blogi

 

Eettisyys ja monikulttuurisuus hoitotyössä

Johdanto

Tehtävänä on pohtia eettisyyttä ja monikulttuurisuutta hoitotyössä. Käytän pohdinnassa mm. hyve- ja velvollisuusteorioiden periaatteita. Pohdin hoitotyön arvoja, hoitajan vastuuta, tasa-arvoa ja miten lait ohjaavat hoitajan toimintaa. Monikulttuurisuus osiossa pohdin kahta monikulttuurisen hoitotyön teorioita ja eettisyyttä.

Monikulttuurinen hoitotyö on erilaisten kulttuurien parissa tehtävää hoitotyötä tai hoitotyön yhteisöä. Asiakkaat tai työntekijät ovat lähtöisin eri kulttuureista ja etnisistä ryhmistä. Hoitajana terveydenhuollossa tulee eri kulttuurin omaava ihminen kohdata yhdenvertaisesti, tasa-arvoisesti, kunnioittavasti (Abdelhamid, Juntunen & Koskinen, 2010, 18.)

Hoitotyössä tulee tilanteita, joissa joudutaan pohtimaan onko toiminta täysin oikeanlaista vai tulisiko toimintaa jotenkin muuttaa.  Hoitaja joutuu pohtimaan ovatko tehdyt päätökset oikeita. Etiikka määrittelee millaista on hyvä hoitaminen. Hoitotyön etiikka kertoo sen, mikä on oikein ja mikä väärin. Lisäksi hoitotyön etiikkaan liittyviä aiheita ovat mm. ihmisten yhdenvertaisuus, velvollisuudet, oikeudenmukaisuus sekä hyväksyttävä käyttäytyminen. Hoitotyötä ohjaavia keskeisiä eettisiä arvoja ovat muun muassa hyvän tekeminen, pyrkimys olla vahingoittamatta toista, ihmisarvon kunnioitus ja hyvä hoito.

Hyve etiikan keskeisin käsite on hyve. Hyveellisellä ihmisellä tarkoitetaan ihmisen luonteen piirteitä ja ominaisuuksia jotka ovat haluttuja ja toivottuja. Hoitajan hyveitä ovat mm. oikeamielisyys ja kärsivällisyys. Keskeinen ajatus hyve etiikassa on hyveiden tekeminen ja pahan välttäminen. Hyve etiikan mukaan hyveiden toteuttaminen tunnollisesti ja säännöllisesti, tulee niistä pikku hiljaa osa ihmisen luonnetta (Leino-Kilpi, Välimäki, 2006, 52.)

Velvollisuus etiikka keskittyy tekoihin. Tekojen oikeellisuus määräytyy tekojen kautta, onko teko moraalisesti hyvä vai huono. Moraalisesti teko määräytyy mikä on velvollisuutemme esimerkiksi säännön tai periaatteen nojalla. Velvollisuuden ja hyvän tahdon tulee tulla sisältäpäin eikä ulkoisena pakotteena. Keskeisiä velvollisuus etiikan ajatuksia on aito halu tehdä hyvää. Sääntöjä ei noudateta sääntöjen vuoksi, vaan siksi että se on oikein. Näihin eettisiin periaatteisiin hoitajan tulee sitoutua, sillä hoitotyön tavoitteena on hyvä hoitaminen (Rautava-Nurmi, Westergård, Henttonen, Ojala & Vuorinen,  2013, 18.)

Periaatteet

Hyvän tekemisen ja pahan välttämisen periaatteella tarkoitetaan, että hoitajalla on velvollisuus pyrkiä edistämään hyvää ja välttämään virheellistä tekemistä. Tähän sisältyy esimerkiksi hoidettavan suojeleminen, oikeuksien puolustaminen ja huolenpito.

Ihmisarvon kunnioittamisen periaatteella tarkoitetaan, että hoitajalla on velvollisuus kunnioittaa potilaan ihmisarvoa.  Potilaalla on  oikeus hoitoon, joka edistää hänen terveyttään sekä oikeus saada hoitohenkilökunnalta tietoa potilasta itseään koskevasta hoidosta. Jokaisella ihmisellä on moraalinen arvo ja häntä koskevat ihmisoikeudet. Kaikkia ihmisiä koskee myös velvollisuus toimia totuudenmukaisesi ja rehellisesti.

Oikeudenmukaisuuden periaatteen mukaan ihmisiä tulee kohdella samojen periaatteiden mukaisesti. Esimerkiksi ihmisellä on oikeus päästä hoitoon ja velvollisuus välttää eriarvoistamista.

Hoitamisen periaate edistää ihmisten toimintakykyä ja vähentää kärsimystä. Periaate sisältää kaksi olennaista asiaa hyvän tekemisen ja pahan välttämisen. Hyödyn maksimoimiseksi hoitajan tulee toimia niin, että hoitotyötä tehdessä hyötyö suhteessa haittoihin on mahdollisimman suuri.

Käytännössä hoitotyön periaatteet voivat olla ristiriidassa toisiinsa nähden, koska ongelmat eivät ole yksi selitteisiä, eikä oikeaa yksipuolista vastausta ole (Louhiala, & Launis, 2009, 29 – 37.)

Arvoristiriidat ja pohdinta

Hoitotyötä tehdessä hoitaja pyrkii yhteen sovittamaan ja löytämään arvoristiriidoissa kaikkia osapuolia tyydyttävän ratkaisun, jota voi soveltaa käytäntöön. Apuna pohdinnassa hoitaja voi käyttää muun muassa erilaisia kysymyksiä, kuten hyväksyisinkö samanlaisen toiminnan itselleni tai läheisilleni,  mikä on yleinen mielipide asiasta, mitä ohjeistuksia on olemassa tai miten laki ohjaa toimimaan. Hoitajana tulee pohtia hoitotyötä ja ongelmatilanteita myös eettisistä näkökulmista. Hyve, seuraus ja velvollisuus -etiikan teoriat, sekä Gloverin neljä työkalua (ongelman määrittely, ratkaisujen tutkiminen, etsiminen ja hyväksymisen varmistaminen) ohjaavat löytämään keinoja ja oikeita näkökulmia ongelman ratkaisuun. (Sarvimäki,  & Stenbock-Hult, 2009, 39, Skhole, Hoitotyön etiikka 2017.)

Hoitajan tulee pyrkiä tunnistamaan omat arvonsa, kuten mitkä tekijät kannustavat häntä työskentelemään hoitajana. Tekijä voi olla esimerkiksi halu auttaa ihmisiä. Olennaista on, että hoitajan arvot pohjautuvat hyvälle moraalikäsitykselle eli hän haluaa hyvää toiselle ihmiselle. Omat arvot näkyvät hoitotyön käytännöissä muun muassa siinä, miten toimimme tai ajattelemme. (Sarvimäki,  & Stenbock-Hult,  2009, 24 – 26)

Huolenpito

Tärkeä keskeinen periaate, joka ohjaa hoitajan toimintaa, on empatia. Vuorovaikutuksessa tulee näkyä, että hoitaja kohtaa hoidettavan inhimillisesti ja välittää hänestä aidosti. Hänen tulee ottaa huomioon hoidettavan ja omaisten omat arvot (Rautava-Nurmi, 2013, 18)

Huolenpito näkyy ihmisen kunnioituksena, hyväksymisenä ja huomioon ottamisena. Hoidettavalla on oikeus tunteisiin, mielipiteisiin ja tahdon ilmauksiin. Hoitajan tulee hyväksyä ja kuunnella aidosti hoidettavan mielipiteitä ja olla väheksymättä niitä. Lisäksi hoitajan tulee kunnioittaa ja välittää hoidettavasta sellaisena kuin hän on, sekä huomioida hänen omat voimavaransa, elämän taustansa ja elämän tilanteensa. Tällöin hoitajan ja hoidettavan vuorovaikutus on hyvää ja antoisaa sekä hoitaminen kokonaisvaltaisempaa (Sarvimäki, 2009, 24 – 26.)

Voi olla, ettei vuorovaikutus suju aina niin hyvin kuin pitäisi. Tärkeää on hoitajana pyrkiä ymmärtämään hoidettavan tilannetta ja asennoitua hoidettavan asemaan. Olennaista hoitotilanteessa on auttaa apua tarvitsevaa. Olipa avuntarve pienempää tai suurempaa. Huolenpitoa ja hoitamista voi kehittää muun muassa teorian ja oman ymmärryksen avulla (Sarvimäki, 2009, 26-27.)

Monikulttuurinen hoitotyö ja eettisyys

Hoitaja kohtaa hoitotyössä eri-ikäisiä ja erilaisen taustan omaavia ihmisiä. Heihin hoitajan tulee suhtautua positiivisella asenteella ja olla avoin uusia asioita kohtaan. Hoitotyössä voi kohdata esimerkiksi eri kulttuurin tai uskonnon omaavia ihmisiä. Hoitajana asiakas tulee huomioida kokonaisvaltaisena yksilönä ja eri kulttuurin omaava kollega tasa-vertaisena työtoverina. Hoitotyössä ammattitaidon kehittäminen on jatkuvaa.

Kulttuurisen kompetenssin malli Campinha-Bacote

Campinha-Bacote on kehittänyt kulttuurisen kompetenssin mallin. Mallin tavoitteena on määritellä viitekehys tai käsitteet hoitajan kulttuurisen ammattitaidon ja  kehittymisen tarkasteluun ja ymmärtämiseen. Mallissa korostetaan hoitajan omaa sisäistä tahtoa ja pyyteettömyyttä kulttuurisen ammattitaidon kehittymisposessissa. Taustalla mallissa on kristillinen arvomaailma mm. välittäminen, rakkaus ja rasismin vastaisuus, nämä asiat tulee olla  hoitajan velvoitteita (Abdelhamid, 2010, 35)

Ammattitaidon kehittymisprosessissa on viisi eri osa- aluetta, jotka ovat sidoksissa toisiinsa. Hoitajan kulttuurinen tahto, sisältää (mm. Halu kehittää edelleen kulttuurista ammattitaitoa) Kulttuurinen tieto (mm. Tarvitsenko lisätietoa eri kulttuurin omaavan ihmisten elämän katsomuksista)Kulttuuritietoisuus (mm. Minkä verran ja miten rasismi näyttäytyy terveydenhuollossa, puolustan vähä osaisempaa) Kulttuuritaito (mm. Onko minulla taitoa kohdata eri kulttuurin omaava ihminen kokonaisvaltaisesti, mitä asioita minun tulee huomioida) Kulttuuriset kohtaamiset (mm. Ajattelenko kaikista ihmisistä tasa-arvoisesti esimerkiksi rodusta tai elämän katsomuksesta riippumatta.) (Abdelhamid, 2010, 36.)

Prosessi mallin viimeinen kehitysvaihe on tulivuoren purkausmalli. Tarkoittaa hoitajan aitoa ja voimakasta tahtoa toteuttaa ja tietää kulttuurisesta taidosta, tiedosta, tietoisuudesta ja kohtaamisesta (Abdelhamid, 2010, 37)

Kulttuurinen taito, tarkoittaa (mm. Hoitajan tulee työskennellä huomioiden ihmisen kulttuuriset tarpeet ja käyttää hoitotyön tarpeen määrittely malleja. Arvioida hoidon tarvetta, suunnitella, toteuttaa ja arvioida hoidon vaikuttavuutta ja kokonaisuutta yhdessä asiakkaan kanssa.) Kulttuurinen tieto, tarkoittaa (mm. hoitajan tulee tietää yhteiskunnallisista epäkohdista esimerkiksi aliravitsemuksesta ja miten siihen tulee suhtautua sekä tietää miten sitä hoidetaan) Kulttuurinen tietoisuus (mm. Hoitajalla tulee olla positiivinen avoin asenne asiakkaan kulttuuristen tapojen ja arvojen huomioimisessa.) Kulttuurinen kohtaaminen (mm. Hoitajan tulee aidosti välittää ja kohdata ihminen) (Abdelhamid, 2010, 37)

Purnellin malli

Malli on tarkoitettu tiimityön välineeksi hoitoalan ammattiryhmien käyttöön. Mallin avulla työntekijät voivat arvioida kokonaisvaltaisesti asiakkaan hoidon tarpeita, arvoja, uskomuksia ja hoidossa huomioitavia kulttuurisia taustoja ja tekijöitä. Mallin avulla hoitaja tutustuu asiakkaaseen ja luo hoitosuhteesta luottamuksellisen (Abdelhamid, 2010, 139.)

Mallissa ihminen nähdään kokonaisvaltaisesti. Malli koostuu käsitteistä ihminen, perhe, yhteisö ja maailma. Malli sisältää,  ihmisen tarvekehyksen, joka sisältää kaksitoista kulttuurista osa-aluetta. Hoidon tarpeen määrityksessä hoitaja saa mallin avulla tietoa asiakkaan terveydestä ja sairaudesta, terveystottumuksista, arvoista, tavoista, maailmakatsomuksesta, elämään suhtautumisesta ja elämän käännekohdista (Abdelhamid, 2010, 139.)

Kulttuuristen tarpeiden arviointi kattaa asiakkaan elämän osa-alueet eli hengellisyyden, suhtautumisen ammatti auttajiin, terveystottumukset, yleiskuva/sukujuuret, perheen, kotoutumisen, riskikäyttäytymisen, ravitsemuksen, raskauden ja viimeisenä elämän osa alueena kuoleman. Näitä osa-alueita ei voi arvioida yksittäin, vaan osa-alueet limittyvät yhteen ja vaikuttavat toisiinsa. Malli auttaa hoitajaa näkemään ja arvioimaan asiakkaan kokonaiskuvan hoidon tarpeesta ja sisällyttämään ne asiakkaaseen sellaisena kuin hän on, huomioiden perheen, yhteisön ja yhteiskunnan jäsenyyden (Abdelhamid, 2010, 139.)

Monikulttuurinen hoitotyö ja eettisyys

Monikulttuurisessa hoitotyössä korostuu ihmisten erilaiset näkökulmat, vuorovaikutus sekä hoitajan empatia erilaisuutta kohtaan. Tärkeää on hoitajan halu kehittyä hoitotyön ammattilaisena. Se edellyttää sitä, että hoitaja pohtii omia asenteitaan sekä oppimaansa teoriatietoa. Hänen tulee toimia ennakkoluulottomasti (Abdelhamid,  Juntunen, & Koskinen, 2009, 43 – 46.)

Haavoittuvuus

Kulttuuriltaan erilaiset ihmiset voivat olla esimerkiksi turvapaikanhakijoita tai pakolaisia. Hoitajana on hyvä olla hieman kriittinen ja tietoinen omasta toiminnastaan. Ihminen, joka tarvitsee apua voi olla haavoittuvainen. Hän voi kokea, ettei häntä täysin ymmärretä tai näkemykset hoidosta voivat olla erilaiset. Tällöin tulkkaus on ensisijaisen tärkeää. Potilas voi myös kokea erilaisuuden tai vierauden tunnetta. Hoitajan tulee pysähtyä kuuntelemaan hoidettavaa ja pyrkiä ymmärtämään sekä myötäelämään potilaan elämäntilannetta. Traumaattiset kokemukset voivat olla kokemuksia, joihin hoitajan tulisi osata vastata auttavasti (Abdelhamid,  2009, 78 – 79)

Kokonaisvaltainen hoitaminen

Useiden kulttuuristen ja moraalisten arvojen perustana on uskonto. Hoitotilanteessa kohdatessaan, ihminen panee merkille muun muassa sukupuolen, iän, pukeutumisen ja kielen. Hoitajana ihminen tulisi nähdä laajemmin. Mikä on ihmisen näkemys maailmasta, omasta perheestään tai arvoistaan. Tieto kulttuurisista ominaisuuksista auttaa hoitajaa parempaan vuorovaikutukseen sekä vastaamaan hoidettavan omiin odotuksiin hoidon osalta ja ymmärtämään ihmisten erilaisia toiminta tapoja. Hoitajan on hyvä ymmärtää, miten muun muassa elämäntapa, ikä, sukupuoli, sosiaalinen asema, kulttuuri tai uskonto vaikuttavat elämään ja ihmisen käyttäytymiseen. Esimerkiksi joissakin kulttuureissa perheen ja yhteisön merkitys on tärkeä. Myös terveydenhuolto voi olla  erilaista eri kulttuureissa ja eri maissa. Kulttuurin terveystottumukset voivat vaikuttaa siihen, mistä ja milloin hoitoon hakeudutaan. Uskonto voi myös olla tekijä, joka määrittää minkälaista on hyvä hoito ja mitä sen periatteisiin kuuluu. Esimerkkinä voidaan käyttää verensiirtoa, jonka uskonto saattaa kieltää. (Abdelhamid,  2009, 78 – 81.)

Eettiset periaatteet

Hoitotyössä toimitaan eettisten periaatteiden mukaan. Eettinen realismi on moraalifilosofinen suuntaus. Sen mukaan kaikkia ihmisiä kohtaan voi soveltaa samoja eettisiä periaatteita, hänen kulttuurista huolimatta. Esimerkiksi ihmisoikeus on yleismaailmallinen periaate.  Monet eettiset teoriat ja periaatteet ovat yleismaailmallisia, kuten onko teko tai toiminta hyvää vai pahaa tai mitä asioita liittyy ihmisen arvoihin. Eri asioita painotetaan eri maissa eri tavalla. Hoitajan tulee huomioida ja kunnioittaa jokaisen ihmisen omia arvoja mahdollisuuksien mukaan (Abdelhamid,  2009, 82 – 83.)

Lait

Hoitotyössä eettisiä ohjeita käytetään yhdessä säädösten ja lakien kanssa. Esimerkki tälläisesta hoitotyötä koskevasta laista on laki potilaan asemasta ja oikeuksista. Kyseinen laki sisältää potilaan keskeisimpiä oikeuksia. Potilaalla on muun muassa oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon, inhimilliseen kohteluun, itsemääräämisoikeuteen ja tiedonsaantiin. (Abdelhamid,  2009, 79.)

Pohdintaa

Eettiset ohjeet auttavat hoitajaa ajattelemaan ja ottamaan huomioon eri näkökulmia. Eettiset ohjeet auttavat työyhteisöä toimimaan samalla tavalla ongelmatilanteissa, jotta toiminta olisi hyvää ja laadukasta. Eettiset ohjeet ovat sääntöjä tai periaatteita, joilla hoitaja osoittaa toiminnan oikeellisuuden hoidettavaan nähden. Tarkoituksena on suojella hoidettavaa lähtökohdista ja henkilökohtaisesta elämästä riippumatta.

Alla oleva linkki sisältää sairaanhoitajan eettiset ohjeet, jotka mielestäni antavat hyvän kokonaiskuvan, miten toteuttaa hyvää hoitotyötä.

https://sairaanhoitajat.fi/jasenpalvelut/ammatillinen-kehittyminen/sairaanhoitajan-eettiset-ohjeet/

Eettisissä ohjeissa korostetaan sitä, että sairaanhoitaja toimii tehtävässään oikeudenmukaisesti. Tämä edellyttää, että hoitaja ottaa huomioon kunkin potilaan yksilölliset tarpeet riippumatta hänen terveysongelmastaan, kulttuuristaan, uskonnostaan, äidinkielestään, iästään, rodustaan, sukupuolestaan, ihon väristään, poliittisesta tai yhteiskunnallisesta näkemyksestään.

Pohdintaa monikulttuurisuudesta

Monikulttuurisen hoitotyön lähtökohta on tavoitella hoitamisessa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Lisäksi työssä tulee ottaa huomioon suvaitsevaisuuden periaatteet. Tavoitteena monikulttuurisella hoitotyöllä on huomioida kulttuuriset taustat, jotta hoitaminen edistäisi kokonaisvaltaisemmin hoidettavan hyvinvointia ja terveyttä.

Kulttuuri vaikuttaa monella tavalla ihmisen elämään ja hoitajan toimintaan. Vuorovaikutuksessa sekä ihmisen käyttäytymisessä ja toiminnassa, hänen kulttuuritaustansa näkyy  muun muassa hänen asenteissaan, uskomuksissaan, arvoissaan ja maailmankatsomuksessaan. Hoitajan tulee pyrkiä huomioimaan ja tunnistamaan esimerkiksi hoidettavan  kulttuurisia perinteitä sekä toimintatapoja, jotta hoitosuhde palvelisi hoidettavaa yksilöllisemmin. Hoitajan pitää pohtia esimerkiksi miten omaisten tai yhteisön tuki näkyy hoidettavan elämässä.

Pohdintaa monikulttuurisuus päivästä

Työskenneltäessä hoitajana vastaanottokeskuksessa, vuorovaikutus tilanteissa korostuu suvaitsevaisuus ja inhimillisyys. Henkilöllä, joka on tullut Suomeen pakolaisena, voi olla hyvin vaikea sopeutua kulttuuriin, jos hän ei osaa suomenkieltä ja oma identiteettikin voi olla hukassa. Tällaisessa tilanteessa hoitajan tulee osata arvioida hoidettavan elämäntilanne kokonaisuutena, jotta hoitosuhteesta saavutetaan yhteinen näkemys. Luottamuksen ja turvallisuuden tunteen luominen voi viedä aikaa.

Punainen risti ja Puolikuun liike auttavat ihmisiä muun muassa luonnonkatastrofin sattuessa ja konflikteissa. Suurin osa ihmisistä, jotka hakevat turvapaikkaa tulevat erittäin vaikeista olosuhteista. Punainen risti ja Puolikuun liike auttavat vastaanottamaan pakolaisia, jotka joutuvat jättämään kotinsa sotien tai luonnon onnettomuuksien vuoksi.

Suomen punaisen ristin toimintaan voit käydä tutustumassa alla olevasta linkistä.
https://www.punainenristi.fi/tutustu-punaiseen-ristiin/tyomme-suomessa/turvapaikanhakijoiden-pakolaisten-vastaanotto/kysymyksia

 

LÄHTEET:
Sarvimäki, A. & Stenbock-Hult, B. 2009. Hoitotyön etiikka. 1.painos Helsinki: Edita Prima Oy

Rautava-Nurmi, H., Westergård, A., Henttonen, T., Ojala, M. & Vuorinen, S. 2013. Hoitotyön taidot ja toiminnot. 1.-2.painos,2013 Helsinki: Sanoma Pro Oy

Abdelhamid, P., Juntunen, A. & Koskinen, L. 2010. Monikulttuurinen hoitotyö. 1. painos, 2010. Helsinki: WSOY

Louhiala, P. & Launis, V. 2009. Parantamisen ja hoitamisen etiikka. 1.painos Helsinki: Edita Prima Oy

Sairaanhoitajat 2017. Sairaanhoitajan eettiset ohjeet. Viitattu 7.11.2017

http://sairaanhoitajat.fi/jäsenpalvelut/ammatillinen kehittyminen/sairaanhoitajan-eettiset-ohjeet/

SPR 2017. Tutustu punaiseen ristiin. Viitattu 7.11.2017

http://www.punainenristi.fi/tutustu-punaiseen-ristiin/työmme-suomessa/turvapaikanhakijoiden-pakolaisten-vastaanotto/kysymyksiä

 

Johdanto

Mitä on vuorovaikutus hoitotyössä? Vuorovaikutus on ihmisten välillä tapahtuva ainutlaatuinen kokemus. Kokemukseen vuorovaikutuksesta ovat sidoksissa kulttuuriset sekä eettiset tekijät. Vuorovaikutus on taito, jonka oppiminen alkaa jo lapsuudessa, mutta se kehittyy läpi elämän. Sosiaaliset tilanteet ja oleminen vuorovaikutuksessa ovat tärkeitä tekijöitä ihmisen hyvinvoinnille. Esimerkiksi potilas- hoitajasuhteessa hoitajalta saatu sosiaalinen tuki edesauttaa henkilön terveyttä. Sosiaalinen aktiivisuus on tärkeää, jotta ihminen ei syrjäydy tai koe oloaan yksinäiseksi. (Rautava-Nurmi, Westergård, Henttonen, Ojala & Vuorinen 2015, 28.)

Hoitotyö määritellään hoitoalan ammattilaisten tekemäksi työksi. Hoitotyötä tapahtuu sekä osastolla että muissa ympäristöissä. Hoito voidaan jakaa lääketieteelliseen hoitoon sekä itse hoitotyöhön. Hoitotyö- käsitteellä tarkoitetaankin myös hoitajan tekemiä hoitotoimenpiteitä sekä potilaan ja hoitajan välillä olevaa vuorovaikutussuhdetta. (Mikkola 2006, 15.)

Taitava vuorovaikuttaminen vaatii henkilöltä monia eri taitoja. Toinen on kyettävä kohtaamaan yksilönä ja tilanteessa on oltava läsnä. Toisen henkilön ikä, vakaumus tai kulttuurilliset tekijät eivät saa vaikuttaa kanssakäymiseen. (Rautava-Nurmi ym. 2015, 28.)

Toisinaan ajatellaan, että vuorovaikutus on vain sanallista kommunikointia. Todellisuudessa vuorovaikutus on kuitenkin kokonaisuus, joka koostuu kahdesta eri osa-alueesta, jotka ovat sanaton ja sanallinen vuorovaikutus. (Vuokila- Oikkonen 2002, 35.)

Sanoilla ja teoilla on paljon vaikutusta vuorovaikutussuhteessa,  joka hoitajan ja potilaan välille muodostuu. Koska vuorovaikutussuhde on ammatillinen, on myös keskustelu pidettävä ammattimaisen asiallisena. (Rautava- Nurmi 2015, 28.) Tämä tarkoittaa, sitä että keskustellessa potilaan kanssa, hoitajan on tarkoitus  keskustella potilasta koskevista asioista ja hänen tunteistaan. Hoitajan ei esimerkiksi kuulu kertoa omista vaivoistaan tai kokemuksistaan, sillä hän on töissä potilasta varten.

Vuorovaikutus ja kieli

Vuorovaikuttamisessa kieli toimii työvälineenä. Kielen avulla voidaan kertoa toiselle asioita, mutta voidaan myös saada tietoa toiselta. (Rautava- Nurmi ym. 2015, 28.) Hoitotyössä tällainen tiedon jakaminen ilmenee esimerkiksi hoitajan ja potilaan keskustellessa.

Tosinaan kieli voi muodostua myös haasteeksi vuorovaikuttamiselle, jos henkilöt esimerkiksi puhuvat eri kieltä. Tosin joskus vuorovaikutus voi olla vaikeaa yhteisestä äidinkielestä huolimatta. (Rautava- Nurmi ym. 2015, 28.) Eteen voi tulla esimerkiksi tilanne, joissa potilas kieltää sairautensa eikä suostu keskustelemaan hoidosta. Tällöin esteenä ei ole kielimuuri, vaan pikemminkin tunteet.

Vuorovaikutus ja tunteet

Kielen lisäksi myös tunteet vaikuttavat siihen onnistuuko vuorovaikutus vai ei. Henkilön ymmärtäessä omia sekä toisen tunteita kommunikointi sekä ymmärtäminen puolin ja toisin onnistuu paremmin. Omien tunteiden ymmärtäminen luo pohjan toisen tunteiden kuuntelulle. (Rautava- Nurmi 2015, 28.)  Hoitajan on osattava lukea omia tunteitaan eri tilanteissa. Hänen on ymmärrettävä, miksi joku potilas herättää hänessä esimerkiksi vihan tai pelon tunteita. Mikä tunteen aiheuttaa ja mihin tunne pohjautuu?

Pelkkä tunteiden ymmärtäminen ei tosin riitä. Myös toisen kunnioittaminen ja keskustelukumppanien tasavertaisuus vaikuttavat onnistuneeseen vuorovaikutukseen. (Rautava- Nurmi 2015, 28.) Potilaaseen on aina suhtauduttava arvostaen, hoitajan omista tunteista ja mielipiteistä huolimatta (Sairaanhoitajaliitto 2014).

Sanaton vuorovaikutus hoitotyössä

Sanattoman vuorovaikutuksen vaikutus kommunikointiin on noin 70-90 prosenttia. Se voi tukea puhujan sanomia asioita tai paljastaa asioita, joita sanaton vuorovaikutus ei saisi ilmaista. (Vuokila- Oikkonen 2002, 35.) Hoitotyössä hoitajan kiire voi ilmetä sanattomasti esimerkiksi kellon vilkuiluna.

Hoitotyössä sanattomalla viestinnällä voidaan ilmaista positiivisia tunteita, kuten lämpöä ja halua tukea potilasta (Vuokila- Oikkonen 2002, 36). Esimerkiksi juuri nämä kaksi positiivista tunnetta edesauttavat sitä, että potilas kokee olevansa turvassa. Potilaan kokemus turvallisuudesta on hoitotyössä erittäin tärkeää (Koistinen 2013, 10).

Mutta mitä sanaton viestintä on käytännössä? Siihen kuuluu koskettaminen, kuuntelu, pään liikkeet, vartalon asento, katsekontakti ja ilmeet. Katseella hoitaja voi ilmaista empatiaa, kun taas päännyökkäyksellä hän ilmaisee kuuntelevansa potilasta. Myös esimerkiksi, sillä istuuko vai seisooko hoitaja, on merkitystä vuorovaikutuksessa. Muun muassa katsekontaktin luominen sekä keskustelu helpottuvat, kun henkilöt ovat lähekkäin. On myös tärkeää, että hoitaja istuu suoraan potilaaseen päin ja on rennossa sekä luonnollisessa asennossa. (Vuokila- Oikkonen 2002, 36.) Tällöin keskustelu tilanteesta muodostuu sellainen, että osapuolet todella ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Vertaukseksi voidaan ajatella esimerkiksi tilanne, jossa hoitaja olisi selin potilaaseen. Tällöin vuorovaikutus vaikeutuisi huomattavasti. Osapuolten olisi vaikea luoda katsekontaktia tai nähdä toistensa ilmeitä, jolloin olennaisia vuorovaikutuksen elementtejä jäisi puuttumaan.

Sanallinen vuorovaikutus hoitotyössä

Vuorovaikutus on myös sanallista, kuten puhetta. Puheen avulla luodaan potilaaseen yhteys. Hoitotyössä puheen sävyyn on kiinnitettävä paljon huomioita. Hoitaja ei saa ilmaista omaa väsymystään puheessaan potilaalle tai työtoverilleen. Puheen sävyn kautta ilmaistaan muun muassa suhtautumista toiseen ihmiseen. Hoitajan voi puheensa kautta luoda potilaalle kuvan, että potilas on vain poishoidettava vaiva ja yksi työpäivän tehtävistä. Vastakohtana äskeiselle, hoitaja voi puheellaan myös ilmaista potilaalle, että potilas on henkilö, jota hän todella haluaa kuunnella ja auttaa. (Sairaanhoitajaliitto 2014.)

Puheen sävyn lisäksi myös äänenkäyttöön liittyvät tekijät vaikuttavat vuorovaikutukseen. Näitä tekijöitä ovat muun muassa sanojen painotus, äänet ja äänenkorkeus. Kyseisten tekijöiden avulla voidaan tehdä päätelmiä henkilön tunnetilasta, iästä tai hänen suhtautumisestaan keskusteluun. (Rantala 2011, 34.) Esimerkiksi jos ääni murtuu, voidaan päätellä, että keskustelunaihe herättää henkilössä tunteita, jotka liikuttavat häntä.

Puhuessa on huomioitava myös puheentahti ja toiselle henkilölle on annettava mahdollisuus puhua ilman keskeytystä. Rauhallisella puhetahdilla sekä mahdollisuudella puhua keskeytyksettä on tutkittu olevan potilaiden tyytyväisyyden tunteita lisääviä kokemuksia. (Rantala 2011, 35.)

Sanallisessa vuorovaikutuksessa itse sanat ovat tärkeitä. Hoitajan on osattava valita oikeat sanat potilaille, sillä kaikille ei voi puhua samalla tavalla. On huomioitava, että tietyillä sanoilla voi olla yksilöllisiä merkityksiä ihmisille. Sanojen merkityssuhteisiin voi liittyä esimerkiksi kulttuurillisia tai uskonnollisia tekijöitä. Taitava hoitaja hallitsee laajan sanavaraston, ja hän osaa valita mitä sanoja keskustelussa käyttää. (Rantala 2011, 34.)

Vuorovaikutustilanteessa toimiminen

Ihmisten ollessa vuorovaikutuksessa keskenään on keskustelulla yleensä jokin päämäärä. Keskustelijat voivat ohjailla omaa tai toisen toimintaa, jotta päästään kohti keskustelun tavoitetta. Myös keskustelun muoto, kuten haastattelu, voi ohjata keskustelun etenemistä. Keskustelun muoto voi rajata keskustelua tai antaa sille tiettyjä kriteerejä, jotka sen tulee täyttää. (Eriksson- Piela 2003, 40.)

Esimerkki tällaisesta tilanteesta on haastattelu, jossa hoitaja haastattelee potilasta. Olen itsekin ollut mukana harjoituksessa, jossa oppitunnilla harjoiteltiin potilaan haastattelutilannetta. Hoitaja kysyi ensin mikä toi potilaan vastaanotolle. Sen jälkeen potilas kertoi vaivastaan. Hoitaja antoi potilaan puhua ensin, mutta sen jälkeen hän alkoi ohjailla tilannetta. Keinoja, joita hoitaja käytti, olivat esimerkiksi potilaan puheeni peilaus, toisto sekä suljetut ja avoimet kysymykset. Näitä keinoja käyttämällä hän pyrki ohjailemaan keskustelua kohti sen päämäärää eli syytä potilaan oireille sekä apua niihin.

Vuorovaikutus potilaan läheisten kanssa ja työyhteisössä

Hoitoalalla vuorovaikutuksessa ollaan potilaiden lisäksi myös heidän läheistensä kanssa. Kun potilas sairastuu, läheisenkin elämä kokee muutoksen. Läheinen voi kokea pelkoa ja huolta tilanteesta. Siksi hoitohenkilökunnan on vuorovaikutuksen lisäksi tarkkailtava myös läheisten hyvinvointia. Heitä pitää kannustaa puhumaan tuntemuksistaan sekä tukea jaksamaan läpi potilaan sairauden. (Potinkari 2004, 20-21.)

Hyvä vuorovaikutus läheisten kanssa on erittäin tärkeää. Läheisillä on tarve saada tietoa potilaasta. Usein heillä on myös muita kysymyksiä, kuten kysymyksiä käytännön ohjeista, liittyen potilaan hoitoon. On tärkeää, että läheisen kysymyksille järjestetään aikaa. Hoitohenkilökunnan ja läheisten keskusteltaessa, potilasta koskevat tiedot on kerrottava läheisille yksityiskohtaisesti ja selkeästi. Hoitajan hyvät vuorovaikutustaidot lisäävät läheisen turvallisuuden tunnetta. (Potinkari 2004, 20-21.)

Potilaiden ja heidän läheistensä lisäksi hoitoalan ammattilaiset vuorovaikuttavat myös kollegoidensa kanssa. Kollegiaalisuus tarkoittaa, että hoitotyön ammattilaisten välillä vallitsee tasa-arvo ja kunnioitus. Se tukee työn tekemistä ja yhteisen tavoitteen saavuttamista eli mahdollisimman hyvän hoidon tarjoamista potilaalle. (Sairaanhoitajat 2014.) Tasa-arvoisuus tarkoittaa siis sitä, että kaikki työpaikan työntekijät, aina laitoshuoltajista lääkäreihin ovat saman arvoisia.

Kollegiaalisuus vuorovaikutuksessa näkyy usealla tavalla. Kollegoille puhutaan     kohteliaasti ja arvostavasti. Vuorovaikutuksen pitää olla rehellistä, avointa ja ennen kaikkea luottamuksellista. Nämä asiat on muistettava myös silloin, kun kollegasta puhutaan jollekin toiselle henkilölle tai toisen henkilön kuullen. Joskus eteen voi kuitenkin tulla tilanteita, joissa omasta kollegasta puhutaan epäkunnioittavasti. (Sairaanhoitajat 2014.) Olen esimerkiksi itse kuullut tilanteesta, jossa lääkäri on kommentoinut kollegansa ammattitaitoa epäasiallisesti potilaan kuullen.

Rehellisyyden ja avoimuuden takia toiselle on annettava myös rakentavaa palautetta, ja hoitajan pitää myös osata ottaa se vastaan rakentavasti. Tällaiset tilanteet, joissa ihmiset ovat eri mieltä, voivat usein aiheuttaa ristiriitoja. Kollegiaalisuus kuitenkin tarkoittaa myös sitä, etä ristiriidat ja epäkohdat saadaan selvitettyä asiallisesti. (Sairaanhoitajat 2014.)

Kollegiaalisuuden periaatteisiin kuuluu myös, että hoitaja tunnustaa oman osaamisensa lisäksi myös kollegoidensa osaamisen. Työtä tehdään yhteistyössä muiden kanssa keskustellen. Päätöksiä ei tehdä yksin, vaan päätöksenteko, vastuu sekä työtehtävät jakautuvat työyhteisön kesken tasapuolisesti. Työssä kollegoita tuetaan, eikä ketään jätetä yksin. (Sairaanhoitajat 2014.) Esimerkiksi vaikka suurin päätösvalta on usein lääkärillä, ei hänenkään tarvitse tehdä päätöksiään täysin yksin. Hän voi aina keskustella muiden kollegoidensa kanssa. Yhdessä he voivat tehdä päätöksen siitä, miten tulisi toimia.

Pohdinta

Vuorovaikutus vaatii ihmiseltä paljon, erityisesti hoitotyössä. Vuorovaikutukseen potilaan kanssa on keskityttävä, sillä potilaan ja hoitajan välistä suhdetta häiritsevät monet eri tekijät, kuten kiire, tunteet ja joskus kielelliset haasteet. Yksikin sana, ilme tai puheen sävy voivat tuhota vuorovaikutuksen ja potilaan turvallisuudentunteen. Hoitajan on valita sanansa oikein ja myös osattava sopeuttaa toimintansa tilanteeseen sopivaksi. Omat tunteet tai mieliala eivät saa vaikuttaa hänen kommunikointiinsa potilaan kanssa.

Hoitoala pohjautuu vankasti potilaisiin, ja asiakaslähtöisyys on alan keskeisimpiä käsitteitä. Ilman potilaita ei myöskään hoitoalaa olisi. Vuorovaikutus ilmenee työn jokaisessa eri vaiheessa. Aina potilaan saapumisesta vastaanotolle, kotiin paluuseen saakka. Henkilön auttaminen alkaa hänen kuuntelemisestaan ja päättyy siihen. Hoitotyössä vaaditaan malttia kuunnella ja erityisesti keskittymistä kuulemaansa.

Hoitotyö ja vuorovaikutus ovat sidoksissa toisiinsa eikä niitä voi erottaa toisistaan. Työssä kohdataan monia eri ihmisiä, potilaita, läheisiä ja kollegoita. Kaikkien heidän kanssaan on osattava keskustella eri tavoin. Välillä tuetaan vasta diagnoosin saanutta potilasta, kun taas tosinaan keskustellaan iloisesti kahvihuoneessa kollegoiden kanssa. Tilanteet ja keskustelut siis vaihtelevat paljon. Tärkeintä on kuitenkin se, että hoitaja osaa kohdata heistä jokaisen kunnioittaen, tilanteesta riippumatta.

Lähteet

Eriksson- Piela, S. 2003. Tunnetta, tietoa vai hierarkiaa? Sairaanhoidon moninainen ammatillisuus. Tampereen yliopisto: Sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos. Väitöskirja. Viitattu 29.11.2017 http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/67295/951-44-5665-3.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Mattila, L.-R. 2001. Vahvistumista ja tunnekokemuksen jakamista. Potilaan ja hoitajan vuorovaikutusta kuvaavan käsitejärjestelmän kehittäminen. Tampereen yliopisto: Lääketieteellinen tiedekunta. Viitattu 29.11.2017

http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/67109/951-44-5099-X.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Mikkola, L. 2006. Tuen merkitykset potilaan ja hoitajan vuorovaikutuksessa. Jyväskylän yliopisto: Humanistinen tiedekunta. Viitattu 29.11.2017

https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/13414/9513927288.pdf?sequen

Koistinen, P.  2013. Potilaiden ja läheisten rooli potilasturvallisuuden edistämisessä. Media planetin erikoisjulkaisu. E- lehti. 2/2013, 10. Viitattu 30.11.2017

http://www.potilasliitto.eu/files/Potilasturvallisuus_2013.pdf

Potinkari, H. 2004. Auttava kanssakäyminen. Substanttiivinen teoria kriittisesti sairaan potilaan läheisen ja hoitavan henkilöstön välisestä yhteistyöstä. Tampereen yliopisto: Lääketieteellinen tiedekunta. Väitöskirja. Viitattu 1.12.2017

http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/67395/951-44-5989-X.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Rantala, M. 2011. Kompleksinen vuorovaikutus hoitotyön asiakassuhteessa. Vaasan yliopisto: Filosofinen tiedekunta. Pro gradu- tutkielma. Viitattu 29.11.2017 file:///C:/Users/Omistaja/Downloads/Rantala_Merja-2012-Kompleksinen_vuorovaikutus_hoitoty%C3%B6n_asiakassuhteessa.pdf

Sairaanhoitajat. 2014. Sairaanhoitajan kollegiaalisuusohjeet. Viitattu 4.12.2017

https://sairaanhoitajat.fi/jasenpalvelut/ammatillinen-kehittyminen/sairaanhoitajan-kollegiaalisuusohjeet

Vuokkila- Oikkonen, P. 2002. Akuutin psykiatrisen osastohoidon yhteistyöneuvottelun keskustelussa rakentuvat kertomukset. Oulun yliopisto. Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos. Väitöskirja. Viitattu 29.11.2017

http://jultika.oulu.fi/files/isbn9514268903.pdf

 

 

 

Monikulttuurisuus hoitotyössä.

Johdanto

Kulttuuri on käsite, jonka jokainen ihminen määrittelee eri tavalla.  Henkilön kulttuurilliset näkemykset vaikuttuvat hänen ajattelutapaansa, toimintaansa ja jopa hänen havaintoihinsa. (Keituri 2005, 18.) Esimerkiksi joissakin kulttuureissa hoitohenkilökunnan sukupuoleen kiinnitetään enemmän huomioita kuin toisissa. Muun muassa Suomi on maa, jossa potilas harvoin välittää siitä, että onko hoitaja mies vai nainen.  Kun taas joissain kulttuurissa, hoitojan sukupuolella voi olla suurikin merkitys, potilaan kulttuuristen tai uskonnolisten perinteiden takia.

Kun puhutaan monikulttuurisuudesta tarkoitetaan ilmiötä, jossa eri kulttuuritaustaiset ihmiset elävät yhdessä ja heiden välillään vallitsee tasa-arvo. Monietninen ja monikansallinen ovat käsitteitä, jotka liittyvät monikulttuurisuuteen. Käsite “monietninen” tarkoittaa eri kulttuuritaustaisten ihmisten muodostamaa yhteisöä, kuten yhteiskunta. Monikansallinen- käsite taas pohjautuu enemmän lainsäädäntöön. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos henkilöllä on kaksoiskansalaisuus, näkee laki hänet monikansallisena. Monikansallinen yhteiskunta muodostuu siis usean eri kulttuurin edustajista, jossa vielä yksittäiset henkilöt voivat olla monikansallisia. (Keituri 2005, 18.) Käytännössä esimerkiksi Suomessa elää useiden eri maiden kansalaisia ja eri kulttuuriryhmien edustajia, kuten venäläisiä, suomalaisia ja ruotsalaisia. Osalla heistä voi olla kaksoiskansalaisuus, kuten suomenruotsalaisilla. Tämä tarkoittaa sitä , että Suomi on monikansallinen yhteiskunta.

Hoitaja ja monikulttuurisuuden kohtaaminen

Maahanmuutto on lisääntynyt Suomessa viimeisimpien vuosikymmenten aikana, minkä myötä Suomi on muuttunut hiljalleen monikulttuuriseksi yhteisöksi. Maahanmuutto näkyy myös terveydenhuollossa, jossa terveydenhuollon henkilöstö kohtaa työssään ihmisiä eri kulttuureista sekä asiakkaina että työtovereinaan. (Maahanmuutto.net.) Monikultturisuuden myötä hoitajien on pitänyt laajentaa kultturillista tietoisuuttaan. Hoitajan tieto  eri kulttuureista auttaa häntä ratkaisemaan työssä eteen tulevia kulttuurillisia ristiriitoja. (Keituri 2005, 22.) Kulttuuri tietoinen hoitaja osaa esimerkiksi suhtautua oikein paastoavaan potilaaseen ja huomioida paaston vaikutukset potilaan hoitoon sekä terveyteen.

Monikulttuurisessa hoitotyössä ollaan tekemisissä eri ihmisryhmien ja erilaisten kulttuurien kanssa. Hoitotyössä tulee ottaa huomioon eri kulttuurit. Hoitajan tulee kunnioittaa jokaista asiakastaan. Tärkeitä arvoja ovat erilaisuuden kunnioitus, tasa-arvoisuus sekä yhdenvertaisuus. Toisesta kulttuurista tulevan potilaan kohtaamisessa tulee olla ennakkoluuloton ja pyrkiä rakentamaan yhteisymmärrystä. Kulttuurin tuntemus on eduksi potilasta kohdatessa, joten hoitajan olisi hyvä olla kiinnostunut eri kulttuureista ja siitä mitä eri kulttuuritaustaisten kanssa toimimisessa täytyy ottaa huomioon. (Reijonen K., Monikulttuurisen hoitotyön kulmakivet, opas hoitotyön ammattilaisille, 1-2).

Jotta hoitajat osaisivat työskennellä monikulttuurisessa ympäristössä, opetetaan monikulttuurista hoitotyötä terveydenhoitoalan koulutuksessa. Tavoitteena on opiskelijoiden kulttuuritietoisuuden lisääminen ja kulttuurisensitiivisyyden sisäistäminen. Kulttuurisen opetuksen avulla tuleva hoitotyön ammattilainen oppii selvittelemään ja kyseenalaistamaan kulttuurisia asioita itsenäisesti. (Tehy ry, Monikulttuurisuus ja eettisyys terveydenhuollossa, Tehyn julkaisusarja F:4/2005, 22).

Maahanmuuttajat ja hoitotyö

Maahanmuuttajaryhmiä voidaan jakaa tilastoissa ainakin neljään muuttujaan, joita ovat äidinkieli, kansalaisuus, syntymävaltio ja vanhempien syntymävaltio. Kaikki ulkomaiden kansalaiset eivät ole ensimmäisen polven maahanmuuttajia, koska Suomessa syntyneet lapset eivät saa automaattisesti Suomen kansalaisuutta. (Maahanmuutto.net.) Maahanmuuttaja voi olla esimerkiksi Suomeen työn, opiskelun tai puolison perässä tullut henkilö, paluumuuttaja, pakolainen, turvapaikanhakija tai paperiton siirtolainen (Skhole). Lisääntyneen monikulttuurisuuden sekä maahanmuuton myötä, voi hoitotyössä monikultturisuutta kohdata siis niin potilaiden kuin myös työntekijöiden joukossa.  Kulttuurinen tietoisuus on tärkeää juuri siksi, että vuorovaikutus potilaan ja hoitajan välillä tapahtuisi mahdollisimman mutkattomasti, monikulttuurisuudesta huolimatta.

Maahanmuuttajia on siis myös hoitajien joukossa. Maailmalla vallitsee sairaanhoitajapula ja hoitajat ympäri maailmaa muuttavat työn perässä toiseen maahan. Itseasiassa hoitajat ovatkin yksi eniten kansainvälisesti matkaavista ammattiryhmistä. Erityisesti hoitajapula ja hoitajien liikkuvuus ympäri maailmaa vaikuttavat monikultturisuuden lisääntymiseen hoitoallalla. (Nieminen 2011, 11.)

Purnell ja monikulttuurisuus

Yksi kulttuuristen kompetenssien tutkijoista on Larry D. Purnell. Purnellin mukaan terveydenhuollossa päästään parempiin tuloksiin, kun potilaan kulttuuriset taustat otetaan huomioon. Opiskelijoita ja työntekijöitä tulisikin ohjata kulttuuriseen kompetenssiin. Kulttuurisista eroista huolimatta terveydenhuollon ammattilaisella sekä potilaalla on yhtäläinen oikeus tulla ymmärretyksi ja kohdelluksi kunnioittavasti. (Skhole.)Potilaalla on siis velvollisuus kunnioittaa myös hoitajan kulttuuria. Kuvitellaan esimerkiksi tilanne, jossa nais hoitajan vastaanotolle tulee potilaaksi mies, jonka kulttuurin periaatteisiin kuuluu, että nainen peittää päänsä huivilla. Kulttuuristaan huolimatta, potilas ei siis saa vaatia hoitajaa peittämään itseään huivilla. Potilaan on kunnioitettava hoitajan kulttuuria, johon huivin käyttäminen ei kuulu.

Purnell korostaa omien henkilökohtaisten arvojen tunnistamisen tärkeyttä. Terveydenhuollon ammattilaisen tulisi tiedostaa omat ennakkoluulonsa toisia kulttuureja kohtaan. (Skhole.) Hoitajan kyetessä kohtaamaan potilas ennakkoluulottomasti vuorovaikutuskin paranee. Olen itsekin huomannut, miten vaikea on keskustella henkilön kanssa, jolla on on etukäteen oletuksia keskustelukumppanistaan.  Ennakkoluulot aiheuttavat vaikeuksia kommunikoinnille, sillä ne ikään kuin ohjaavat keskustelun kulkua.

Leininger ja monikulttuurisuus

Madeleine Leininger tutki 1950-luvulla transkulttuurisen hoitotyön teoriaa. Hän huomasi, että kulttuuritaustan tunnustavaan hoitotyöhön oli tarve, erityisesti maahanmuuttajapotilailla. Leiningerin kehittelemä teoria on ollut merkittävässä osassa hoitotieteessä, sen tutkimuksessa ja koulutuksessa. Leininger piti tärkeänä huomioida hoitajan käyttäytyminen ja toiminta eri kulttuuritaustojen yhteydessä. (Skhole-luento, kulttuurisen hoitotieteen keskeisimmät teoriat).

Transkulttuurisen hoitotyön pääajatuksena on nähdä kulttuuritaustojen erot ja samankaltaisuudet, eli antaa potilaalle hänen kulttuurinsa mukaista hoitoa. Leiningerin mukaan kulttuuri on ihmisten elintapa. Elämäntavoilla hän tarkoittaa uskomuksia, arvoja, normeja sekä erilaisia käyttäytymismalleja. (Skhole-luento, kulttuurisen hoitotieteen keskeisimmät teoriat).

Leininger kehitti niin kutsutun auringonnousumallin kuvaamaan transkulttuurista hoitotyön teoriaa. Kyseisen mallin tarkoituksena on havainnollistaa teorian käsitteitä. Auringonnousumallin mukaan ihmiset ovat kulttuuritaustastaan erottamattomia ja se on teorian perusperiaate. (Skhole-luento, kulttuurisen hoitotieteen keskeisimmät teoriat).

Pohdinta

Monikultturisuus on nykyään näkyvä ilmiö hoitoalalla. Eri kulttuuritaustaisia ihmisiä on hoitajien että potilaiden joukossa. Hoitoalan yksiköissä, kuten sairaaloissa,  joudutaan sovittamaan yhteen useiden kultuurien ja uskontojen eri perinteitä sekä arvoja, eikä ristiriidoilta aina voi välttyä. Tälläisissa ristiriitaisissa tilanteissa, hoitajan tulee hyödyntää kulttuurillista tietämystään, jotta potilaalle voitaisiin tarjota paras mahdollinen hoito joka sopii juuri hänelle ja hänen arvoihinsa.

Leininger ja Punerr puhuvat kumpikin siitä , kuinka tärkeää on ottaa huomioon potilaan taustat hoidossa. Hoitoalla potilas on kaiken ydin ja hoitoalan henkilökunta on töissä potilasta varten. Jotta potilaalle voidaan tarjota paras mahdollinen hoito, olennaista on kyetä ymmärtämään hänen ajatusmaailmaansa sekä perinteitään.  Ajatusmaailman ja perinteiden ymmärtämistä edesauttaa se, että hoitaja laajentaa kulttuurista tietouttaan.

Hoitajan ja potilaan on muodostettava yhdessä tiimi, jonka toimintaan ennakkoluulot eivät saa vaikuttaa. Muuten yhteistyö kärsii ja hoidon laatu huononee. Laadukasta tiimityöskentelyä edesauttaa, että hoitaja tietää oman suhtautumisensa muihin kulttuureihin ja kykenee hyväksymään muut kulttuurit ja uskonnot. Vaikka hoitajalla olisi joitakin ennekkokäsityksiä tai huonoja kokemuksia, on hänen kyettävä sivuuttamaan ne työssään.

 

Lähteet

Reijonen K., Monikulttuurisen hoitotyön kulmakivet, opas hoitotyön ammattilaisille, 1-2. Viitattu 11.12.2017 https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/71995/Reijonen_Karoliina%20Opas.pdf?sequence=1 )

Skhole-luento, kulttuurisen hoitotieteen keskeisimmät teoriat. Viitattu 15.12.2017 https://app.skhole.fi/luennot/kulttuurisen-hoitotieteen-keskeisimmat-teoriat/

Keituri, T.  2005. Monikulttuurisuus ja eettisyys terveydenhuollossa. Katsaus hoitoalan tutkimuksiin. Tehyn julkaisusarja F: 4/2005. Viitattu 11.12.2017. https://www.tehy.fi/fi/system/files/mfiles/julkaisu/2005/2005_f4_sisus_monikulttuurisuus_ja_eettisyys_terveydenhuollossa._katsaus_hoitoalan_tutkimuksiin_id_1909.pdf)

Nieminen, S. Kuulumisen politiikkaa. Maahanmuuttajasairaanhoitajat, ammatikuntaan sisäänpääsy ja toimijuuden ehdot. Tampereen yliopisto. Terveystieteiden yksikkö. Väitöskirja.  Viitattu 15.12.2017 http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/66756/978-951-44-8458-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y