Hei! Olen Sami ja opiskelen toista vuotta tradenomiksi Lapin ammattikorkeakoulussa. Tämä blogi on osa opintojani ja kirjoitan tänään ajankohtaisesta aiheesta nimittäin siitä, miltä näyttää työpäivä autovuokraamossa Rovaniemellä, keskellä talvista sesonkia.

Toisen vuoden opintoja tehdessä huomaan, että opinnot alkavat nivoutua yhä paremmin yhteen käytännön työn kanssa. Odotan tältä opintokokonaisuudelta erityisesti konkreettisia työkaluja palvelumuotoiluun, asiakaslähtöisyyteen ja oman osaamisen kehittämiseen, jotka näkyvät suoraan työarjessani.

Aamu alkaa napakassa talvisäässä

Saavuin työpaikalle aikaisin lauantaiaamuna. Pakkanen oli pysytellyt koko yön 15–20 asteen välillä sellainen keli, jossa poskia nipistää mutta ei olla lähelläkään Rovaniemen pahimpia lukemia. Silti ulkona seisoneet autot vaativat tarkistusta: olivatko moottorilämmittimet toimineet, olivatko lasit jäässä ja oliko yön aikana satanut lisää lunta.

Tällä kertaa kävi hyvä tuuri vain yksi auto käynnistyi hieman laiskasti. Usein kovemmilla pakkasilla joutuu turvautumaan apukäynnistykseen, mutta nyt selvisin kevyellä esilämmityksellä ja lumien pudottamisella.

Kiirettä ja asiakkaita jonoksi asti

Viikonloppuvuorot ovat yleensä vilkkaita, mutta talvisesongin aikaan asiakkaita riittää käytännössä tauotta. Turisteja, paikallisia, satunnaisia auton tarvitsijoita kaikki haluavat auton käyttöönsä nopeasti ja luotettavasti.

Aamusta iltapäivään hoidin: Avainten luovutuksia ja palautuksia, vuokrasopimusten tarkastamista, lastenistuimien ja lisävarusteiden järjestämistä ja lumisten autojen esilämmittämistä.

Kun tiskille muodostui jono ja puhelin soi samaan aikaan, piti välillä hengittää syvään ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Tässä työssä hymy ja rauhallinen ote ovat todella tärkeä osa palvelukokemusta.

Pakkaskeli testaa sekä autot että oman jaksamisen

Vaikka 15–20 astetta ei ole Lapissa äärimmäistä, se tekee silti autovuokraamon arjesta hieman haastavampaa. Akkukapasiteetti heikkenee, renkaat tuntuvat kovemmilta ja ikkunoiden huurteenpoisto vaatii oman aikansa. Asiakkaalle tämä voi tuntua pieneltä viiveeltä, mutta meille työntekijöille se tarkoittaa huolellista valmistelua jokaista vuokrausta varten.

Ja toki kylmyys tuntuu myös työntekijässä, ulkona ravatessa sormet ehtivät jäätyä nopeasti, vaikka hanskat olisivat paksut. Silti ulkona liikkuminen on osa vuoroa, ja siihen tottuu yllättävän nopeasti.

Päivän päätteeksi

Kun päivän viimeinen asiakas lähti tyytyväisenä matkaan, istahdin hetkeksi hiljaiseen toimistoon. Sormet olivat hieman kylmät, mutta mieleen jäi hyvä tunne: olin selvinnyt yhdestä talven kiireisimmistä vuoroista, ja asiakkaat saivat käyttöönsä turvalliset, valmiiksi huolletut autot.

Tällaiset päivät muistuttavat, miksi pidän työstäni, se on sopivalla tavalla vaihtelevaa, haastavaa ja palkitsevaa.