Kati Riesenin Eettinen hevosmiestaito -valmennuspäivässä opimme etsimään yhteistä kieltä hevosen kanssa, rakentamaan molemminpuolista kunnioitusta, vahvistamaan suhdetta ja ansaitsemaan johtajuuden. Eettinen hevosmiestaito tähtää hevosystävän hyvinvointiin ja turvalliseen toimintaa hevosen kanssa.
Kirjaan tähän muutamia oivalluksen jyväsiä, jotka jäivät erityisen hyvin päivästä mieleen.
- Kati Riesenin AppleTree Ranchilla hevonen valitsee ratsastajansa. Ensin mennään naruriimun kanssa, sitten kaulanarun ja vasta sen jälkeen otetaan käyttöön kuolaimet ja satula. Näin vältetään myös ratsastajan huonosta tasapainosta johtuva kuolaimista kiskominen.
- ”Käsi ylös joka olisi halunnut minun halaavan, kun kohdattiin ensimmäistä kertaa.” Tämä kolahti, sillä minä olen juuri niitä kukkahattutätejä, joista on ihana rapsutella hevosta. Mutta entä jos se ei olekaan hevosesta mukavaa? Vasta kun on saatu luotua suhde, voi olettaa hoivan tuntuvan hyvältä.
Kati ja Anton tutustumassa toisiinsa. Aluksi Anton väisteli halailuja, mutta suhteen syventyessä se hyväksyi ne mielellään. (Kuva: Outi Kähkönen)
- Maastakäsittelyharjoituksien yhteydessä meiltä katsojiltakin tiukattiin, miltä hevosen ja käsittelijän suhde vaikutti. Olivatko he mukavuus-, oppimis- vai stressialueella? Olen lukemalla yrittänyt opetella teoriaa hevosen eleiden tulkitsemisesta, mutta käytäntö osoitti, että hevosen eleet ovat usein niin hienovaraisia, että tulkinta meni hieman pieleen. Etenkin kun hevonen on vieras, ei yhteistä kieltä vielä ole.
Raijan tehtävänä oli viedä vapaana kulkeva Riitta neliön sisään, pysähtyä ja rapsutella siellä, ulos toiselta puolelta ja uudelleen sisään. Kun pää kääntyi porttia kohden, Riitta muisti olevansa yksin kentällä ja paineli portille. (Kuva: Outi Kähkönen)