Mitä on hoitotyö verkossa (word)

Hoitotyö verkossa

Johdanto

Suomi on monilla osa-alueilla teknologiakehityksen edelläkävijä ja maailmanlaajuisestikin tunnustettu tietoyhteiskunta. Kehitys monipuolista viestintä- ja tietotekniikkaa laaja-alaisesti käyttäväksi yhteiskunnaksi on ollut verrattain nopeaa. Suomalaisten vahva luottamus sähköisiin palveluihin ja internetin hyödyntämiseen, ovat olleet omiaan edistämään tietoyhteiskunnan nopeaa kehittymistä. (Kansallinen tietoyhteiskuntastrategia 2007-2015, 11.)

 

Viestintä- ja tietotekniikan kehitys, sekä näiden juurtuminen osaksi suomalaista yhteiskuntaa on näkynyt myös laajasti sosiaali- ja terveydenhuoltoaloilla. Tästä esimerkkeinä ovat mm. 2000-luvulla sähköisiin potilaskertomuksiin siirtyminen, sekä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välinen palaute- ja lähetejärjestelmän käyttöönotto. Kansallinen hanke sähköisten asiakaskertomuksien toteuttamiseksi on käynnistynyt myös sosiaalihuollossa. (Kansallinen tietoyhteiskuntastrategia 2007-2015, 12.)

 

Tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäviä terveydenhuoltoalan palveluita ja välineitä, joiden tavoitteena on sairauksien ehkäisemisen parantaminen, diagnosoiminen, seuranta ja hoito, kutsutaan sähköisiksi terveydenhuoltopalveluiksi (eHealth). Eu:n tavoitteena on tuoda sähköiset terveydenhuoltopalvelut osaksi yleistä terveydenhuoltopolitiikkaa ja parantaa kansalaisten terveyttä siten, että tärkeät terveystiedot ovat tarvittaessa saatavilla myös sähköisesti eri maiden välillä. (Euroopan komissio, 2018.)

 

Verkossa tehtävä hoitotyö haastaa ja mahdollistaa

 

Sähköisiä hoitotyön etäpalveluita ovat esimerkiksi chat-palvelut ja erilaiset verkossa olevat konsultaatiopalveluita tarjoavat sivustot. Tutkimuksen mukaan erityisesti alle 50-vuotiaat, työikäiset, lasten- tai iäkkäiden henkilöiden huoltajat, terveet ja hoito-ohjeita noudattavat henkilöt hakevat tietoa terveydestä, sairauksista ja näiden itsehoidosta verkosta (Hyppönen, H., Hyry, J., Valta, K. & Ahlgren, S. 2014, 38). Samainen tutkimus osoittaa ikääntyvän väestön (yli 50-vuotiaat) suosivan perinteistä tiedonhakua em. asioissa (Hyppönen, H., Hyry, J., Valta, K. & Ahlgren, S. 2014, 38). Potilaiden itsenäinen aktiivinen tiedonhaku koskien esimerkiksi eri sairauksia, haastaa osaltaan myös hoitohenkilökuntaa täysin uudella tavalla. (Mustonen, M. 2002, 150). Hoitoalan ammattilaiset joutuvat mm. vastaamaan mahdollisesti aiempaa haastavampiin kysymyksiin esimerkiksi uusista hoitomuodoista tai lääkkeistä. (Mustonen, M. 2002, 150). Luotettavan ja ajantasaisen terveystiedon tunnistaminen verkossa vaatii erityistä osaamista. Verkossa on saatavilla paljon hyvää ja luotettavaa tietoa, mutta haastavaa onkin osata tunnistaa tämä tieto lukemattomasta määrästä epätieteellistä tietoa, joka voi pahimmillaan olla käyttäjälleen jopa kohtalokasta (Mustonen, M. 2002, 158).

 

Yleislääketieteen erikoislääkäri Osmo Saarelman (2010) mukaan sähköinen tiedon tai palvelun hakeminen voi olla joko suuri ajansäästö tai helpotus, mutta turhan usein herättää käyttäjässään lähinnä epätoivoa. Saarelma korostaa, ettei sähköinen kontakti korvaa kasvotusten tapahtunutta kohtaamista potilaan hoidossa. Sähköisiä palveluita voidaan kuitenkin laajalti hyödyntää terveydenhuollossa mm. ajanvarauksessa, henkilökohtaisten terveys- ja sairaustietojen tarkistelussa, laboratoriotulosten ja niihin liittyvien tulosten välittäminen, yhteydenpito oman hoitajan tai lääkärin kanssa, muistutusten lähettämiseen potilaalle, reseptien uusimiseen, terveyskyselyjen ja lomakkeiden täyttämiseen ja näiden toimittamiseen hoitavalle taholle. (Saarelma, O. 2010.)

 

 

Esimerkkejä verkkohoitotyöstä

 

Perinteisten hoitajan vastaanottojen oheen on kehitetty useita erilaisia omahoitoalustoja ja nettineuvoloita. Tällaisia vuorovaikutteisia nettineuvolasovelluksia on tehty eripuolelle Suomea esimerkiksi kouluterveydenhuoltoon, vanhustyöhön sekä äitiys- ja lastenneuvolaan. Nettineuvola tarjoaa käyttäjälleen lukuisia hyötyjä, kuten ajasta- ja paikasta riippumattomuuden, sekä asiantuntijan henkilökohtaisen vastauksen mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Lisäksi osa nettineuvoloista mahdollistaa anonyymin keskusteluväylän vertaisryhmän kanssa. (Haarala, P., Honkanen, H., Mellin, O-K. & Tervakanto-Mäentausta, T. 2015, 216-217.)

 

Yksityinen palveluntuottaja Terveystalo on ollut Suomessa ensimmäisiä hoitotyön verkkopalveluiden tarjoajista. Tänä päivänä Terveystalo tarjoaa palveluissaan sekä hoitajan chat-, että puhelinpalveluita, joiden yhteydessä hoitaja voi arvioida potilaan hoidon tarpeen, sekä määrätä rajatusti lääkereseptejä tai laboratoriokokeita. Muita vastaavia palveluita tarjoavat myös esimerkiksi vakuutusyhtiö LähiTapiola, sekä toinen yksityinen terveyspalveluiden tuottaja Mehiläinen. Myös osa kunnista (esimerkkinä Hämeenlinna) järjestää hoitajan vastaanottoja verkossa.

 

Myös erityisryhmille on saatavilla terveyspalveluita sähköisesti. Esimerkiksi syöpäsairaille ja heidän omaisilleen on olemassa syöpään erikoistuneiden terveydenhuollon ammattilaisten ylläpitämä chat-palvelu (https://www.neuvontahoitaja.fi/), joka vastaa syöpään liittyviin kysymyksiin maksuttomasti verkossa, puhelimitse ja sähköpostitse. Myös useilla opiskelijaterveydenhuolloilla (mm. Lapin ammattikorkeakoulu) on käytössään nettipalvelu opiskelijoilleen, jotka voivat tätä kautta ottaa vaivattomasti yhteyttä hoitajaan.

 

Muita esimerkkejä verkosta löytyviin hoitopalveluihin ovat Medics24:n tarjoama hoitajan oma vastaanotto, joka tarjoaa verkkokonsultaatiota. Palvelun kautta ei ole mahdollista uusia, eikä saada reseptejä, eikä palvelussa asioinnista tehdä kirjauksia potilastietoja. Toisaalta sairaanhoitajalla on mahdollisuus tarvittaessa ohjata potilas soveltuvan lääkärin videovastaanotolle. Palvelu ei ole chat-keskustelu, vaan potilas voi jättää hoitajalle kysymyksen tai viestin, johon luvataan vastata kahden vuorokauden kuluessa.

 

Verkossa on tarjolla myös useita ns. vapaamuotoisempia keskustelualustoja, joihin henkilö voi anonyymisti esittää kysymyksensä tai asiansa muiden (ei välttämättä ammattilaisten) arvioitavaksi. Näkisin, että tämänkaltaisten palstojen kanssa tulisi noudattaa erityistä varovaisuutta ja kriittisyyttä, väärinkäsitysten ja väärien diagnoosien, sekä hoito-ohjeiden riskien minimoimiseksi.

 

Chat–tyyppisiä hoitopalveluita tarjoavat useat eri toimijat niin yksityisellä-, kuin kunnallisellakin puolella. Verkkopalvelussa hoitajan on kiinnitettävä erityistä huomiota verbaaliseen viestintään kohdatessa potilaita etänä.

 

Pohdintaa ja erityishuomioita verkossa tehtävästä hoitotyöstä

Verkossa ja puhelimitse tehtävään hoitotyöhön liittyy useita yhtäläisiä ominaisuuksia, jonka vuoksi päätin nostaa esille erään erityisesti puhelimessa tehtävään hoitotyötä kehittävän tutkimuksen. Tutkimuksen mukaan hoidontarpeen arviointi ja palveluihin ohjaus ovat puhelimitse turvallisia, mutta voi hankaloittaa potilaan hoidontarpeen kiireellisyyden määrittämistä, kun potilasta ei nähdä kasvotusten. Hoidon tarpeen arviointi kiireellisemmäksi kuin on tarpeen, voi aiheuttaa tarpeettomien resurssien hyödyntämiseen. Sitä vastoin hoidon tarpeen arviointi kiireettömämmäksi kuin tarpeellista, voi viivästyttää hoidon aloitusta ja pahimmillaan olla potilaalle jopa kohtalokasta. (Quality in Primary Care (2015) 23 (3): 163.) Tämän vuoksi on mielestäni erityisen tärkeää kiinnittää tarkkuutta ja huolellisuutta hoidon tarpeen arviointia tehtäessä.

Iso hyöty verkossa mahdollistettuihin hoitajan ja/tai lääkärin vastaanotoissa on ns. turhien käyntien karsiutuminen, joka säästää paitsi potilaan mahdolliselta turhalta käynniltä, säästää myös hoitoalan resursseja. Toisaalta verkkokonsultaatioon ja -palveluihin liittyy myös useita haasteita, kuten iäkkään väestön osaamattomuus hyödyntää teknologiaa palvelunsaannissa. Verkossa tehtävä hoitotyö asettaa myös hoitoalan henkilökunnan uusien haasteiden ja kehittämistarpeiden eteen potilaiden itsenäisen tiedonhaun lisääntyessä ja myös henkilöstön koulutustarpeiden kasvaessa. Verkossa toteutettavien palveluiden sujuvuuden takaamiseksi, myös teknologian ja verkkoyhteyksien on toimittava vaivattomasti ja katkeamattomasti.

 

Lähteet

 

Euroopan komissio, 2018. Sähköiset terveyspalvelut. Viitattu 31.8.2018: https://ec.europa.eu/health/ehealth/overview_fi

 

Haarala, P., Honkanen, H., Mellin, O-K. & Tervakanto-Mäentausta, T. 2015, 216-217. Terveydenhoitajan osaaminen. Edita, Helsinki.

 

Hyppönen, H., Hyry, J., Valta, K. & Ahlgren, S. 2014. Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköinen asiointi – Kansalaisten kokemukset ja tarpeet. Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy: Tampere.

 

Kansallinen tietoyhteiskuntastrategia 2007-2015. Uudistuva, ihmisläheinen ja kilpailukykyinen Suomi. Tietoyhteiskuntaohjelma, Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 25.8.2018: https://vnk.fi/documents/10616/622950/2007_Uudistuva%2Cihmislaheinen_Kansallinen_tietoyhteiskuntastrategia_2007-2015.pdf/c46d4a7a-841d-42b0-9fa6-653aee9c615d?version=1.0

 

Mustonen, M. 2002, 150-162 Terveystieto internetissä. Artikkeli julkaistu teoksessa Torkkola, S. (toim.) Terveysviestintä. Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 2002.

 

Quality in Primary Care (2015) 23 (3): 163. Safety on the line – a short report on the development of a quality improvement model for a nurse and GP helpline using simulated patients. Viitattu 14.8.2018: http://primarycare.imedpub.com/safety-on-the-line–a-short-report-on-the-development-of-a-quality-improvementmodel-for-a-nurse-and-gp-helpline-using-simulated-patients.pdf

 

Saarelma, O. 2010. Onko sähköinen asiointi riesa vai mahdollisuus työn hallintaan? Lääkärilehti 18/2010 vsk. 65. 1593. Viitattu 5.9.2018: http://www.laakarilehti.fi/ajassa/paakirjoitukset/onko-sahkoinen-asiointi-riesa-vai-mahdollisuus-tyon-