Elisa Maljamäki
Arjen pyörityksessä tulemme usein pohtineeksi tulevaa, vaikka emme aina sitä tietoisesti teekään. Sääennustusten seuraaminen ja tulevien menemisten aikatauluttaminen on aktiivista tulevaisuuden suunnittelua. Myös yrityksissä tulevaisuus on usein työssä mukana. Esimerkiksi lounasravintoloissa ennakoidaan tulevien viikkojen menekkiä. Apuvälineinä ennakoinnissa on tieto aikaisemmilta viikoilta ja vuosilta, juhlapyhien ja sesonkien sijoittuminen ja työntekijöiden hiljainen tieto. Raaka-aineiden saatavuuteen ja hintoihin liittyvät muutokset pyritään huomioimaan ajoissa, jotta yllätyksiltä vältytään.
Arjessa tapahtuvan tulevaisuuteen varautumisen lisäksi yrityksissä kannattaa ennakoida tulevaa säännöllisesti ja järjestelmällisesti. Isommissa yrityksissä resursseja ja erikoistunutta osaamista ennakoimiseen on usein enemmän. Pienemmissä yrityksissä ennakointi voi jäädä tekemättä, ellei sitä saada osaksi jo olemassa olevia toimintoja. Ennakointia voi tehdä kohtalaisen matalalla kynnyksellä ja helposti omaksuttavilla tavoilla. Tärkeintä on kiinnostus lähteä kokeilemaan, mitä ennakointi voi omalle yritykselle tarjota.
Mikä ennakointi?
Ennakointi on osa tulevaisuuksientutkimuksen laajaa kenttää. Tulevaisuuksientutkimus on monitieteinen tieteenala, joka on kiinnostunut esimerkiksi ajan ja tulevaisuuksien filosofisesta perustasta, tulevaisuuksista tietämisen perusperiaatteista ja aiheeseen liittyvistä moraalisista kysymyksistä (Kuusi & Virmajoki 2022). Ennakointi on tulevaisuuksientutkimuksen käytännönläheinen haara, jossa pyritään esimerkiksi tuottamaan tietoa yritysten päätöksenteon tueksi. Ennakoinnin aikajänne on usein 5-10 vuotta ja tavoitteena on tuottaa näkemyksiä ja vaihtoehtoisia visioita ohjaamaan toimintaa. (Aalto 2025.)
Ennakointi jakaa tieteenalansa aikaan liittyvät perusperiaatteet, joita ovat:
- Tulevaisuus ei ole ennalta määrätty.
- Tulevaisuus ei ole ennustettavissa.
- Voimme vaikuttaa tulevaisuuteen teoillamme ja valinnoillamme. (Rubin 2004.)
Avaamalla näitä periaatteita hieman on helpompi ymmärtää, miten ne liittyvät toisiinsa.
Tieteenalan lähtökohtana on, että tulevaisuus on jotain, mitä ei vielä ole ollut, mutta mikä muotoutuu ajan jatkumon pohjalta. Koska tulevaisuutta ei ole olemassa, sitä ei voi ennalta määrätä. Tästä pääsemme seuraavaan kohtaan. Emme voi ennustaa tulevaisuutta, eli tietää varmuudella mitä tulee tapahtumaan. Ennustaminen vaatisi, että tietäisimme millainen tulevaisuus tulee olemaan. Koska tulevaisuus ei ole vielä olemassa, voimme ainoastaan pyrkiä ennakoimaan millainen siitä voi muodostua. Näitä mahdollisuuksia on aina useita. Tästä moninaisuudesta johtuu myös tieteenalan nykyinen nimitys tulevaisuuksientutkimus. Näistä kolmesta perusperiaatteesta viimeinen, mutta ei suinkaan vähäisin on mahdollisuutemme vaikuttaa tulevaisuuteen. Koska tulevaisuus muotoutuu nykyisyyden pohjalta, voimme pyrkiä vaikuttamaan sen suuntaan. Jos haluamme tulevaisuuden, jossa Lapissa on 200000 asukasta, millaiset teot ja valinnat auttavat meitä kohti haluttua tulevaisuutta? (Rubin 2004; Kuusi & Virmajoki 2022.)
Miksi kannattaa ennakoida?
Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta siitä kannattaa silti olla kiinnostunut. Emme voi havainnoida tulevaisuudessa olevia asioita tai saada varmaa tietoa tulevaisuudesta. On tärkeää ymmärtää historiaa ja nykyisyyttä, jotta voimme tunnistaa tulevaisuuksien kannalta merkittäviä muuttujia ja muutosvoimia. Ennakoimalla näiden tekijöiden suuntaa tulevaisuudessa, voimme varautua siihen. Ennakoinnin ei tulisi olla pelkkää riskien tunnistamista ja varautumista. Sen tulisi olla myös mahdollisuuksien havainnointia ja niiden hyödyntämistä. Yritysten kannalta esimerkiksi omien kohderyhmien elämäntilanteen ennakointi tai raaka-aineiden saatavuus voivat olla merkittäviä tekijöitä omalle kilpailukyvylle tulevaisuudessa.
Ennakoidessa olisi tärkeää pitää mieli avoinna erilaisille, mahdollisille tulevaisuuksille. Tulevaisuus tuo aina mukanaan yllätyksiä. Osa niistä on pienempiä, osa suurempia. Samoin osa voi olla iloisia yllätyksiä, osa katastrofeja. Kun erilaisia tulevaisuuden kehityskulkuja on tullut pohtineeksi, niihin on helpompi suhtautua sellaisen osuessa kohdalle. Kyky reagoida muutokseen voi olla merkittävä erottava tekijä yritysten välillä nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Esimerkiksi korona-aikana yritykset, jotka pystyivät nopeasti muovaamaan omaa toimintaansa, olivat kriisiajan selviytyjiä.
Miten ennakointia voi tehdä?
Kun kiinnostus erilaisia tulevaisuuksia kohtaan on herännyt, on hyvä hetki siirtyä käytäntöön. Vaikka emme tiedä tulevaisuudesta mitään, tietoa tulevaisuuteen todennäköisesti vaikuttavista muutosvoimista on saatavilla ilahduttavan paljon. Liikkeelle kannattaa lähteä isoista muutosvoimista, eli megatrendeistä. Sitran (Dufva, Kiiski-Kataja & Lähdemäki-Pekkinen 2026) määritelmän mukaan ”Megatrendi on useista ilmiöistä koostuva yleinen kehityssuunta, laaja muutoksen kaari. Ne kertovat globaalista muutoksesta, muuttuvat hitaasti ja ovat melko tuttuja. ”.
Sitra on julkaissut koosteen merkittävimmistä megatrendeistä korttien muodossa: https://www.sitra.fi/tyokalu/digitaaliset-megatrendikortit/. Kortit auttavat tutustumaan megatrendeihin helposti. Verkosta kannattaa hakea myös omaan toimialaan liittyviä megatrendilistauksia. Niissä avataan yleensä eri megatrendien merkitystä juuri kyseiselle toimialalle. Megatrendien kanssa keskeistä on yrittää ymmärtää niiden moninaisia vaikutuksia. Ei riitä, että osaa nimetä esimerkiksi kaupungistumisen trendin. Kyky hahmottaa megatrendin vaikutusta oman yrityksen tai toimialan toimintaan on avain uhkien ja mahdollisuuksien tunnistamiseen.
Ennakointi on luonteva osa yrityksen riskienhallintaa, strategista suunnittelua ja kestävyysraportointia. Tällä hetkellä kestävyysraportointi on ajankohtaista yhä useamman yritykselle. Jos yritys tekee VSME-standardin (Voluntary sustainability reporting standard for small and medium-sized undertakings) mukaista kestävyysraportointia, tulee ennakointi vastaan standardin mukaisessa täydentävässä moduulissa. Raportointi edellyttää omien toimien tarkastelua ja tavoitteiden asettamista tulevaisuuteen suuntautuen. Jos ennakointi on yritykselle tuttu, on laajennetun kestävyysraportin tekeminen melko helppoa. Jos taas ennakointi on oudompi väline, voi kestävyysraportointi olla mahdollisuus napata kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kestävyysraportoinnin täydentävässä osassa tulevaisuuteen liittyvä tieto ja tavoitteet ovat ikään kuin valmiissa raameissa. Raportoinnissa ohjeistetaan lähtemään liikkeelle muutamasta oleellisesta asiasta. Kerralla ei tarvitse ennakoida ja muuttaa koko maailmaa. Tunnistamalla muutaman omalle yritykselle merkityksellisen muutoksen ja asettamalla pari konkreettista tavoitetta tulevaisuutta ajatellen, on ennakointi hyvässä vauhdissa. Tekemällä siitä selviää. (Komission suositus 2025/1710.)
Kirjoitus on kirjoitettu osana Kestävyysraportointi ja kestävä kehitys liiketoiminnassa – hanketta (Lapin liitto, Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR)).
Lähteet
Aalto, H-K. 2025. Ennakointi. TOPI – Tulevaisuudentutkimuksen oppimateriaalit. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. Viitattu 10.3.2026 https://tulevaisuus.fi/tulevaisuudentutkimus/ennakointi/
Dufva, M., Kiiski-Kataja, E., & Lähdemäki-Pekkinen, J. 2026. Megatrendit 2026. Sitra.
Rubin, A. 2004. Tulevaisuudentutkimus tiedonalana. TOPI – Tulevaisuudentutkimuksen oppimateriaalit. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. Viitattu 10.3.2026 https://tulevaisuus.fi/tulevaisuudentutkimus/tulevaisuudentutkimus-tiedonalana/
Kuusi, O. & Virmajoki, V. 2022. Tulevaisuuksientutkimuksen filosofiset perusteet. Teoksessa
Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä. Toimittaneet: Hanna-Kaisa Aalto, Katariina Heikkilä, Pasi Keski-Pukkila, Maija Mäki & Markus Pöllänen. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022
Komission suositus (EU) 2025/1710, annettu 30 päivänä heinäkuuta 2025, pienten ja keskisuurten yritysten vapaaehtoisesta kestävyysraportointistandardista. Viitattu 20.3.2026. Saatavissa https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX:32025H1710
Kirjoittaja:
Elisa Maljamäki
Artikkeli on alun perin julkaistu Lapin ammattikorkeakoulun Pohjoisen tekijät – asiantuntijablogissa 14.4.2026