Ammatillisuus ja eettisyys hoitotyössä

Kirjoittanut Henni Välijeesiö, 15.12.2017

Monikulttuurisuus

Monikulttuurisuudella käsitteenä tarkoitetaan sitä, että samassa yhteiskunnassa esiintyy kaksi tai useampia erillisiä kulttuureja. Kulttuurisesti monimuotoinen yhteiskunta sisältää useita erilaisia kulttuurisia, uskonnollisia ja maailmankatsomuksellisia ryhmiä, jotka jakavat yhdessä julkisen tilan. Monikulttuurisella väestöllä taas tarkoitetaan ihmisiä, joilla on eri etninen tausta tai muu kuin suomalainen syntyperä (Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos, 2017, Maahanmuuttajat ja monikulttuurisuus).

Suomi on nopeasti monikulttuuristumassa. Ulkomailla syntyneitä maahanmuuttajia oli alle 0,7 % asukasluvusta 1990-luvun alussa ja vuoden 2008 lopussa heitä oli 4 %. Vuoteen 2030 mennessä ulkomaalaistaustaisten määrän arvioidaan jopa kaksinkertaistuvan (Pakaslahti Antti, Hiltunen Matti, 2010, Kulttuurit ja lääketiede). Maahantulon syy vaihtelee: osa ihmisistä on tullut tänne pakolaisina, osa opiskelun, työn tai avioitumisen vuoksi. Maahanmuuttajat ovat taustoiltaan, kulttuureiltaan, etnisyydeltään ja koulutukseltaan heterogeenisiä, lukutaidottomista pakolaisista aina hyvin palkattuihin ja koulutettuihin. Joissain osissa Suomea ”monimuotoinen” kohtaaminen on vielä vähäistä, kun taas esimerkiksi pääkaupunkiseudulla se on jo arkista elämää.

Vaikka ulkomailla syntyneiden maahanmuuttajien määrä Suomessa on kasvamassa, ei Suomi silti ole ennenkään ollut yksikulttuurinen maa. Saamelaiset, ruotsinkielinen vähemmistö, romanit 1500-luvulta ja yli sadan vuoden takaa juutalaiset sekä islaminuskoiset tataarit ovat maamme alkuperäiskansaa. Heillä kaikilla on omat kulttuuriset erityispiirteensä ja tapansa.

Nykyhetken maahanmuuton seurauksena hoitoalan ammattilaiset eli lääkärit, psykoterapeutit, psykologit, sairaanhoitajat ja sosiaalityöntekijät kohtaavat työssään väistämättä enemmän ja enemmän potilaita, joiden kieli ja kulttuuri voivat olla erittäin vieraita.

Eri kulttuureissa on erilaisia sairaus- ja terveyskäsityksiä. Ne voivat vaikuttaa avun hakemiseen, oireiden ilmaisemiseen ja niistä kertomiseen lääkärille ja suhtautumiseen tutkimuksiin ja hoitoihin joita on ehdotettu. Esimerkiksi islaminuskoinen voi suhtautuu sairastumiseen niin, että se on jumalan langettama synnin rangaistus ja ainoastaan hyvillä elämäntavoilla ja jumalan armolla voi parantua sairaudesta. Lääkkeisiin he suhtautuvat hyvin kriittisesti. Länsimaista lääketiedettä arvostetaan yleisesti, mutta terveydenhuoltomme toimintajärjestelmät voivat tuntua erikoisilta monille ulkomaalaisille.

Monikulttuurisuus luo uusia haasteita terveydenhuollolle, mutta niihin on pystyttävä vastaamaan. Monikulttuurisuustyössä terveydenhuollon henkilökunnan on panostettava kommunikaatio- ja vuorovaikutustaitoihin ja niiden oppimiseen. On tärkeää, että maahanmuuttajapotilaan ja häntä hoitavan lääkärin tai hoitajan välille syntyy luottamus, jotta työ sujuisi mahdollisimman moitteettomasti. Potilaslähtöisyys on tärkeää eli potilasta ja hänen itsemääräämisoikeuttaan on kunnioitettava. Suomessa koulutus monikulttuurisuustyöhön on ollut puutteellista ja hajanaista lääkäreiden kuten muidenkin terveydenhuollon ammattien opetuksessa (Pakaslahti Antti, Hiltunen Matti, 2010, Kulttuurit ja lääketiede).

Maahanmuuttajien sairastavuudessa huomatut erot selittyvät pitkästi elinolojen, perheen rakenteen, sosiaalisen tuen, sukupuolten välisten erojen ja verkostojen laadun perusteella. Ne eivät saisi kuitenkaan hämärtää sairastavuuden taustalla olevia sosiaalisia ongelmia ja rakenteita. Muita sairastavuuteen vaikuttavia erityisiä tekijöitä ovat kokemukset syrjinnästä, rasismista sekä tarvittavien palvelujen alhaisempi saatavuus ja käyttö.

Maasta toiseen muuttaminen, pakolaisuus kaikkine muutoksineen, menetyksineen ja traumoineen uhkaavat muuttajan identiteettiä ja hänen arvojaan. Uuteen kulttuuriin kotoutuminen asettaa myös haasteita varsinkin, jos lähtömaan kulttuuri poikkeaa erityisesti uuden maan kulttuurista. Tässä tapauksessa voidaan puhua ”kulttuurietäisyydestä” tulo- ja lähtömaan välillä eli eroja arvoissa, normeissa, uskonnollisuudessa tai modernisoitumisessa. Usein maahanmuuttoon liittyy erilaisia traumaattisia kokemuksia kuten muukalaisuuden tunne. Sen tunnistaminen ja työstäminen ovat ensiarvoisen tärkeitä sopeutumisen ja kuntoutumisen kannalta.

Kun erikulttuurinen potilas saapuu vastaanotolle, on lääkärin tai hoitajan hyvä varata hänelle riittävästi aikaa. Erityisesti silloin, kun mukaan tulee muita perheenjäseniä tai tulkki. Kiireetön tapaaminen vähentää väärinymmärtämisen riskejä sekä hoidon ongelmia ja komplikaatioita jatkossa. Erilaisissa tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen terveysoikeudet eivät toteudu (Pakaslahti Antti, Hiltunen Matti, 2010, Kulttuurit ja lääketiede).

Monet maahanmuuttajat pitävät tiiviisti yhteyttä kotimaassaan asuviin perheenjäseniinsä, sukulaisiinsa tai ystäviinsä puhelimella tai sähköpostin välityksellä. Tiedot, neuvot ja kuulumiset jakamalla suku- ja kaverisuhteet säilyvät ja kehittyvät. Monissa eri kulttuureissa voi olla omia parantajia tai henkiolentoja, joilta haetaan lääketieteellistä tietoa tai hoitoa.

Osalla maahanmuuttajista voi olla muita korkeammat terveysriskit mm. sen vuoksi mitä he ovat joutuneet kokemaan lähtömaassaan, matkallaan tai vaikkapa tulomaassa. Näihin riskiryhmiin kuuluvat pakolaiset, luvattomasti maassa olevat, naiset ja lapset sekä keikkatyöläiset. Vaivoina heillä yleensä on hoitamattomat tartuntataudit kuten tuberkuloosi, hepatiitti tai sukupuolitaudit. Terveyttä laaja-alaisesti haittaavina tekijöinä voidaan nähdä myös traumaattiset kokemukset kuten kidutus, vainoaminen tai sota. Suomessa mielenterveyden oireita tunnetaan ja hoidetaan enemmän, kun taas esimerkiksi muslimimaissa mielenterveyden oireita tunnetaan hyvin vähän.

Kuten jo aiemmin mainitsin erot sairauden kokemisessa, lääkäriin hakeutumisessa ja hoitokäytänteissä vaihtelevat kulttuureittain ja vaikuttavat merkitsevästi sairastamiseen. Sairauskäyttäytyminen vaihtelee myös suuresti ja sen on todettu olevan yhteydessä lääketieteen tuntemukseen, perhetekijöihin, sosiaaliseen asemaan, elämäntilanteeseen, odotuksiin hoidosta, asenteisiin ja elämänarvoihin. Maahanmuutto on jo omana tekijänään yhteydessä terveyteen. Nimittäin tutkimusten mukaan maahanmuuttajien terveys on usein valtaväestöä huonompi (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2008, Maahanmuuttajat terveydenhuollon asiakkaina).

Suomessa pakolaistaustaiset käyvät sekä valtaväestöä että muita maahanmuuttajia huomattavasti useammin lääkärin vastaanotolla. Suomalaiset terveydenhuollon ammattilaiset kokevat toisinaan asioinnin maahanmuuttajapotilaan kanssa hankalaksi. Heidän mielestään ongelmia aiheuttavat liian suuret odotukset palvelujärjestelmien suhteen, liian matala kynnys palveluihin hakeutumisessa ja huono sitoutuminen elämäntapamuutoksiin (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2008, Maahanmuuttajat terveydenhuollon asiakkaina). Lääkärin ja potilaan eri etnisyys asettaa omat haasteensa hoitosuhteelle. Tällöin väärien diagnoosien todennäköisyys on suurempi ja sitoutuminen hoitoon vähäisempää kuin valtaväestöllä. Vuorovaikutuksen ongelmat kuten yhteisen kielen puuttuminen voi aiheuttaa vakaviakin väärinymmärryksiä. Tulkin apu on tällöin korvaamaton.

Myös maahanmuuttajataustaisella potilaalla voi olla ennakkoluuloja tulomaansa terveydenhuollon henkilöstöä kuten lääkäriä kohtaan. Aiempien kokemustensa perusteella tai muusta syystä potilas voi epäillä terveydenhuollon henkilöstöä esimerkiksi rasismista (Lepola Outi, Villa Susan, 2006, Syrjintä Suomessa).

Loppujen lopuksi vieraasta kulttuurista tulevan henkilön kohtaamisessa tärkeintä on erilaisuuden hyväksyminen ja toisen kunnioittaminen. Olemme kuitenkin kaikki täysin samanarvoisia ja perustarpeemme ovat samoja. Omia ennakkoluulojaan kannattaa miettiä ja kaihtaa. Potilasta tulee aina kohdella niin, että hänen vakaumustaan, itsemääräämisoikeuttaan, uskontoaan, kulttuuriaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan. Jokaisella on oikeus hyvään hoitoon kansalaisuudestaan huolimatta.

Vietimme 29.11.2017 koulussamme monikulttuurisuuspäivää. Aamulla kokoonnuimme auditorioon ja meillä oli vieraana mm. hoitajaopiskelijoita Kemistä sekä vaihto-opiskelijoita eri maista. Päivän aikana meillä oli luentoja mm. kansainvälisestä tiimityöskentelystä sekä kaksi opiskelijaa kertoivat meille kansainvälisen liiketalouden opinnoista. Koulun aulassa vaihto-opiskelijat esittelivät meille omia maitaan ja kulttuurejaan. Yhdessä kojussa meille esiteltiin myös vaihto-opiskeluun lähtemistä, mikä herätti mielenkiinnon vaihto-opiskelijaksi lähtemiseen. Lopuksi meille tuli luennoitsemaan koulutuskoordinaattori Mirja Vaittinen kulttuurien kohtaamisesta Lapin Keskussairaalassa.

Maare lisää kommenttejaan 15.12.2017:

Lisäksi päivän aikana meille tuli pitämään luentoa Nasifa Yasemin, joka kertoi Arktisten Maahanmuuttajien toiminnasta täällä Rovaniemellä. Se antoi käsitystä siitä, miten pääsisi hieman lähemmäksi monikulttuurista toimintaa vaikka vapaaehtoistyön muodossa. Itse en hirveästi ehtinyt kiertää eri maiden pisteitä, kun niille oli aikaa oikeastaan vain ruokatauolla, mutta ainakin päällisin puolin ne vaikuttivat mielenkiintoiselta. Jos kehitysideoita saa antaa, niin toivoisin vastaavissa tapahtumissa olevan enemmän tekemistä kuin pelkkää istumista ja kuuntelemista auditoriossa. Päivä oli kuitenkin mielenkiintoinen!

Lähteet:

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos, Maahanmuuttajat ja monikulttuurisuus, 2017. https://www.thl.fi/fi/web/maahanmuuttajat-ja-monikulttuurisuus. Viitattu 15.11.2017.

Pakaslahti, Antti; Hiltunen, Matti, P. 2010, Kulttuurit ja lääketiede, Duodecim, Helsinki.

Sosiaali- ja terveysministeriö, Maahanmuuttajat terveydenhuollon asiakkaina, 2008. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/37374/stadia-1205762091-7.pdf?sequence=1. Viitattu 15.11.2017.

Lepola, Outi; Villa, Susan, P. 2006, Syrjintä Suomessa, Ihmisoikeusliitto, Suomi.