Jenni Rova, Inka Räisänen ja Maaria Sainio Essee
KA72H18K
9.5.2018
Monikulttuurisuus ja vuorovaikutus hoitotyössä
Johdanto
Ryhmäblogimme aiheena on käsitellä opintojaksomme pääteemoja eli monikulttuurisuus hoitotyössä sekä eettisyys tai vuorovaikutus hoitotyössä. Me päädyimme käsittelemään syvemmin vuorovaikutusta. Tässä blogikirjoituksessamme tulemme pohtimaan kyseisiä asioita mahdollisimman laajasti eri näkökulmista, ja pyrimme tuomaan esille myös omia mietteitä aiheista. Etiikka sekä monikulttuurisuus ovat sellaisia alueita, joita terveydenhuollossa on vain vähän tutkittu (Keituri 2005).
Sairaanhoitajan tehtävä
Sairaanhoitajan työnkuvaan kuuluu tukea ja edistää väestön terveyttä, ehkäistä sairauksia ja lievittää kärsimystä. Hänen asiakkaisiinsa/potilaisiinsa kuuluu kaikenikäisiä, eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Sairaanhoitajan työssä asiakas/potilas täytyy ottaa huomioon omana itsenään ilman ennakkoluuloja. Hänen iästään, uskonnostaan, seksuaalisuudestaan, ihonväristään tai poliittisesta kannastaan huolimatta tulee häntä kohdella kunnioittaen ja arvokkaasti. (Sairaanhoitajat.fi 2014). Ihmiset ovat syntymästään asti tasa-arvoisia, vapaita ja yhdenvertaisia kansalaisia. Suomessa periaatteet yhdenvertaisuudesta ja kielto syrjinnästä on kirjattu perustuslakiin ja näiden turvaaminen on yhteiskunnan ja viranomaisten velvollisuus. (Suomen YK-liitto 2018).
Omasta työstään sairaanhoitaja on vastuussa ensisijaisesti potilaalle. Tuleekin muistaa, että potilasta ei hoideta hänen ylitseen, vaan potilas tulee aina huomioida häntä koskevassa hoidossa. Potilasta kannustetaan ottamaan kantaa omaa hoitoaan koskevissa asioissa, kun se suinkin on mahdollista hänen terveydentilansa huomioon ottaen. Sairaanhoitaja luo toiminnallaan potilaaseen hoitosuhteen, joka perustuu avoimeen vuorovaikutukseen ja keskinäiseen luottamukseen. Hän toimii tehtävässään oikeudenmukaisesti ja hoitaa kutakin potilasta heidän yksilöllisten tarpeidensa mukaisesti, terveysongelmasta riippumatta.
Ammatissa toimivan sairaanhoitajan velvollisuuksiin kuuluu jatkuvasti kehittää ammattitaitoaan. Lääketieteen nopea kehitys tuo mukanaan koulutuksen tarpeellisuuden. Kouluttautumalla ja ammattitaitoa kehittämällä sairaanhoitaja saa itsevarmuutta, joka välittyy myös hänen työhönsä. Itseä kehittämällä sairaanhoitaja parantaa keskinäistä luottamusta niin potilaiden kuin kollegoiden keskuudessa. Sairaanhoitajalla on myös velvollisuus puuttua potilaaseen tai muuhun henkilöstöön kohdistuvaan epäeettiseen käytökseen, jos sellaista havaitsee. (Sairaanhoitajat.fi 2014).
Monikulttuurisuus hoitotyössä
Kuva: Flickr
Monikulttuurisuudesta puhuttaessa tarkoitetaan erilaisten ihmisten ja eri ihmisryhmien yhteiseloa (Reijonen 2014). Nykyään terveydenhuollon asiakkaina on yhä enenemissä määrin eri kulttuuritaustasta tulevia henkilöitä, maahanmuuton lisääntyessä. Kuitenkaan hoitajilla ei omasta mielestään ole riittävästi valmiuksia kohdata heitä, johtuen koulutuksessa saadusta liian vähäisestä opetuksesta aiheeseen. (Hoitonetti, Turun AMK 2018). Maahanmuuton lisääntyessä entisestään, tulisi meillä tulevilla hoitajilla olla koulutusta aiheesta tarpeeksi, jotta kokisimme olomme varmoiksi eri kulttuureista tulevien henkilöiden kanssa, ja voisimme täten kohdata kaikki ihmiset tasa-arvoa kunnioittaen sekä eettisesti. On selvää, että mitä enemmän on ymmärrystä toisten ihmisten kulttuurisista asioista, sitä helpommin nämä asiat voi ottaa huomioon käytännössä ja heitä kohdatessa. Koska ihminen kuuluu moniin eri ryhmiin, kohtelu pelkän etnisen tai uskonnollisen ryhmän jäsenenä voi ennemmin vaikeuttaa kuin helpottaa yhteisen sävelen löytämistä, etenkin jos yksilö liitetään tekoihin, joihin hänellä ei itsellä ole yhteyttä lainkaan. Vaikeidenkin ongelmien ratkaisu helpottuu, kun ihmiselle syntyy tunne yhdenvertaisuudesta ja kuulluksi tulemisesta. (Kerkkänen 2018).
Vaikka kulttuurien kohtaamisessa on kyse erilaisuudesta, on erilaisuuden sijaan korostettava itsetietoisuutta. Itsetietoisuuteen kuuluukin näkemys omasta kulttuurista ja omista arvoista sekä uskomuksista. Nämä voivat olla hoitajalla ja potilaalla täysin erilaiset, ja se tuleekin muistaa. Mitä enemmän opitaan tuntemaan eri kulttuureja ja tapoja, sitä enemmän opitaan joustamaan omista periaatteista. Hoitotyötä tehdessä on pystyttävä asettamaan syrjään sellaiset arvot, uskomukset, ajatukset sekä kokemukset, jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti tai tuomitsevasti potilaan hoitoon. Hoitaja oppii hallitsemaan reaktioitaan sitä mukaan, kun oppii ymmärtämään toisen henkilön kulttuurin uskomuksia ja käyttäytymistä, sekä tunnistamaan oman käytöksen kulttuurisia taustoja. (Reijonen 2014). Kun sanotaan, että matkustelu avartaa, se koskee varmasti myös tällaisia asioita, kun näkee paljon maailmaa, oppii arvostamaan ja ymmärtämään myös muiden tapaa elää. Työntekijöiden henkilökohtainen kiinnostus muita kulttuureita kohtaan ja omien kulttuuristen piirteiden käsittely ja määrittely vähentävät ennakkoluuloja
ja parantavat myös työn laatua (Keituri 2005).
Potilaalla on myös oikeus saada palvelua omalla kielellään, joten tulkki-palveluun on myös otettava yhteyttä tarvittaessa, jos yhteistä kieltä ei ole kohtaamistilanteessa (Hoitonetti, Turun AMK 2018). Ilman tällaista palvelua, ihmisoikeus ja arvot eivät pääse toteutumaan, sillä tällöin potilaana oleva henkilö ei tule kuulluksi omaa hoitoaan koskevissa päätöksissä, eikä myöskään oikeanlaista hoitoa voi tällöin antaa. Mahdolliset omat negatiiviset tai tuomitsevat potilaaseen vaikuttavat uskomukset, arvot, kokemukset ja ajatukset on hoitajan osattava laittaa syrjään potilaita hoitaessa. Kun sairaanhoitaja saa kokemusta toisesta kulttuurista tulevan potilaan hoidosta, hän oppii hallitsemaan reaktioitaan ja ymmärtämään toisen henkilön kulttuurin uskomuksia ja käyttäytymistä ajan kanssa aina paremmin. Eri kulttuurista tulevan henkilön kanssa on tärkeää pyrkiä tukemaan asiakasta ja edistämään yhteisymmärrystä puheen lisäksi esimerkiksi myös elekielellä ja kuvilla tulkkipalvelun käytön lisäksi (THL 2018).
Maahanmuuttaja asiakkaan kohtaamisessa tulee pystyä pohtimaan myös omaa suomalaisuuttaan ja tapojaan. Kaikesta ei tarvitse luopua, mutta se auttaa pidemmän päälle luomaan maahanmuuttajan kanssa aitoa vuoropuhelua, jos kykenee myös kyseenalaistamaan omia tapojaan ja oletuksiaan. Tällaisissa tilanteissa täytyy siis myös itse olla valmis joustamaan, eikä odottaa sellaista vain toiselta puolelta. (Väestöliitto 2018). Valitettavan usein kuitenkin varmasti ihmiset hoitoalalla ja muuallakin helposti ajattelevat “maassa maan tavalla”, jolloin voi olla vaikeaa kunnioittaa myös toisen kulttuuria.
Esimerkiksi maahanmuuttajan nopea kotoutuminen helpottaa työelämään pääsyn lisäksi myös asiointia muun muassa terveydenhuollossa, kun kommunikointi on helpompaa ja on mahdollisesti kertynyt jo kokemusta suomesta ja palveluista muutenkin. Käytännössä kotouttamistoimenpiteet liittyvätkin yksinomaan työelämässä tarvittaviin tietotaitoihin ja suomen kieleen, ja tämänkin tavoitteen toimeenpano on joskus vaikeaa. Jo ennen nykyistä pakolaiskriisiä yli neljännes maahanmuuttajista joutui odottamaan yli puoli vuotta päästäkseen opiskelemaan suomea tai ruotsia, mikä hidastaa heidän kotoutumistaan entisestään. (Kerkkänen 2018). Tällaisiin asioihin olisikin tärkeää tulevaisuudessa lisätä mahdollisesti resursseja, jotta maahammuuttajat pääsisivät nopeammin kiinni suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään, minkä seurauksena myös tieto suomalaisesta palvelujärjestelmästä ja sairaanhoidosta lisääntyisi ja mahdollisesti myös joitakin terveysongelmia voitaisiin välttää lisäämällä tietoisuutta.
Transnationaalinen osaaminen
Amerikkalaiset valtiotieteilijät Koehn ja Rosenau ovat kehittäneet viitekehyksen työkaluksi monikansallisiin transnationaalisiin kohtaamistilanteisiin. Viitekehys toimii yleisenä ohjeistuksena kaikista kulttuureista tulevien asiakkaiden ja potilaiden kohtaamiseen. Viitekehyksessä on eritelty transnationaalisen osaamisen viisi osa-aluetta, jotka ovat analyyttinen, emotionaalinen, luova, viestinnällinen ja toiminnallinen osaaminen. (Abdelhamid, Juntunen & Koskinen 2010).
Analyyttinen osaaminen tarkoittaa tiedon keräämistä paitsi kulttuuriin liiittyvistä asioista, myös maahanmuuttajan tilanteesta lähtömaassa esim. sota-, vaino- ja traumakokemuksista. Pitää myös ottaa selvää uudessa maassa vaikuttavista tekijöistä kuten työttömyydestä, rasismista, maassaolon ja statuksen epävarmuudesta ja perheen hajoamisesta. Emotionaalinen osaaminen tarkoittaa havainnointitaitoja ja emotionaalista osaamista, kun taas luova osaaminen tarkoittaa eräänlaista uskoa luovuuteen ja mielikuvituksen voimaan ja sitä että osataan käyttää niitä omassa työssä kohtaamistilanteissa. Viestinnällinen osaaminen sisältää kyvyn saada aikaan luottamus ja ymmärrys sekä nonverbaalista että verbaalista viestintää käyttäen. Myös tulkin käytön osaaminen on osa viestinnällistä osaamista. Toiminnallisen osaamisen taito antaa maahanmuuttajalle uskoa omiin kykyihinsä selviytyä sairaudestaan tai muista mahdollisista ongelmistaan. Tämä osaaminen sisältää taidon toimia transnationaalisessa ympäristössä sekä omat ominaisuudet, tekniset tiedot ja taidot. (Abdelhamid ym. 2010).
Tervetydenhuoltohenkilöstön transnationaalisen osaamisen osa-alueet (Koehn & Rosenau 2002; Sainola-Rodriguez 2009).
Kuva: Haverinen, S. pro Gradu-tutkielma
Kulttuurisensitiivisyys
Halu, kyky ja herkkyys ymmärtää eri taustoista tulevaa ihmistä on kulttuurisensitiivisyyttä (THL 2018). Jokainen meistä on yksilö ja meillä kaikilla on omat tarpeet kulttuuritaustasta huolimatta. Sairaanhoitajan tulee osata kohdata toisesta kulttuurista tuleva potilas. Hänen täytyy tiedostaa oma kulttuurinsa, arvonsa ja uskomuksensa. Nämä hoitajalla voi olla hyvin erilaiset kuin potilaalla, mutta tietoisuus omasta kulttuurista ja omista arvoista kasvattaa kunnioitusta ja avoimuutta muita kulttuureja kohtaan. (Reijonen 2014). Potilaan tukeminen on tärkeää ja on hyvä varata aikaa toisesta kulttuurista tulevan potilaan tapaamiseen, varsinkin jos hän ei osaa suomen kieltä tai tunne suomalaista palvelujärjestelmää entuudestaan. Kulttuurisensitiivisyyden ajattelun mukaan asiakas on aina nähtävä yksilönä stereotypioiden sijaan. (Sairaanhoitajat.fi 2014).
Bennettin kulttuurisen herkkyyden kehittymisen malli
Jotta voi kehittyä työntekijänä ja ihmisenä, tulee olla valmis tarkastelemaan omia kulttuurisia asenteita sekä vilpitöntä halua kehittää omaa kulttuurista herkkyyttä. Tämä kehittyminen on tärkeää, sillä se on koko monikulttuurisen hoitotyön keskeinen asia. Bennet on kehittänyt kuusivaiheisen kulttuurisen kehittymisen mallin joka auttaa hoitajia kehittämään kulttuurista herkkyyttään. Mallin kolme ensimmäistä askelmaa kuuluvat yksiarvoisuuden askelmiin, mikä tarkoittaa, että niiden kohdalla vielä ajatellaan että vain oma maailmankuva on oikea ja kaiken perusta. Askelmat ovat kieltäminen, puolustautuminen ja vähättely. Kolme ylintä askelmaa ovat moniarvoisuuden askelmia, hyväksyntä, mukautuminen sekä ylimpänä Integroituminen. Näitä ydistää ajatus, että kulttuurit ovat vain erilaisia eivätkä esimerkiksi toinen toistaan parempia ja että eri kulttuureiden tapoja pystytään ymmärtämään sitten kun ne on liitetty tiettyyn kulttuurikontekstiin. Integroitumisvaiheessa on todennäköisesti vasta hoitaja, joka on työskennellyt vieraassa kulttuurissa jo pidemmän aikaa, ja saattaa jopa kokea kuuluvansa siihen. (Abdelhamid ym. 2010).
Monikulttuurisen hoitotyön mallien syntyä
Transkulttuurisen hoitotyön kehittäminen ja tutkiminen alkoi 1950-luvulla Amerikassa. Tutkimuksen aloitti professori Madeleine Leininger. Professori Irena Papadopoulos taas on eurooppalainen transkulttuurisen hoitotyön pioneeri, joka on aloittanut tutkimuksen aiheesta kollegoineen 1980-luvulla. Suomessa tutkimusta on kehittänyt professori Pirkko Meriläinen. (Abdelhamid ym. 2010). Tällaisia tutkijoita on myös muita, jotka ovat kehittäneet teorioita monikulttuurisuudesta, kuten Larry D. Purnell 90- luvulla.
Transkulttuurisen hoitotyön mallien kehittäminen on syntynyt tarpeesta, jossa hoitotyön jäsentämiseen tarvittittiin malleja tai viitekehyksiä hoidettaessa eri kulttuurista tulevia potilaita. (Abdelhamid ym. 2010.)
Purnellin malli monikulttuurisuudesta
Purnellin malli monikulttuuriseen kompetenssiin on käytössä useilla aloilla terveydenhuollossa työntekijöillä sekä kouluttajilla, ja sen on luonut Larry D. Purnell. Tämä malli tarjoaa kattavan, systemaattisen ja ytimekkään tavan ymmärtää ja oppia kulttuurisuudesta ja tämän avulla on helpompi oppia myöskin toiminaan toisista kulttuureista tulleiden kanssa. Tämän mallin mukaan mikään kulttuuri ei ole parempi kuin toinen, ne ovat vain erilaisia. (Purnell 2012). Tämä onkin täysin totta, ja jokaisen tulisi pystyä ajattelemaan näin, niin arkielämässä kuin etenkin hoitoalalla.
Purnell on rakentanut mallin ympyrän muotoiseksi, jonka uloin reuna on maailmanlaajuinen yhteisö, sen jälkeen tulee yhteisö, sitten perhe, ja viimeisenä on ihminen itse (Kuva 1). Näiden kaarien jälkeen tulee mallissa sisäosa, joka sisältää 12 eri palasta, jotka ovat myöskin tavallisia joka kulttuurille. Ympyrän sisällä keskellä on tyhjä ympyrä, joka kuvastaa vielä tuntematonta. 12 palasta ympyrän sisällä ovat asioita, jotka vaikuttavat terveyteen, ja ne ovat sukujuuret, kommunikointi, perhe, biokulttuuriset tekijät, riskikäyttäytyminen, ravinto sekä ruokailutottumukset, kotoutuminen, raskaus, synnytys ja kuolema, hengellisyys, terveystottumukset sekä suhtautuminen terveysalan ammattilaisiin. (Purnell 2012). Näitä kaikkia pitää tarkastella kuitenkin yhteisenä kimppuna, jotka vaikuttavat toinen toisiinsa. Mallin tarkoitus onkin saada arvioitua potilaan kulttuurispesifit hoidon tarpeet niin henkilökohtaisesti yksilönä kuin myös suhteutettuna hänen asemaansa perheen, yhteisön ja globaalin yhteiskunnan jäsenenä. Malli on rakennettu käytettäväksi niin, että hoitaja voi itse päättää, missä järjestyksessä käy osa-alueet läpi. (Abdelhamid ym. 2010).
Kuva 1: Purnellin malli (Pinterest)
Campinha-Bacoten malli
Amerikkalainen hoitotieteen tutkija ja kouluttaja Josepha Campinha-Bacote on tutkimukseen ja kokemukseen perustuen kehittänyt kulttuurisen kompetenssin mallia jo lähes 30 vuotta. Mallin tarkoitus on antaa käsitejärjestelmä hoitajien kulttuurisen pätevyyden ja kehittymisen tarkasteluun. Vuosien aikana on ollut kolme kehitysvaihetta ja niiden myötä malli on saanut lisää näkökulmia ja elementtejä jotka korostavat hoitajien omaa tahtoa ja pyyteettömyyttä kultturisen osaamisen taitojen kehittymisessä. Mallin taustalla vaikuttavat ihmisten välinen rakkaus, toisista välittäminen ja rasisminvastaisuus. Nämä pohjautuvat kristilliseen arvomaailmaan.
Mallissa on viisi toisiinsa tiukasti sidonnaista osa-aluetta:
-
- hoitotyön kulttuurinen tahto (“Onko minulla aitoa tahtoa kehittää kulttuurista kompetenssiani”) Koko kulttuurisen osaamisen henkinen perusta ja ajava voima ja motivaattori itsensä kehittämiseen.
- kulttuuritietoisuus (“Olenko tietoinen ajatusvääristymistä ja ennakkoluuloista, joita minulla on eri kulttuuriryhmiä kohtaan ja olenko tietoinen terveydenhuollossa vallitsevasta rasismista?”) Tämä prosessi on vaihe, missä tutkitaan itseä ja omia asenteita.
- kulttuuritieto (“Tunnenko riittävästi erilaisten kulttuuristen ja etnisten ryhmien elämänkatsomuksia ja maailman ekologista kehitystä?) Hoitaja etsii ja löytää tietoa potilaan kulttuurista ja osaa käyttää sitä hoidon tarpeen määrittämiseen.
- kulttuuritaito (“Onko minulla tietoa ja taitoa arvioida asiakkaan kulttuurisia tarpeita?) Kykyä selvittää hoidon tarve perustuen potilaan kulttuurisiin tarpeisiin. esim Purnell.
- kulttuuriset kohtaamiset (“Hakeudunko aktiivisesti kontaktiin erilaisten ihmisten kanssa vai välttelenkö eri kulttuuria edustavia ihmisiä ja asiakkaita?) Tämä on siis tapahtuma jossa uskalletaan kohdata erilaisuus silmästä silmään, ja jonka aikana on mahdollista ottaa selville mm. mitä erilaisia uskomuksia potilaalla on.
Mallissa nousee voimakkaasti esille se, että kulttuuriosaamisen kehittyminen on prosessi. Kulttuuriosaamisen kehittämistä pitäisi myös pitää hoitotyön keskeisenä elementtiä, eikä sen kehittämistä pitäisi koskaan unohtaa vaan sitä tulisi harjoittaa jatkuvasti. (Abdelhamid ym. 2010).
Campinha-Bacoten uusin prosessimalli on tulivuorenpurkausmalli, missä hoitotyöntekijän sisäinen tahto (desire)painottuu kulttuurisen osaamisen tärkeimpänä lähtökohtana. (Abdelhamid ym. 2010). Näin varmasti onkin, sillä ellei halua kehittää itseään kulttuurisen osaamisen saralla ole, on siinä kehittyminen mahdotonta. Tulivuorenpukausmallissa kulttuurinen tahto on tulivuori josta purkautuvat kulttuurinen tieto, taito ja tietoisuus, sekä kulttuuriset kohtaamiset. [embedyt] https://www.youtube.com/watch?v=x3ArmyCrMQQ[/embedyt](video kohdassa 07.25-08.08)
- Campinha-Bacote on myös kehitellyt kulttuurisen kohtaamisen arviointimittarin, joka on kehitetty kulttuurisen kompetenssin tason arviointiin ja on siis myynnissä oleva tuote (Abdelhamid ym. 2010).
Ammatillinen vuorovaikutus
Asiakkaan aito kohtaaminen ja vuorovaikutus ovat tärkeimpiä asioita hoitoalalla, niin normaalin suomalaisen kuin eri kulttuurista tulevan henkilön kanssa. Vaikka kädentaidot ja muu kliininen osaaminen olisi hallussa, ilman hyvää ja onnistunutta vuorovaikutusta ei potilaalle jää hoidosta hyvää kuvaa. Tilanteeseen pysähtyminen, kuunteleminen ja keskusteleminen ovat eettisen hoitotyön tärkeimpiä taitoja, ja ilman näitä ei oikeanlainen vuorovaikutus potilaan kanssa onnistu (Haho 2014). Hoitajan täytyy myös kyetä jatkuvasti muokkaamaan omaa toimintaansa tilanteesta ja asiakkaasta riippuen, sillä potilaita on vauvasta vaariin ja heidän hoidon tarpeensa ovat hyvin erilaisia. Tärkeää on yrittää ymmärtää, mitä potilaana oleva henkilö tuntee tilanteessa, jotta voi itse toimia oikealla tavalla. Turvallisen tuntuisen ilmapiirin luominen on aina tärkeää kohdatessa potilas sekä hänen omaisensa. (Latvala, Heikkinen, Lehtimäki, Nelin, Nevala, Närkki & Pérez 2018). Tällaiset asiat saattavat vaikuttaa hyvinkin itsestään selviltä, mutta käytännössä eivät kuitenkaan sitä ole.
Kohtaamistilanteessa etenkin eleisiin, ilmeisiin, asentoihin ja etäisyyteen, sekä katsekontakteihin on kiinnitettävä huomioita omassa toiminnassa, sillä ne kertovat usein paljon enemmän kuin sanat itsessään. Hoitajalla täytyy olla myöskin ammattitaitoa ja kykyä luoda inhimillinen yhteys tajuttomiin, muistihäiriöisiin potilaisiin, sekä sairastuneeseen lapseen ja hänen vanhempiinsa ja myöskin jollain tavoin aggressiiviseenkin potilaaseen. (Rautava-Nurmi, Westergård, Henttonen, Ojala & Vuorinen 2015). Monikulttuurisen asiakkaankin kohtaamisessa juurikin kaikki muut kommunikaation keinot paitsi sanat ovat nimenomaan tärkeitä, jotta saadaan hänellekin välitettyä turvallinen ilmapiiri, vaikka hän ei välttämättä suomen kieltä osaisi kunnolla. Tällaisetkin asiat ovat sellaisia, mitkä kehittyvät aina kokemuksen karttuessa, ja erinlaisien ihmisten kanssa työskennellessä, ja tällaisen taidon kehittämiseen vaaditaan aitoa kiinnostusta olla aina ihminen ihmiselle.
Potilas täytyisi myös aina kyetä näkemään saman arvoisena ihmisenä, eikä sairautena, mikä hänellä on (Eloranta 2018), tai kulttuurina, mistä hän tulee. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä, jotka kokevat asiat hyvinkin eri tavoilla, riippumatta sairaudesta mikä heillä on, tai maasta, mistä he ovat kotoisin.
Vaikka vuorovaikutus on hoitotyön tärkeimpiä osia, suurin osa Valviralle tulleista valituksista koskee silti juurikin vuorovaikutukseen liittyviä asioita, ja sen puutteita (Korhonen, Vatanen 2015). Tällainen voi johtua siitä, että vuorovaikutus ja ihmisten kanssa työskenteleminen on asia, mitä ei niin helposti voi koulutuksessa oppia, vaan sen on tultava niin sanotusti luonnostaan, kun taas kädentaidot ovat esimerkiksi opeteltavia asioita. Lisäksi huonoa käytöstä pyritään selittelemään usein kiireellä tai resursseilla. Joskus myös hoitajalla voi olla vaikea päivä, ja silloin onkin tärkeää saada positiivista energiaa työyhteisöstä ja tällöin työkavereiden merkitys kasvaa suuresti , ja se auttaa töissä jaksamisessa (Latvala, Heikkinen, Lehtimäki, Nelin, Nevala, Närkki & Pérez 2018).
Pohdinta
Potilaiden kohtaaminen eettisesti on yksi sairaanhoitajan monimutkaisista tehtävistä. Eettinen kohtaaminen muuttuu myös erilaiseksi kun työskennellään monikulttuurisessa ympäristössä, sillä silloin on otettava huomioon monia sellaisia asioita, mitä ei välttämättä tarvitse juurikaan erikseen pohtia silloin, kun asiakas tulee samasta kultturitaustasta kuin itse. On myös pystyttävä asettumaan eri kulttuurista tulevan henkilön asemaan ja pystyttävä mukautumaan hänen edustamansa kulttuurin arvojen ja asenteiden mukaan. Jokaisen sairaanhoitajan on oltava valmis ottamaan vastuu itsestään ja täyttää velvollisuus kehittää itseään ja osaamistaan, sekä muistaa myös velvollisuus olla avoin ja vastaanottavainen uusia ja erilaisia ihmisiä ja tilanteita kohtaan.
Sairaanhoitajan työssä tulee varmasti vastaan myös tilanteita, jossa joutuu pohtimaan mikä on oikein ja mikä väärin. On asioita, mitkä ovat todella vaikeita, ja mihin ei löydy vain yhtä oikeaa vastausta laista, eikä muualta. Työkavereiden kanssa keskustelu on avain onneen, sillä yksin ei tällaisessa työssä tule pärjäämään. Tämä koskee kohtaamista niin suomalaisen potilaan kuin toisesta kulttuurista tulevan kanssa. On tärkeää ymmärtää, että kaikki eivät voi olla täydellisiä kaikessa, ja siksi onkin hyvä oppia myöskin tiedostamaan omat vahvuudet ja heikkoudet, jotta voi tarvittaessa pyytää apua, ja olla avuksi, esimerkiksi kohdatessa maahanmuuttaja terveydenhuollossa.
Edward T. Hall onkin kehittänyt jäävuorimallin, joka selittää kulttuurin huomioimisen vaikeuden, sillä se mikä on silmin nähtävissä, ei suinkaan ole koko totuus kulttuurista, vaan vain jäävuoren huippu.
[embedyt] https://www.youtube.com/watch?v=woP0v-2nJCU[/embedyt]
Lähteet
Abdelhamid, P., Juntunen, A. & Koskinen, L. Monikulttuurinen hoitotyö. 2010. WSOYpro. Helsinki.
Haho, A. Asiakkaan ja potilaan kohtaaminen, 2014, Sairaanhoitaja-lehti. Viitattu 19.5.2018. https://sairaanhoitajat.fi/artikkeli/asiakkaan-ja-potilaan-kohtaaminen/.
Haverinen, S. Terveydenhuoltohenkilökunnan transnationaalinen osaaminen seksuaali- ja lisääntymisterveyden palveluissa Kainuussa. Helmikuu 2016. Pro Gradu-tutkielma . Itäsuomen yliopisto.
Keituri, T. 2005. Tehy Ry. Monikulttuurisuus ja eettisyys terveydenhuollossa. Viitattu 16.5.2018. https://www.tehy.fi/fi/system/files/mfiles/julkaisu/2005/2005_f4_sisus_monikulttuurisuus_ja_eettisyys_terveydenhuollossa._katsaus_hoitoalan_tutkimuksiin_id_1909.pdf
Kerkkänen, H. 2018. Ei rasismille. Suomen punainen risti. Viitattu 16.5.2018. https://www.eirasismille.fi/sisalto/millaista-suomalainen-monikulttuurisuus-k%C3%A4yt%C3%A4nn%C3%B6ss%C3%A4
Korhonen, T., Vatanen, M. 2015. Opas hoitajille, Osaanko olla vuorovaikutuksessa potilaan kanssa. Opinnäytetyö, Savonia, Ammattikorkeakoulututkinto,sosiaali-,terveys-ja,liikunta-ala. Viitattu 19.5.2018. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/88644/Korhonen_Tiina.pdf?sequence=1&isAllowed=y.
Latvala, A., Heikkinen, S., Lehtimäki, M-L., Nelin, S., Nevala, S., Närkki, A. & Pérez, J. Asiakkaan kohtaamisen taito,2018, Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer. Viitattu 19.5.2018. https://www.superliitto.fi/viestinta/super-lehti/uusin-lehti/asiakkaan-kohtaamisen-taito/.
Maahanmuuttajan kulttuurinmukainen hoitotyö. Hoitonetti. Turun AMK. Viitattu 9.5.2018. http://hoitonetti.turkuamk.fi/Hoitonetti/2009_maahanmuuttajan_kulttuurinmukainen_hoitotyo/pohdinta.html
Purnell, L. Transcultural healt care: A culturally competent approach. 2012. Viitattu 19.5.2018. https://books.google.fi/books?hl=fi&lr=&id=KdU-AAAAQBAJ&oi=fnd&pg=PA15&dq=purnell%27s+model+of+cultural+competence&ots=ouL-fygP9T&sig=xc15354xCpw5FavPZ5PG9TYu6_8&redir_esc=y#v=onepage&q=purnell’s%20model%20of%20cultural%20competence&f=false.
Rautava-Nurmi, H., Westergård A., Henttonen, T., Ojala, M. & Vuorinen S. 2015. Hoitotyön taidot ja toiminnot. 4. uudistettu painos. Sanoma Pro Oy. Helsinki.
Reijonen, K. 2014. Monikulttuurisen hoitotyön kulmakivet, opas hoitotyön ammattilaisille. Lahden ammattikorkeakoulu. Hoitotyö. Opinnäytetyö. Viitattu 9.5.2018. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/71995/Reijonen_Karoliina%20Opas.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Väestöliitto. Kohtaamistarinoita, maahanmuuttaja asiakkaana julkisissa palveluissa. 2018. Viitattu 16.4.2018. https://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/77c2122ece617debb0c3f29a7587eb84/1523883809/application/pdf/5840741/Kohtaamistarinoita.pdf.
Sairaanhoitajan eettiset ohjeet 2014. Viitattu 19.4.2018
https://sairaanhoitajat.fi/jasenpalvelut/ammatillinen-kehittyminen/sairaanhoitajan-eettiset-ohjeet/
Yhdenvertaisuus. Suomen yk-liitto. Viitattu 23.4.2018
http://www.ykliitto.fi/yk70v/kulttuurinen/monikulttuurisuus
Youtube. Cultural iceberg. : viitattu 10.5.2018.