Aikaa on kulunut mukavasti siitä kun viimeksi kirjoitín blogiini ja sinä aikana on tapahtunut enemmän tai vähemmän asioita, tässä hieman mietteitäni viime päiviltä, joten pureudutaampa pidemmittä puheitta itse asian timanttisimpaan ytimeen.

Aikaisemmassa blogitekstissäni kerroin Orava Asuntorahastoa koskevasta ostotarjouksesta ja omasta osallistumisestani siihen, asia on edellisestä kirjoittamisestani kehitellyt itseään hitaasti mutta varmasti eteenpäin, erityisesti sillä tavalla että Orava Asuntorahaston suuret omistajat ottivat osakkeenomistajiin yhteyttä ottaen kantaa Investors Housen tekemään ostotarjoukseen. Taidampa laittaa kyseisen kannanoton tähän alle niin voitte siihen kaikessa rauhallisuudessa tutustua.

Siinäpä lyhykäisyydessään kannanotto suursijoittajilta tällä hetkellä meneillä olevaan härdelliin. Mielipiteeni ovat hyvinkin pitkälti samoilla linjoilla kyseisten henkilöiden kanssa ja siksi päädyinkin hyväksymään tarjouksen, kuten hekin aikovat tehdä. Kauppa on itseasiassa jo käynyt toteen ja olen saanut luvatut 12 osaketta Investors Housea ja reilun 14 euroopan taaleria korvaukseksi Orava Asuntorahaston osakkeistani. Case closed minun osaltani, mutta vielä jää nähtäväksi saako tarjous tarvittavaa enemmistöä taaksen fuusion kannalta kriittisen massan saavuttaakseen.

Yleisiä ajatuksiani projektityöskentelystäkin tähän voisin heittää vielä kun näyttää tätä tilaa olevan suht runsaasti vielä käytettävissä:

Projektityöskentely on lähtenyt rullaamaan oikein mallikkaasti ja tarvittavat työt on ryhmässämme saatu kiitettävästi työn alle, jopa niin hyvin ettei projektitunnelle ole oikein riittänyt hommia. Suuremmat työpaketit on varmasti vielä edessä mutta tähän asti kaikki on sujunut oikein mallikkaasti. Ohjausryhmän kokouksissa on saatu paljon hyvää palautetta liittyen ryhmän tuotoksiin ja työskentelytapoihin. Palautetta on käytetty hyväksi jokapäiväisessä työskentelyssä ja metodeja on hiottu kohti projektityöskentelyn terävintä kärkeä. Hommassa on mahtava tekemisen meininki ja ryhmän tavoitteet ovat kristallinkirkkaina jokaisen jäsenen kiikarissa. Yritysostoprosessin selättäminen on vain muutaman sprintin päässä eikä ryhmän fokusta voi häiritä juuri mikään.

Loppusanojen aika on tullut

Aikaisemmasta tuskailustani huolimatta olen saanut blogiini mustaa valkoiselle eikä se ollut läheskään yhtä työlästä kuin olin ajatellut. Sisältöä ei toki ole ollut hirveän paljon, mutta tulipahan väsättyä. Blogista tuli ainakin kirjoittajansa näköinen, sekava ja väsynyt. Vielä olisi edessä monta kirjoitusta tälle lukukaudelle ennen kuin vihdoin pääsen reissun päälle, ajatus tulevaisuudessa siintävästä seikkailusta auttaa jaksamaan kouluhommien ja työn tuskaisen arkisessa oravanpyörässä. Vielä kun jaksaa 7 viikkoa vääntää pääsee hyvin ansaitulle siestalle. Sitä ennen kuitenkin päivät koulussa, illat töissä ja viikonloput missä milloinkin. Toivon että olette nauttineet blogieni lukemisesta sillä ne tulevat olemaan toistaiseksi viimeiset jotka tulen kirjoittamaan. Kenties tulevaisuudessa löydän jälleen kipinän kirjoittaa jälleen, mutta tällä erää kiintiöni on täynnä eikä sanaisem arkkuni pohjalta löydy enää aarteita. Näihin sanoihin on hyvä lopettaa ja siirtyä internetin syvyyksiin loppuillaksi.

Kiitos lukemisesta ja näkemiin seuraavaan kertaan!

Veikko Kainulainen