Projektimme aikana olen tutustunut liiketoiminnan laajentamisen aihepiiriin mm. lukemalla Antti Liimataisen ja Lauri Lähteenmaan kirjoittamaa kirjaa Kasvuun yritysostolla – Onnistu yrityskaupassa. Kirjan kirjoittajat ovat kokeneita yrityskaupan asiantuntijoita ja ovat kirjoittaneet yrityskaupoista ja siihen liittyvistä haasteista omien kokemustensa sekä muiden heidän haastattelemien asiantuntijoiden pohjalta. Kirja on äärimmäisen mielenkiintoisesti kirjoitettu ja kirjoittajien ja haastateltavien omat kokemukset tuovat väriä teksteihin. Suosittelen lämpimästi lukemaan kyseisen kirjan.
Tällä kertaa paneuduin kirjan kappaleeseen, jossa pohdittiin yrityskaupan eri riskitekijöitä. Miksi yli puolet yritysostoista epäonnistuu? Löytyykö niistä yhteisiä piirteitä? Miten ostajayrityksen ominaisuuden vaikuttavat yrityskaupan onnistumiseen? Liimatainen ja Lähteenmäki näkevät asian niin, että jokainen yritysostokohde on erilainen, sen vuoksi on tärkeää yrityskaupan suunnitteluvaiheessa tunnistaa sellaiset kriittiset tekijät, jotka vähentävät tai nostavat kauppaan liittyviä riskejä. Riski sinällään ei merkitse sitä, että kaupan mahdollisuudet kannattaa jättää tutkimatta.
Riskin tunnistaessa tulee arvioida mm.
- Mikä vaikutus riskillä on kauppahintaan
- Minkä tuottovaatimuksen ostaja asettaa kaupalle
- Onko riskeiltä mahdollista suojautua jollakin tavalla, esimerkiksi kaupan rakenteen suunnittelulla tai kauppakirjaan sisällytettävillä erityisehdoilla.
- Mitä synergiaetuja kaupalla voi saavuttaa, kuinka yhteneväiset toimintakulttuurit organisaatioilla on suhteessa toisiinsa.
Yrityskaupan suunnitteluvaiheessa tulee tunnistaa sellaiset kriittiset tekijät, jotka vähentävät tai nostavat kauppaan liittyviä riskejä.
Ostajaan ja ostokohteisiin líittyvät riskitekijät:
Liimatainen ja Lähteenmaa jakavat riskitekijät ostajaan ja ostokohteisiin liittyviin riskitekijöihin.
Ostaja voi vähentää itseensä liittyviä riskitekijöitä varmistamalla, että ostajayrityksellä on käytössä riittävästi taitoa ja resurssia eri organisaatiotasoilla riittävästi viedä ostoprosessi onnistuneesti läpi. Osaamista voidaan vahvistaa ulkopuolisilla neuvonantajilla. Yritysostoon tarvitaan siis osaamista integraation läpiviemiseen ja muutosjohtamiseen. Huomioitavaa on, että yritysosto-osaaminen ja yleinen liiketaito-osaaminen ovat kaksi eri asiaa. Harjoitus tekee yrityskaupoissakin mestarin.
Accountorin perustaja Asko Schrey oli kirjan tekijöille antamassaan haastattelussaan kertonut: ”Yrityskaupat voidaan asettaa useisiin eri kategorioihin. Yksi niistä on roll-up -kategoria. Eli kun ajattelee, että me olemme jo yli 80 tilitoimistoa ostaneet, niin sehän jo melkein muistuttaa luonteeltaan orgaanista tapaa kasvaa. Teemme kauppoja, joissa toistamme samaa rutiinia. Ja yksittäiset kaupat ovat pieniä verrattuna ostajan kokoon, jolloin niissä on ymmärrettävästikin verrattain alhainen riskitaso”.
Ostokohteeseen liittyviä riskejä voi vähentää etsimällä ostokohteeksi yrityksiä, jotka ovat liiketoiminnallisesti ja kulttuurisesti yhteneväiset ostajan yrityksen kanssa. Näin kaupasta saadaan vahvat synergiaedut. Kirjaan haastatellut asiantuntijat ja johtajat pitivätkin kaupan osapuolten välisiä kulttuurillisia eroja yhtenä merkittävimmistä riskeistä.
Stora Enson hallituksen puheenjohtaja Jorma Eloranta oli antamassaan haastattelussa sanonut: ”Riskithän ovat sitä suuremmat, mitä kauemmaksi liiketoiminnallisesti mennään nykyisistä asiakkaista ja tuotteista.”
Ostokohteeksi kannattaa myöskin valikoida ostokohteita, joiden markkina-arvo on ostajan markkina-arvoon nähden pieni. Kyse on siis markkina-arvosta, ratkaisevaa ei ole niinkään liikevaihto. Myös ostokohteen avainhenkilöiden vahvalla ammattitaidolla, korkealla motivaatiolla ja sitoutumisella on tärkeä merkitys. Myös ostokohteen maantieteellisellä sijainnilla on merkitystä; Mikäli ostokohde sijaitsee maantieteellisesti lähellä ostajayritystä, riski on matalampi kuin, jos se sijaitsisi kaukana.
Liimatainen ja Lähteenmaa pohtivat, että loppujen lopuksi yrityskaupassa onnistuminen on aina kiinni ostajasta. Ammattimaisen yritysostajan tunnistaa heidän mielestään siitä, että hän ei koskaan pane epäonnistunutta yrityskauppaa ostokohteen piikkiin. Jos ostaja ei hallitse ostajaan liittyviä riskitekijöitä, ei ostokohteen hallitseminenkaan tule onnistumaan. Epäonnistuminen voidaan katsoa johtuvan korkeasta kauppahinnasta, mutta tarkemmin asiaa tarkasteltuna onkin kyse siitä, että ostettavan yrityksen markkina-arvo oli liian korkea suhteessa ostajayritykseen. Epäonnistuminen voidaan katsoa johtuvan myös esimerkiksi globaalin taloussuhdanteen heikkenemisestä. Liimatainen & Lähteenoja muistuttavat, että markkinasuhdanteiden riskit olisi kuitenkin tullut sisällyttää investoinniille asetettuun tuottovaatimukseen tai kassavirtaennusteisiin. Totta tämäkin, mutta rohkenen epäillä, että kukaan olisi osannut ottaa koronan aikaansaaman talouden romahtamisen huomioon tuottovaatimuksissa tai kassavirtaennusteissa.
Mitäpä mieltä sinä olet yrityskaupan riskitekijöistä? Jätäpä kommentti, niin keskustellaan!
