesti oikeanlainen toimintatapa. On selvää, että kollegoiden tuki on myös suuressa roolissa eettisissä ongelmatilanteissa. Apua tulee siis kysyä, eikä kaikkia päätöksiä voi tai saa tehdä itse.
Etiikan perusperiaatteet
Yhdysvaltalaisen Wilkesin Yliopiston mukaan seuraavia kuutta terveydenhuollon etiikan perusperiaatetta tulisi noudattaa kaikissa tilanteissa. Oikeudenmukaisuus: Kohtele kaikkia potilaita oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Kokonaisuuden ja eheyden periaatteet: Arvioi tilannetta ja potilasta kokonaisuudessaan päätettäessä millaisia hoitoja, lääkkeitä tai toimenpiteitä potilaan pitäisi saada. Autonomia: Kunnioita potilaan toiveita, vaikka et aina olisikaan samaa mieltä hänen kanssaan. Tarkkuus/lojaalius: Suorita hoitoa pohjautuen hyveellisyyteen ja huolenpitoon. Hyvän tekeminen: Ole myötätuntoinen, toteuta positiivisia toimia auttaaksesi muita ja seuraa haluasi tehdä hyvää. Viimeisenä: Pysy pätevänä ja ammattitaitoisena työssäsi ja raportoi väärinkäytöksistä. (Wilkes University 2018.)
Asiakkaan eettinen kohtaaminen
Asiakkaan ja potilaan eettinen kohtaaminen on ammatillisuutta, joka on hoitoalalla monesti koetinkivi. Hoitotyössä ei ole kyse vain käden taidoista tai tekniikasta, siihen vaikuttaa hoidon kokonaisvaltaisuus. Kykeneekö hoitaja tunnistamaan potilaan pelkoa ja alakuloa ja onko hänellä keinoja niiden helpottamiseen. Esimerkiksi syöpäpotilaiden, pitkäaikais- tai mielenterveyspotilaiden sekä vanhusten kohdalla, on myös kyse toivon virittämisestä tai sen tukahduttamisesta kohtaamisen ja hoidon keinoin. Seuraavia kohtaamisia ajatellen tärkeää on kohtaamisen ensivaikutelma. Esimerkiksi kun potilas astuu sairaalaan, pelon ja hämmennyksen vallassa, hänelle on suuri merkitys jo aulassa saamastaan vaikutelmasta – ovatko ihmiset torjuvia vai ystävällisiä. Jälkikäteen tunnelmaa ja imagoa on vaikea enää muuttaa. Kohtaaminen vaikuttaa myös potilaiden ja omaisten käsitykseen hoidon pätevyydestä ja hyvyydestä. Hyvään ammattimaiseen hoitoon ei aina riitä hoitajan sitoutuminen, ahkeruus, tunnollisuus sekä taito huolehtia aseptisesta toiminnasta tai olla kohtelias. Hoitotyön keskeinen taito on kohdata toinen ihminen eettisesti. Hoitajan on tunnistettava oma tahtonsa, tuntea velvollisuutensa potilasta kohtaan sekä toimia potilaan hyväksi velvollisuuden mukaisesti. Tulee muistaa, että myös huonosti käyttäytyvä taikka päihtynyt potilas ansaitsee eettisen kohtelun. Haastavaan käyttäytymiseen voi taustalla olla moninaiset syyt ja juuri niihin syihin hoidon on tarpeellista kohdistua. Hoitoalan ammattilainen tuntee arvoperustan, johon kohtaaminen ja koko ammatillinen toiminta nojautuu. Sen muodostavat ihmisarvon kunnioittaminen, yksilöllisyys, itsemäärääminen, turvallisuus, holistisuus, jatkuvuus ja terveys. (Haho 2013, 4-7.)
Päihtyneen kohtaaminen
Perehdyimme myös tutkimukseen, jossa oli käsitelty potilasta yhteistyökumppanina päihteiden käytön puheeksiottotilanteissa päivystysvastaanotolla. Tutkimuksessa oli arvioitu työntekijöiden näkökulmasta, kuinka eettiset periaatteet olivat toteutuneet. Hoitajan ja potilaan kohtaamisen inhimillisyys oli toteutunut silloin, kun keskustelu oli käyty rauhallisessa tilassa kahden kesken. Parhaimmillaan tilanteissa oli toteutunut tasavertaisuus, vastavuoroisuus ja yhteisymmärrys, joissa ilmenivät työntekijän tiedot, taidot ja osaaminen sekä potilas oman elämänsä asiantuntijana. Ihmisarvoa oli kunnioitettu päihtymyksestä huolimatta.
Onnistuneet kohtaamistilanteet olivat edellyttäneet työntekijältä aitoa läsnäoloa ja ajan antamista potilaalle. Kuunteleminen oli edellytys keskustelulle päihteiden käytöstä. Myös sanaton viestintä oli erittäin tärkeässä roolissa. Päihtyneenä asioivan potilaan käytöksen kuvattiin vaikuttavan työntekijän toiminnan eettisyyteen. Mikäli potilas oli levoton tai epäsiisti, hänet suljettiin päivystysvastaanotolla eristystilaan. Tällöin ihmisarvo kyseenalaistui, mutta koettiin, että toiminta oli perusteltua yhteisen edun vuoksi. Työntekijät kokivat ongelmalliseksi potilaiden yhteistyöhaluttomuuden ja epärehellisyyden, minkä seurauksena he kokivat, että he eivät pystyneet auttamaan. (Behm, Hänninen, Kankkunen & Pietilä 2016.)
Vastauksia eettisiin ongelmiin
Eettisiä ongelmatilanteita voisi luetella vaikka kuinka paljon. Kaikkiin niistä ei kuitenkaan ole olemassa suoraa oikeaa vastausta, vaan jokaisen tulisi pohtia mielessään ja työkavereidensa kanssa, miten asennoitua erilaisissa tilanteissa niiden tullessa eteen. Kuten aiemmin jo kerroimme, luo lainsäädäntö pohjan hoitoalalle, jonka mukaan työskennellä. Tätä pohjaa täydentävät vielä eettiset ohjeet sekä periaatteet ja oma pohdiskelu. Eettisyyteen ja potilaiden eettiseen kohtaamiseen voi myös harjaantua. Hoitajan on tärkeää pohtia ja tarkastella asioita eri näkökulmista. Arvotietoisuudessa kehittyminen vaatii viitseliäisyyttä ja itseensä tutustumista.
Oikeus hyvään hoitoon
Suomessa määrätään laissa että, kaikilla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon, jossa hänen ihmisarvoa, vakaumusta ja yksityisyyttä kunnioitetaan. Potilaan hoidossa ja kohtelussa täytyy mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon myös potilaan äidinkieli, yksilölliset tarpeet sekä kulttuuri. Terveyspalveluja annetaan yhdenvertaisesti kaikille riippumatta mistään eri asemasta. (STM 2018.)
Monikulttuurisuus
Kulttuuri ja etninen perimä ovat olleet läpi ihmiskunnan historian, perusteita ihmisryhmien vainoille, kidutuksille ja etnisille puhdistuksille eri puolilla maailmaa. Myös suomessa romanit ja saamelaiset ovat joutuneet taistelemaan kielensä ja kulttuurinsa säilymisen puolesta.
Suomessa monikulttuurisuuden kasvaessa väestön terveystarpeet muuttuvat ja monimuotoistuvat, hyvän hoitotyön kriteerit laajenevat sekä hoitotiimien kulttuurinen kirjo kasvaa. (Abdelhamid, Juntunen & Koskinen 2009.)
Suomessa on kansaisvälisesti tarkasteltuna pieni ulkomaalaisväestö noin neljä prosenttia väkiluvusta. He edustavat 175 eri kansallisuutta. Mielenkiintoinen ryhmä kulttuurisesta näkökulmasta ovat uussuomalaiset, jotka ovat pysyvästi Suomessa asuvia ulkomaalaistaustaisia asukkaita, kuten maahanmuuttajien jälkeläisiä. (Juntunen 2011.) Kulttuurisista taidoista on tullut tärkeä osaamisalue.
Kulttuuriset arvot ja vaikuttavat käsityksiin terveydestä ja sairaudesta ja siihen, mitä pidetään hyväksyttävänä hoitokäytäntönä. Monien kulttuuristen ja moraalisten arvojen perusta on uskonto. Uskonto voi määritellä yksilöllistä elämää enemmän kuin yhteiskunnalliset säännöt. (Abdelhamid ym. 2009.) Uskonto voi paljonkin vaikuttaa hoidollisiin toimenpiteisiin, sillä esimerkiksi jotkut uskonnot kieltävät verensiirrot, tai ehkäisy on kielletty, sekä jotkut lääkkeet mm. Insuliinin ainesosat voivat olla kiellettyjä. Myös abortit ovat kielletty jossain uskonto ryhmissä.
Transnationaalinen osaaminen
Transnationaaliseksi osaamiseksi kutsutaan tietoa siitä sosiaalisesta todellisuudesta, missä maahanmuuttajataustaiset ja vähemmistöryhmiin kuuluvat potilaat elävät. Toimiakseen asiakkaan parhaaksi hoitajan on ymmärrettävä, kuinka kulttuuri, etninen tausta, uskonto, sukupuoli, koulutustausta, sosiaalinen asema, elämäntapa, ikä vaikuttavat inhimilliseen käyttäytymiseen, terveydentilaan ja terveysuskomuksiin sekä kykyyn ja mahdollisuuksiin hakea ja saada hoitoa. (Abdelhamid ym.2009.)
Monikulttuurisuus hoitotyössä
Hoitotyössä tarvitaan kulttuurisensitiivistä työotetta, jolla tarkoitetaan halua, kykyä ja herkkyyttä ymmärtää eri taustoista tulevaa ihmistä. Kulttuurisen kompetenssin kehittäminen auttaa monikulttuurisen työyhteisön jäsenenä toimimiseen, sekä kohtaamaan asiakkaan ammattilaisena. (THL 2018.)
Hoitaja havaitsee ja huomioi kohdatessaan vierasta kulttuuria edustavan asiakkaasta yleensä vain näkyvän osan kuten tavat, kielen, sukupuolen, iän, ihonvärin ja pukeutumisen. Kuitenkin olisi tärkeää nähdä asiakkaan pinnan alle ja nähdä sieltä asiakkaan maailmankatsomuksen, kulttuuri-identiteetin, arvomaailman, odotukset, uskomukset, perheen ja suvun merkityksen ja kulttuuriset traditiot. Hoitajan on ymmärrettävä asiakkaan oudoilta tuntuvat käytöstavat. Esimerkiksi silmiin katsominen, miesasiakas ei ota katsekontaktia naishoitajaan. (Abdelhamid ym. 2009.)
Kulttuurien kohtaaminen on erilaisuuden kohtaamista. Tätä näkökulmaa on kuitenkin kritisoitu, siksi että kulttuureihin liittyvän erilaisuuden korostamisen sijaan pitäisi huomio kiinnittää itsetietoisuuden kehittymiseen. Erilaisuuden korostaminen lisää stereotyyppistä asennoitumista eri kulttuureihin. Näin ollen kulttuurien erilaisuuden korostamisen sijaan pitäisi kasvattaa ymmärrystä siitä samankaltaisuudesta, joka yhdistää ihmiskuntaa. (Abdelhamid ym. 2009.)
Transkulttuurisen hoitotyön teoriat
Ensimmäisen transkulttuurisen hoitotyön teorian julkaisi amerikkalainen sairaanhoitaja, antropologian tohtori ja professori Madeleine Leininger vuonna 1967. Hän on transkulttuurisen hoitotyön amerikkalainen pioneeri, joka käynnisti hoitotyön tutkimisen ja kehittämisen 1950-luvulla. Hän toteaa, että ihmisen kulttuurin huomioiva hoito on oleellinen tekijä hoidon prosessissa, jossa sairas ihminen paranee ja toipuu sairaudesta. (Abdelhamid ym. 2009.)
Transkulttuurisen hoitotyön ydinkäsitteitä ovat kulttuuriset arvot ja uskomukset, terveys-ja sairausmenetelmät, asiakkaan ja hoitajan välinen vuorovaikutus ja kulttuurin huomioivat hoitotyö. Transkulttuurinen hoitotyö on muutoin sitoutunut hoitotieteen keskeisiin käsitteisiin ihminen, ympäristö, terveys sekä hoitotyö. (Sainola-Rodriguez 2009.)
Professori Irena Papadopoulos on transkultturisen hoitotyön eurooppalainen uranuurtaja, joka on tutkinut ja kehittänyt aluetta 1980-luvulta lähtien. Hän määrittelee transkulttuurisen hoitotyön tutkimuksen ja käytännön, joka on kiinnostunut terveyteen ja sairauteen liittyvien kulttuuristen erilaisuuksien ja yhtäläisyyksien olemassaolosta sekä yhteiskunnallisesta ja organisatorisista vallankäytön rakenteista. Päämääränä kehittää hoitotyön käytäntöjä ja henkilöstön kulttuurista herkkyyttä sekä edistää hoidossa kulttuurista tasa-arvoa ja ihmisarvon kunnioitusta.
Professori Pirkko Meriläinen on suomalaisen kulttuurisen hoitotyön tutkija ja kehittäjä. Hän on jo varhain ennustanut monikulttuurisuuden hoitotyön lisääntyvän tarpeen myös meillä. Meriläinen on tuonut niitä haasteita esille, jotka monikulttuuristuva yhteiskunta tuo hoitotyön toteuttamiselle ja työntekijöiden ammatillisen pätevyyden kehittämiselle suomalaisessa yhteiskunnassa. (Abdelhamid ym. 2009.)
Nykypäivänä monikulttuurinen hoitotyö on tunnustettu omaksi hoitamisen alueeksi. Se on myös terveydenhuoltoalan koulutuksessa opetussuunnitelmaan kuuluva oppiaine. Sillä tavoitellaan oppilaiden kulttuurisen tietouden herättämistä, laaja-alaisen kulttuurisen tietouden välittämistä, sekä kulttuurisensitiivisyyden sisäistämistä. Tuleva hoitotyön ammattilainen oppii kulttuurisen opetuksen avulla selvittämään ja kyseenalaistamaan kulttuurisia asioita itsenäisesti. Myös työpaikoilla voidaan lisätä monikulttuurista tietoutta työpaikkakoulutusten avulla. Kulttuurisen hoitotyön teoriaa, voidaan kutsua myös transkulttuuriseksi hoitotyöksi. (Keituri 2005.)
Leiningerin teoria malli
Tohtori Madeleine M. Leininger (1925-2012), huomasi työskennellessään sairaanhoitajana lastenkodeissa kulttuurisen aspektin vaikutuksen lasten käyttäytymisessä, ja tähän hoitohenkilökunnan kiinnostuksen vähäisyys. Hän aloitti tekemään tutkimustyötä suorittamalla filosofian tohtorin tutkinnon kulttuuri- ja psykologisen antropologianalalla ja huomasi yhteneväisyyksiä näiden tieteenalojen ja hoitotyön välillä. Hänen teoria julkaistiin vuonna 1967. Tämä antoi pohjan trankulttuurisen käytännön hoitotyölle, sekä tutkimukselle että sen opetukselle. Leininger liitti teoriassaan, käsitteet hoitotyön (nursing) sekä kulttuurin (culture), luomalla uuden hoitotieteellisen näkökulman. Hän loi auringonnousumallin havainnollistamaan teorian käsitteitä ja ulottavuuksia. Leninger perusteli teoriaansa siten, että sen avulla voitaisiin vastata niihin odotuksiin, joita ihmisillä on heidän uskomusten, kulttuuristen arvojen kunnioittamisesta sekä hyväksymisestä. (Voutilainen 2015.)
Kuvio 1.The Sunrise Mode (Auringonnousu–malli).
(Voutilainen 2015.)
Auringonnousumallissa (The Sunrice Model) on kuvattuna auringonnousu, joka kuvastaa käytännössä hoitamisen nousua. Ympyrän yläosassa ovat yhteiskuntarakenteen osatekijöitä sekä maailmankatsomuksellisia tekijöitä, jotka vaikuttavat terveyteen ja hoitoon kielen ja ympäristön välityksellä. Näitä tekijöitä ovat; teknologiset tekijät, filosofiset ja uskonnolliset tekijät, sukulaisuus ja sosiaaliset tekijät, kulttuuriset arvot ja elämäntavat, oikeudelliset ja poliittiset ja oikeudelliset tekijät, taloudelliset tekijät sekä koulutukselliset tekijät. Nämä tekijät vaikuttavat holistiseen terveyteen, kansanomaisiin sekä ammatillisiin ja hoitotyön järjestelmiin, jotka ovat mallissa sijoitettu alempaan osaan. Yhdessä nämä osat muodostavat kokonaisen auringon, jolla kuvastetaan mitä kaikkea sairaanhoitajan on otettava huomioon ymmärtääkseen inhimillistä terveyttä ja hoitoa.
Hoitotyön ala järjestelmää käytetään myös siltana kansanomaisten ja ammatillisten järjestelmien välillä. Alajärjestelmä koostuu kolmesta hoitotyön toiminnosta, jotka ovat kulttuurisen hoidon säilyttäminen, mukauttaminen sekä uudelleen muotoileminen. Ihmisiä kuvataan tällä mallilla kulttuuritaustastaan ja yhteiskuntarakenteestaan erottamattomina. (Lakanen & Suomela 2012.)
Leiningerin transkulttuurisessa hoitotyön teoriassa, kulttuuri nähdään opittuna sekä sukupolvelta toiselle sosiaalisaatioprosessin kautta siirtyvänä. Keskeistä yksittäisissä kulttuureissa on kulttuurin arvot, uskomukset, normit ja elämäntavat jotka ohjaavat heidän kulttuurinsa mukaista päätöksentekoa, toimintaa sekä käyttäytymistä. Leiningerin mielestä kulttuuri vaikuttaa yksilön terveyttä ja sairautta koskeviin käsityksiin sekä tapaa reagoida sairauksien ennaltaehkäisyyn ja hoitomenetelmiin.
Nykypäivänä kasvava joukko hoitotieteen tutkijoita kyseenalaistavat leningerin transkulttuurisen hoitotyön teoreettisia perusteita ja analyyttistä selitysvoimaa. Varsin haasteelliseksi koetaan mm. hänen näkemyksensä, että ammatillisessa hoitotyössä tulisi huomioida kansanparannuksessa käytettyjen hoitomenetelmien merkitys ja perinteisiä hoitomenetelmiä olisi yhdistettävä ammatilliseen hoitotyöhön. (Juntunen 2011.)
Anita Juntusen artikkelissa todetaankin ”että olemme siirtyneet interkulttuurisen hoitotyön aikaan, jossa keskeistä on potilaan ja sairaanhoitajan dialogi.” (Juntunen 2011). Potilaan ja hoitajan välisessä dialogissa hoitaja oppii ymmärtämään potilaan hoitotyön tarpeita potilaan omasta näkökulmasta sekä potilaan omia sairaudelleen ja sen hoidolle antamia tulkintoja. Hoitajalla tulisi olla myös taitoa tunnistaa ennakkoluuloja, syrjintää ja epätasa-arvoa sekä puuttua niihin. Sekä ottaa huomioon potilaan sosioekonominen asema potilaan kulttuurin lisäksi. (Juntunen 2011.)
Purnellin monikulttuurisen kompetenssin malli
Kulttuurisen kompetenssin kehittyminen ja monikulttuurisen hoitotyön oppimiseen on monia malleja, joista yksi on Purnellin monikulttuurisen kompetenssin malli. Mallit yleensä perustuvat kokemukselliseen oppimiseen eli niitä ei voi oppia pelkästään tiedon ja kirjallisuuteen perehtymällä. Usein kulttuurisen herkkyyden ja kompetenssin kehittymisen lähtökohtana pidetään altistumista vieraan kulttuurin ympäröimäksi. (Abdelhamid ym. 2010.)
Larry Purnell on laatinut kulttuurisen kompetenssin mallin viitekehykseksi, joka auttaa terveysalan työntekijöitä asiakkaiden kulttuurisen tarpeiden arvioinnissa. Malli koostuu neljästä sisäkkäisestä ympyrästä, eli ulottuvuuksista, joista sisin on itse ihminen, sen jälkeen tulevat perhe, yhteisö sekä maailma. Ytimen muodostavat kaksitoista toisiinsa linkittyvää kulttuurista osa-aluetta (perhe, kommuniointi, kotoutuminen, työllisyys, biokulttuuriset tekijät, terveysalan ammattilaiset, riskikäyttäytyminen, terveystottumukset, ravitsemus, hengellisyys, raskaus ja kuolema), joita heijastetaan näihin neljään perusulottuvuuteen. Asiakkaan kulttuuristen tarpeiden arvioinnin aikana lisäksi arvioijan oma kulttuurinen tietoisuus kehittyy tiedostamattomasta epäpätevyydestä tiedostamattomaan pätevyyteen. Malli auttaa terveysalan työntekijää ymmärtämään ja arvioimaan asiakkaan hoidon tarpeita, uskomuksia, arvoja sekä muita elämän keskeisiä osa-alueita asiakkaan oman kulttuurisen taustan kontekstissa. Ammattitaitoisessa hoitotyössä jokaisen työntekijän tulisi osata kohdata asiakkaat arvokkaasti, tulivat he mistä kulttuurista tahansa. Purnellin kehittämä malli korostaa kulttuurien samankaltaisuutta. Kaikkien kulttuurien ajatellaan olevan samanarvoisia. Purnellin teoriaa on hyvä käyttää työelämässä monikulttuurisissa tilanteissa, koska sen eri tasot kuvaavat hyvin ulkomaalaisten arkimaailmaa. Purnellin malli auttaa työntekijää ymmärtämään ja hahmottamaan ihmisen luonteenpiirteitä. Mallin lopullisena tarkoituksena on auttaa työntekijää ymmärtämään ja näkemään yksilö, perhe tai jokin ryhmä heidän uniikissa kulttuurisessa ympäristössään. Jotta sairaanhoitajat voivat ja osaavat hoitaa asiakkaita arvokkaasti, tulee heidän ymmärtää monia eri kulttuureita ja millaiset ovat heidän toimintatapansa. (Purnell, 2003.)
Kuvio 2. Purnellin malli.
Pohdinta
Monikulttuurisuus ja eettisyys hoitotyössä on tärkeä ja monialainen asia hoitotyön ammattilaisille. Eri medioissa ja muissakin yhteyksissä puhutaan paljon siitä, kuinka ihmisiä tulee kohdella omina yksilöinään. Tämä heijastuu varmasti myös hoitoalan töissä. Ihmiset ovat tietoisia oikeuksistaan ja kuinka heidän tulee saada asianmukaista ja inhimillistä kohtelua. Kevään kurssien aikana jokainen opiskelija on varmasti joutunut miettimään eettisiä toimintamalleja ja sitä, kuinka me kohdataan ihmisiä. Jokainen ihminen kun on oma yksilö, joten jokaista tulee kohdella inhimillisesti ja arvokkaasti. Näiden oppien saattelemana meidän on hyvä siirtyä opinnoissa eteenpäin, kohti ensimmäisiä harjoitteluita, joissa pääsemme toteuttamaan näitä asioita myös käytännössä. Eteen tulee varmasti paljon hankalia kysymyksiä niin eettisyyteen kuin ihmisten kohtaamiseen.
Lähteet
Abdelhamid, P., Juntunen, A. & Koskinen, L. 2009. Monikulttuurinen hoitotyö. Helsinki. WSOYpro Oy.
Behm, M-M. Hänninen, V. Kankkunen, P & Pietilä, A-M. 2016. Potilas yhteistyökumppanina päihteiden käytön puheeksiottotilanteissa päivystysvastaanotoilla – työntekijöiden näkökulma eettisten periaatteiden toteutumiseen. Hoitotiedelehti 11.5.2016. Viitattu 22.4.2018 http://elektra.helsinki.fi.ez.lapinamk.fi/se/h/07865686/28/4/potilasy.pdf
Eettisten ongelmien tunnistaminen hoitotyössä 2014. Sairaanhoitajaliitto. Viitattu 11.5.2018 https://sairaanhoitajat.fi/artikkeli/eettisten-ongelmien-tunnistaminen-hoitotyossa/
Elämänlaatu Euroopassa: sosiaalinen eriarvoisuus. 2017. Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö. Viitattu 16.5.2018. https://www.eurofound.europa.eu/sites/default/files/ef_files/pubdocs/2013/621/fi/1/EF13621FI.pdf
Eriarvoisuus 2015. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 11.5.2018 https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus
Haho, A. 2013. Asiakkaan eettinen kohtaaminen. Viesti. 3/2013. https://asiakas.kotisivukone.com/files/ssks.kotisivukone.com/tiedostot/Viesti-lehti/viesti32013.pdf. Viitattu 11.5.2018
Halme, S. 2012. Asiakkaan ainutkertaisuus ja tasa-arvo. Sairaanhoitajan eettiset pelisäännöt. Hoitotyön vuosikirja 2012. Suomen sairaanhoitajaliitto ry. Helsinki. Fioca Oy.
Juntunen A., (2011). Leiningerin transkulttuurisen hoitotyön teorian kritiikkiä. Tutkimuskohteina hoitaminen ja hoitamaan oppiminen. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Viitattu14.5.2018
http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/55163/Leiningerin.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Keituri, T. 2005. Monikulttuurisuus ja eettisyys terveydenhuollossa. Katsaus hoitoalan tutkimuksiiin. Tehy ry. Tehyn julkaisusarja.
Kulttuurisensitiivinen työote sosiaali- ja terveyspalveluissa 2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 14.5.2018 https://thl.fi/fi/web/maahanmuuttajat-ja-monikulttuurisuus/maahanmuuttajien-palvelut/kulttuurisensitiivinen-tyoote-sosiaali-ja-terveyspalveluissa
Lakanen, T. & Suomela M. 2012. Kultuurilähtöinen hoitotyö asiakkaan kohtaamisessa – aikuisen somalipotilaan kipukäyttäytyminen. Laurea-ammattikorkeakoulu. Hoitotyö. Opinnäytetyö.
Potilaan oikeudet 2018. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 14.5.2018 http://stm.fi/potilaan-oikeudet
Purnell, Larry & Paulanka, Betty 2003: Transcultural health care. A culturally competent approach. Second edition. United States of America: F.A. Davis Company.
Sainola-Rodriguez, K. 2009. Transnationaalinen osaaminen – uusi terveydenhuoltohenkilöstön osaamisvaatimus. Kuopion yliopisto. Terveyshallinnon ja – talouden laitos. Väitöskirja.
Voutilainen, M. 2015. Transcultura Nursing & Cultural Competence teorian käyttö hoitotyössä. Saimaan ammattikorkeakoulu. Hoitotyön koulutusohjelma. Opinnäytetyö.
Yhdenvertaisuus 2018. Suomen yk-liitto. Viitattu 11.5.2018 http://www.ykliitto.fi/yk70v/kulttuurinen/monikulttuurisuus
6 key ethical principles of nursing 2018. Nurse.com. Viitattu 11.5.2018 https://resources.nurse.com/6-key-ethical-principles-of-nursing