Lomamatka Alpeille

Olimme suunnitelleet perheen kanssa loma reissua ulkomaille. Perinteisen rantaloman sijaan päätimme lähteä Itävaltaan Badgastainiin Laskettelemaan. Reissu oli täynnä upeita maisemia, uusia ihmisiä sekä kokemuksia.

Matka Kohti Vuoristoa

Lähdimme matkaan torstaina junalla kohti Helsinkiä josta lentomme lähti kohti Saksaa. Asumme eripuolella Suomea joten, mitä lähemmäs Helsinkiä menimme porukkamme vain lisääntyi. Helsinkiin saavuttua meillä oli muutama tunti aikaa kierrellä kaupoissa täydentämässä matkalaukkua jos jotain olisi jäänyt kotiin. Kaikki lentokoneessa joten matka kohti Saksaa alkaa.

Saksa ja Moottoritie

Mikä olisi hienompaa ilta aurinko ja Saksan moottori tie joten, kyllähän meidän piti päivittää vuokra auto uudempaan hienompaan ja nopeampaan. Edessä oli 4 tunnin ajomatka kohti määränpäätä. Moottoritie oli mahtava nopeita autoja vilisi koko ajan ohitse emmekä pysyneet perässä vaikka mittarissa näkyi välillä yli 200kmh. Ainut ketä matka harmitti oli pappani joka ei ollut jostain syystä päivittänyt autoaan joten hänellä oli vaikeuksia pysyä perässämme. Saavuimme määränpäähän yöllä joten emme nähneet mikä meitä odottaisi aamulla.

Määränpäässä

Aamulla kun heräsimme ensimmäinen asia mitä teimme juoksimme pihalle katsomaan millaiseen paikkaan olemme tulleet. Kukaan ei meinannut saada sanaa suustaan kun katsoimme ympärille. Joka puolella näkyi pelkästään korkeita vuoria. Ne olivat valkoisia vaikka maassa näkyi nurmikko eikä alhaalla ollut lumesta tietoakaan. Äkkiä vaatteet päälle, sukset matkaan ja kohti tuntematonta. Muistan ensimmäisen hissimatkan kuin eilisen. Matka kesti yli puoli tuntia ja mitä ylemmäs menimme sitä enemmän tuli lunta ja maisemat vain paranivat. Menimme heti kaikista korkeimmalle mitä oli mahdollista se vaati kolme eri hissiä joka tuntui omituiselta. Ylös päästyämme ylhäällä näkyi kyltti jossa luki 11km alas. Mietin voiko tämä olla todellista eihän kukaan jaksa laskea noin pitkää matkaa kerralla. Mutta niin lähdimme. Yhtäkkiä keskellä rinnettä tuli vastaan ravintola keskellä ei mitään. Oli pakko pysähtyä tauolle jotta jaksamme alas asti. Joka päivä meni samalla kaavalla, aamulla laskemaan, sen jälkeen syömään ravintolaan. Illalla osa lähti katselemaan lisää maisemia osa eri kahviloihin ja osa kävi eri lähellä olevissa kylissä.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Niin se vain 10 päivää meni nopeasti ja oli aika lähteä kotiin. Edessä oli taas moottoritie mutta tällä kertaa fiilis ei ollut sama koska suunta oli eri. Saavuttuamme Saksaan menimme suoraan hotelliin jätimme laukut ja lähdimme Kohti Munchenin keskustaa koska lomaa oli enää päivä jäljellä piti tästäkin paikasta saada kaikki irti yhdessä päivässä. Olemme kaikki merkkiuskollisia yhdelle auto merkille ja se on BMW joten olihan se pakko mennä BMW museoon katsomaan autoja. Museon jälkeen Suuntana oli shoppailu kierros. Tavaraa lähti matkaan niin paljon ettei laukkuun meinannut mahtua. Hotelille täytyi mennä kuitenkin aikaisin koska aamulla oli aikainen lento kotiin. Reissu oli unohtumaton ja onneksi valitsimme tämän rantaloman sijaan. Joskus tänne on on pakko tulla uudestaan ajattelin lentokoneessa matkalla kohti kotia.

Koulun ja työn yhditäminen on tasapainoilua, jossa molemmilla puolilla on selkeäy hyötynsä ja haasteensa: työ tuo taloudellista turvaa, arvokasta työkokemusta ja jopa verkostoja tulevaa työuraa kohtaan. Se tosin vie aikaa ja energiaa, jota tarvitaan myös oppimiseen, palautumiseen ja projetien läpiviemiseen. Opintoihin panostaminen puolestaan vahvistaa osaamista, syventää ammattitaitoa ja avaa ovia urakehitykselle pitkällä aikavälilla, mutta se hetkellisesti kiristää taloutta ja vaatii karsintaa vapaa ajan harrastuksista. Itsellä ainakin on vaikea tasapainotaa koulu, työt, sali ja sosiaaliset kanssakäynnit. Tasapaino löytyy tunnistamalla omat rajat ja suunnittelemalla arki sillä tavoin, ettei mistään tule burnouttia. Tässä vielä huomattavasti laajempi postaus aiheesta johon kannattaa tutustua.

Hei! Olen Sami ja opiskelen toista vuotta tradenomiksi Lapin ammattikorkeakoulussa. Tämä blogi on osa opintojani ja kirjoitan tänään ajankohtaisesta aiheesta nimittäin siitä, miltä näyttää työpäivä autovuokraamossa Rovaniemellä, keskellä talvista sesonkia.

Toisen vuoden opintoja tehdessä huomaan, että opinnot alkavat nivoutua yhä paremmin yhteen käytännön työn kanssa. Odotan tältä opintokokonaisuudelta erityisesti konkreettisia työkaluja palvelumuotoiluun, asiakaslähtöisyyteen ja oman osaamisen kehittämiseen, jotka näkyvät suoraan työarjessani.

Aamu alkaa napakassa talvisäässä

Saavuin työpaikalle aikaisin lauantaiaamuna. Pakkanen oli pysytellyt koko yön 15–20 asteen välillä sellainen keli, jossa poskia nipistää mutta ei olla lähelläkään Rovaniemen pahimpia lukemia. Silti ulkona seisoneet autot vaativat tarkistusta: olivatko moottorilämmittimet toimineet, olivatko lasit jäässä ja oliko yön aikana satanut lisää lunta.

Tällä kertaa kävi hyvä tuuri vain yksi auto käynnistyi hieman laiskasti. Usein kovemmilla pakkasilla joutuu turvautumaan apukäynnistykseen, mutta nyt selvisin kevyellä esilämmityksellä ja lumien pudottamisella.

Kiirettä ja asiakkaita jonoksi asti

Viikonloppuvuorot ovat yleensä vilkkaita, mutta talvisesongin aikaan asiakkaita riittää käytännössä tauotta. Turisteja, paikallisia, satunnaisia auton tarvitsijoita kaikki haluavat auton käyttöönsä nopeasti ja luotettavasti.

Aamusta iltapäivään hoidin: Avainten luovutuksia ja palautuksia, vuokrasopimusten tarkastamista, lastenistuimien ja lisävarusteiden järjestämistä ja lumisten autojen esilämmittämistä.

Kun tiskille muodostui jono ja puhelin soi samaan aikaan, piti välillä hengittää syvään ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Tässä työssä hymy ja rauhallinen ote ovat todella tärkeä osa palvelukokemusta.

Pakkaskeli testaa sekä autot että oman jaksamisen

Vaikka 15–20 astetta ei ole Lapissa äärimmäistä, se tekee silti autovuokraamon arjesta hieman haastavampaa. Akkukapasiteetti heikkenee, renkaat tuntuvat kovemmilta ja ikkunoiden huurteenpoisto vaatii oman aikansa. Asiakkaalle tämä voi tuntua pieneltä viiveeltä, mutta meille työntekijöille se tarkoittaa huolellista valmistelua jokaista vuokrausta varten.

Ja toki kylmyys tuntuu myös työntekijässä, ulkona ravatessa sormet ehtivät jäätyä nopeasti, vaikka hanskat olisivat paksut. Silti ulkona liikkuminen on osa vuoroa, ja siihen tottuu yllättävän nopeasti.

Päivän päätteeksi

Kun päivän viimeinen asiakas lähti tyytyväisenä matkaan, istahdin hetkeksi hiljaiseen toimistoon. Sormet olivat hieman kylmät, mutta mieleen jäi hyvä tunne: olin selvinnyt yhdestä talven kiireisimmistä vuoroista, ja asiakkaat saivat käyttöönsä turvalliset, valmiiksi huolletut autot.

Tällaiset päivät muistuttavat, miksi pidän työstäni, se on sopivalla tavalla vaihtelevaa, haastavaa ja palkitsevaa.

Kuka olen?

Olen Sam ja opiskelen toista vuotta tradenomi opintoja ja aloitan tämän blogin esittelemällä itseäni ja tavoitteitani. Opintojeni edetessä koen tärkeäksi parantaa osaamista, joka tukkisi tulevaa uraani vaikkei minulla vielä harjoittelu paikkaa ole ollutkaan. Minulla on onneksi vielä aikaa ja paljon vaihtoehtoja.

Kuntosali ja sen tuki opiskelussa

Vapaa ajallani käyn saannollisesti kuntosalilla. Se on minulle tehokas ja tärkeä tapa jaksaa opinnoissa ja palautua. Salilla käynti helpottaa stressiä ja selkeyttää ajatuksia. Huomaan, että liikunnan ja opiskelun yhdistelmä, koska mieli pysyy energisenä.

Mitä odotan tältä opintokokonaisuudelta?

Tältä kurssilta odotan ennen digitaalisen viestinnän ja hakukoneoptimoidun kirjoittamisen osaamista. Haluaisin oppia tuottamaan tekstiä, joka on sekä kiinnostavaa, että helposti hakukoneista löytyvää. Tästä uskon olevan apua myös myöhemmin, kun etsin harjoittelupaikkaa.

Odotan oppivani rakentamaan blogitekstejä, joissa hyödynnetään selkeitä rakenteina ja myös linkkejä, jotka ovat tehty ankkuritekstinä.

Ajanhallinta ja oma opiskelutyyli

Tärkeä tavoitteeni, jota olen koittanut kehittää, on ajanhallinta. Arkeni vaatii tasapainottelua opintojen ja harrastukseni ohella ja toivon tämän kurssin auttavan minua suunnitelmallisempaan työskentelyyn.