Ammatillisuus ja eettisyys hoitotyössä
Kirjoittanut Maare Valtonen 10.12.2017

Vuorovaikutus hoitotyössä

Keskustelimme aiemmin tutoriaalityöskentelyssä vuorovaikutusasioista. Niitä kävimme läpi myös Paula Yliniemen vuorovaikutustyöpajassa, joka olikin hyvä kokemus ja antoi paljon ajattelemisen aihetta käytännön harjoitusten kautta.

Käytännössä vuorovaikutus tarkoittaa kaikkea ihmisten välistä kanssakäymistä. Se tarkoittaa kykyä ja halua vaihtaa ajatuksia, kokemuksia ja mielipiteitä toisten kanssa ja toimia yhdessä (Mieli, Suomen Mielenterveysseura). Keskeistä vuorovaikutuksessa on vastavuoroisuus ja kaikkien osapuolten panostaminen yhteiseen keskusteluun tai tapahtumaan.

Vuorovaikutukseen kuuluu sekä verbaalinen että nonverbaalinen eli sanallinen ja sanaton viestintä, ja tämän takia ilmeet ja eleet onkin tärkeässä roolissa. Myös potilaan ja hoitajan suhteessa on korvaamaton merkitys sillä, että hoitaja näyttää eleillään olevansa valmis kuuntelemaan ja kohtaamaan potilaan.

Uskon, että meillä kaikilla on kokemus siitä, miten hyvältä aito kohtaaminen ja arvostava vuorovaikutus tuntuvat. Samoin tiedämme, miltä tuntuu, kun kohtaa tylyn ja tuomitsevan vastapuolen, joka näyttää heti, että häntä ei kiinnosta meidän asiamme. Tällaiset käyttäytymistavat ovat toki inhimillisiä ja voivat johtua jostain arkipäiväisestä asiasta, mutta varsinkin asiakkaita kohdatessa on tärkeää kitkeä oma negatiivisuus pois.

Olen jo aiemmassa koulussani opiskellut paljon vuorovaikutuksesta, mutta ikinä niitä ei voi harjoitella liikaa tai niiden merkitystä tarpeeksi korostaa. Varsinkin meidän tulevien hoitotyön ammattilaisten täytyy panostaa tähän asiaan ihan tosissaan, sillä toimiva vuorovaikutussuhde potilaan kanssa on tosi tärkeä ja lähtee liikkeelle jo siitä ensimmäisestä kohtaamisesta. Kannatankin siis suhtautumaan jokaiseen potilaaseen sillä tavalla, kuin sinun läsnäolosi olisi arvokkain lahja, mitä voit hänelle antaa.

Tällaisella alalla on tärkeää kohdata jokainen potilas tasa-arvoisena yksilönä, jonka kanssa lähdetään rakentamaan hoitosuhdetta ihan nollasta. On tärkeää esitellä itsensä ja olla kiinnostunut siitä, millainen asiakas on ja mitä hänellä on sanottavana. Ihan ensimmäisenä kuunnellaan, mitä asiakas haluaa kertoa itsestään ja myöhemmin tarkennetaan asiaa ja esitetään lisäkysymyksiä. Tässä vaiheessa ei ole siis tarpeellista alkaa vielä tekemään diagnoosia tai etsiä ratkaisua ongelmaan, vaan lähinnä rakentaa jonkunlaista tietopohjaa asiakkaasta.

Varmasti keskeisimpiä asioita vuorovaikutuksessa onkin juuri kuuntelu ja halu ymmärtää potilasta. Välttämättä minkäänlaista ratkaisua ei aina tarvitse osata antaa, vaan olla läsnä ja esimerkiksi ohjata asiakas sitten jonkun toisen ammattilaisen luo. On myös tärkeää osata myöntää olevansa tietämätön ja juurikin etsiä sitä vastausta sen sijaan, että keksisi sen itse ja antaisi sitten mahdollisesti väärää tietoa potilaalle.

Aiemmin mainitsemassani Paula Yliniemen työpajassa pääsimme itse harjoittelemaan vuorovaikutusasioita ja kohtaamaan harjoitusasiakkaita, jotta näimme millaiset asiat siihen vuorovaikukseen oikeasti sitten vaikuttavat ja miten erilaisia kokemuksia ihmisille voi tulla. Tämä oli kokemuksen kannalta tosi mielenkiintoista ja vaikka olenkin itse ajatellut, että osaan ihmisten kanssa olla vuorovaikutuksessa, niin tästä tuli silti sellainen olo, että vielä niitä juttuja pitää harjoitella ja paljon. Harmitti myös, kun emme kaikki päässeet vuorollamme hoitajan ja sivustaseuraajan rooliin, koska ne olisivat opettaneet ihan erilaisia asioita. No, ehkä sitten myöhemmillä kursseilla pääsemme tutustumaan niihinkin lisää.

Vuorovaikutustaidot ovat onneksi juuri sellaisia, että niitä voi aina harjoitella ja kehittää lisää, kun vain viettää aikaa ihmisten kanssa ja miettii omia haasteita sekä kehityskohteita, jotta osaa niihin halutessaan tarttua. Olen esimerkiksi itsessäni huomannut, että olen välillä todella itsekriittinen omaa toimintaani kohtaan ja silloin negatiivisia tunteita kohdistaa myös helposti toisiin. Asian huomattuani olenkin alkanut korvaamaan ajatuksiani rakentavammilla ja myönteisemmillä vaihtoehdoilla, jotta olisin myös parempaa seuraa ollessani vuorovaikutuksessa jonkun toisen kanssa.

Se erilaisen ja uuden ihmisen kohtaaminen ei välttämättä olekaan niin yksinkertaista ja pienetkin asiat voivat aiheuttaa siihen haastetta. Jos vaikka mietitään vastaanottotilannetta, niin potilaalla voi olla ihan mitä tahansa asioita, mistä hän haluaa puhua ja silti niihin pitää suhtautua ammattimaisesti ja ystävällisesti. Meidän tehtävänä, kun ei ole tuomita ketään tai miettiä sen suuremmin omia arvoja muiden asioissa. Haastetta tuo myös se, että työasiat pitää osata jättää sinne työpaikalle tai käydä läpi, vaikka kollegojen kanssa, mutta niitä ei kannata kantaa mielessään mukana tai viedä kotiin.

Yhteenvetona voimme todeta, että vuorovaikutus on todella merkittävässä roolissa kaikessa kanssakäymisessä, ja varsinkin sellaisessa jossa työskennellään erilaisten asiakkaiden kanssa. On hyvä suhtautua jokaiseen ihmiseen niin, että ei tiedä hänestä etukäteen mitään ja haluaisi oppia juuri hänestä uusia asioita. Vuorovaikutusta kannattaa harjoitella ja esimerkiksi sanattoman viestinnän erilaisia tapoja käydä läpi, jotta osaa myös eleillään näyttää olevansa kiinnostunut toisesta.

Mieli, Suomen Mielenterveysseura. Vuorovaikutustaitoja voi oppia. Viitattu 10.12.2017
https://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/ihmissuhteet/vuorovaikutustaitoja-voi-oppia