Johdanto
Jatkuvasti monikulttuuristuva maailma tuo haasteita kulttuurisen hoitotyön ja kulttuurisesti kompetentin (pätevän) hoitotyön mahdollistamiseksi. Terveydenhuollon ammattilaisen on hyvä olla tietoinen eri kulttuureista, niiden tavoista ja tottumuksista. Näin hoitoa voidaan tarjota kokonaisvaltaisesti ja yksilöllisesti – asiakkaan tai potilaan oma kulttuuritausta huomioiden. Yksikään ihminen ei välttämättä vastaa stereotyyppisiä käsityksiä tietystä kulttuurista vaan on uniikki yksilö, jota on muovannut oma kulttuuri, elämänkokemus ja ympärillä olevat kulttuurit. (Skhole 2017)
Kulttuuri ja terveys liittyvät hyvin vahvasti toisiinsa. Kulttuurilla on nähty olevan merkittävä vaikutus ihmisen terveys- ja sairauskäsityksiin. Kulttuurilla on vahva vaikutus yksilön tulkintaan omasta terveydestään ja terveydenhuollosta saatavaan vasteeseen. Jokainen yksilö ja perhe ovat osa useampaa kulttuurista ryhmää. Jotkut kulttuurit ovat yhteisöllisiä, mikä tarkoittaa sitä, että ketään ei jätetä yksin hänen sairastuessaan tai joutuessaan kriisiin. On itsestään selvää, että läheiset ovat läsnä. Perheeseen kuuluvat usein vanhemmat ja lähisukulaiset, joiden tärkeys perheen rinnalla korostuu. Yhteisöllisen kulttuurin yhteisöissä uskonnolla on usein paljon tavallista syvempi ja yleisesti tunnetumpi merkitys, joka ilmenee tietoisuutena elämän kietoutumisesta Jumalaan ja maailmankaikkeuteen. (Skhole ja Rautava-Nurmi., ym. 2012)
Kulttuurisen hoitotyön teoriat
Kulttuurinen kompetenssi
Kulttuurisella kompetenssilla tarkoitetaan kykyä ottaa huomioon ihmisten kulttuuritausta ja sen merkitys ja tulla toimeen eri kulttuureista lähtöisin olevien ihmisten kanssa. Hoitotyössä kulttuurikompetenssi on ammattitaidon osatekijä, joka parantaa terveydenhuollon palvelujen tasoa ja hoitotyön laatua. (Rautava-Nurmi, ym. 2012)
Kulttuurikokemus ohjaa hoitajaa kulttuurien välisessä kanssakäymisessä. Kulttuurinen tahto on puolestaan motivaatio, joka ajaa hoitajaa haluamaan enemmän tietoa kulttuureista ja osoittaa halua olla avoin ja joustava erilaisten ihmisten kanssa. Kulttuurikompetenssia tarvitaan erilaisten kulttuurien luomien jännitteiden vähentämiseksi, kun toimitaan eri alakulttuureita, uskontoja, kansallisuuksia ja etnistä alkuperää edustavien ihmisten parissa. Suomalaisten hoitajien tarve tietää erilaisista kulttuureista ja kyky toimia oikein vieraasta kulttuurista lähtöisin olevien asiakkaiden parissa lisääntyy jatkuvasti. Asiantuntevalta hoitajalta vaaditaan monien muiden taitojen ja valmiuksien lisäksi myös kulttuurikompetenssia. (Rautava-Nurmi, ym. 2012)
Kulttuurisen kompetenssin osa-alueet ovat kulttuurinen tietoisuus, kulttuurinen tieto, kulttuurinen taito, kulttuurinen tahto, kulttuurinen kohtaaminen ja kulttuurinen herkkyys. (Rautava-Nurmi, ym. 2012)
Transkulttuurisen hoitotyön teoria
Madeleine Leininger aloitti kulttuurisen hoitotieteen tutkimuksen 1950-luvulla. Leiningerin kulttuureille ominaisen hoidon pyrkimyksenä on löytää herkkyys asiakkaiden ja potilaiden kulttuuristen tarpeiden tunnistamiseksi. Leininger kiinnitti huomiota myös hoitajan käyttäytymiseen ja eri toimintojen kulttuurisidonnaisuuteen. (Skhole, 2017)
Transkulttuurisessa hoitotyössä ollaan kiinnostuneita terveyteen ja sairauteen liittyvistä kulttuurisista eroavaisuuksista ja yhtäläisyyksistä sekä yhteiskunnallisista muutoksista ja organisatorisista vallankäytön rakenteista. Transkulttuurisen hoitotyön tavoitteena on kehittää hoitotyön käytäntöjä ja terveydenhuollon ammattilaisten kulttuurista kompetenssia, jolloin hoitamisessa ja hoitotyössä voidaan edistää asiakkaiden ja potilaiden kulttuurista tasa-arvoa ja ihmisarvon kunnioittamista. (Skhole 2017)
Kulttuuriset erot
Kulttuuristen tapojen erilaisuus voi joskus aiheuttaa epävarmuutta ja ristiriitoja – myös terveydenhuollon kontekstissa ja potilas-hoitaja vuorovaikutussuhteissa. Esimerkiksi maahanmuuttajan kokemukset terveyspalveluista ja sairaanhoidosta omassa kotimaassaan vaikuttavat siihen, miten hyväksyttävänä hän pitää suomalaista terveyskulttuuria ja hoitamisen käytänteitä. Pääsääntöisesti suomalaista terveydenhuoltoa arvostetaan ja sitä pidetään turvallisena sekä luotettavana. (Skhole 2017)
Henkilön kulttuuriset taustatekijät vaikuttavat siihen, miten hän kokee, ymmärtää ja selittää terveyttä ja sairautta sekä millainen hän on hoidettavana tai suhtautuu hoitohenkilökuntaan. Esimerkiksi erilaiset kulttuuriset tavat liittyen ruokavalioon ja sukupuoleen, ikään liittyvät rooliodotukset sekä uskonnolliset traditiot saattavat vaikuttaa henkilöön hänen ollessaan asiakkaana tai potilaana terveydenhuollon toimipisteissä. (Skhole 2017)
Terveydenhuollon ammattilaisen on hyvä huomioida kulttuuriset erot asiakkaiden tai potilaiden kohtaamisessa ja heitä hoitaessa, mutta on kuitenkin hyvä olla yleistämättä ketään vain tietyn kulttuurin jäseneksi. Jokainen henkilö on yksilö omassa kulttuurisessa ympäristössään, missä on oma arvomaailma ja omat toimintatavat. (Skhole 2017)
Kulttuurisensitiivinen hoitotyö
Kulttuurisesti kompetenttia ja sensitiivistä hoitoa on tärkeää tarjota, sillä on todettu, että maahanmuuttajataustaiset potilaat saavat heikompilaatuista hoitoa kuin kantaväestöön kuuluvat potilaat. Epätasa-arvoisen hoidon antamiseen vaikuttavat terveydenhuollon henkilöstön ennakkoluulot, vallitsevat stereotypiat sekä epävarmuus kohdata eri etnisestä ryhmästä tai kulttuurisesta taustasta oleva henkilö. (Skhole 2017)
Yhteisöllisyys voimavarana
Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys ovat kulttuurisidonnaisia ominaisuuksia, joilla voi olla merkittävä vaikutus hoitotyössä ja hoitoympäristössä asiakkaan tai potilaan näkökulmasta. Yhteisöllisyys on ominaista henkilöille, jotka ovat syntymästään asti tottuneet muodostamaan yhtenäisiä ja tiiviitä yhdessä pysyviä ryhmiä. Ihmiset ovat usein osa laajempaa sosiaalista ryhmää, kuten laajennettua perhettä tai yhteisöä. Monissa maahanmuuttajataustaisissa ryhmissä niin kuin oman maamme etnisessä vähemmistöryhmässä – romanikulttuurissa – kulttuuritausta on vahvasti yhteisöllinen verrattuna yleisesti suomalaiseen ja pohjoismaalaiseen yksilöitä korostavaan kulttuuriin. (Shkole 2017)
Hoitohenkilökunnan on hyvä tiedostaa asiakkaan tai potilaan kulttuurinen tausta yhteisöllisyyden näkökulmasta. Yhteisöllisyyttä tulee ymmärtää, ja sitä voi jopa hyödyntää voimavarana potilaan hoidossa. Yhteisöllisyyden huomioiminen onnistuu osana päivittäistä hoitotyötä esimerkiksi kunnioittamalla potilaan omaisia sekä läheisiä ja ottamalla heidät huomioon. Omaisten mukaan ottaminen asiakkaan tai potilaan hoidon suunnitteluun ja hoitamiseen vahvistaa yhteisöllisyyden kunnioittamista. Se voi tuottaa asiakkaan, potilaan sekä heidän omaistensa kokemia merkityksellisyyden tunteita. (Skhole 2017)
Sukupuoliroolit
Sukupuoliroolit voivat joissakin kulttuureissa tuntua korostuneilta. Kulttuureissa luodaan tiedostaen ja tiedostamatta naiselle ja miehelle usein omat roolit. Sukupuoliroolit eri kulttuureissa voivat näkyä terveyskäyttäytymisessä ja hoitotyön eri toiminta-alueilla. Sukupuoliroolit tulevat esiin esimerkiksi naisasiakasta puhuteltaessa, kun aviomies on läsnä. Tietyissä kulttuureissa, joissa mies nähdään perheen päänä, vastaa hän naisen puolesta puhumisesta. Vaikka hoitaja kohdistaa katseen naiseen ja puhuu hänelle, voi mies vastata kysymykseen. Sukupuolirooleihin liittyy myös asiakkaan tai potilaan toive saada samaa sukupuolta oleva hoitaja tai lääkäri. (Skhole 2017)
Pohdinta
Monikulttuurisuus hoitotyössä näkyy nykyään laajemmin kuin menneinä vuosina. Suomeen tulevien maahanmuuttajien määrä on kasvanut merkittävästi ja on tuonut mukanaan uusia vähemmistöjä. Monikulttuurisuus tuo mukanaan haasteita. Asioita pitää ottaa enemmän huomioon, sillä esimerkiksi uskontoja on paljon enemmän ja ne ovat erilaisia kuin ne muutamat, joihin olemme tottuneet. Kaikilla on omat uskomuksensa ja tavat, minkä vuoksi pitää pyrkiä toimimaan niin, ettei loukkaa ketään. Siksi kulttuureihin tutustuminen on tärkeää, mitä mekin teimme hieman Rovaniemen monikulttuurisuuspäivänä.
Lähteet
Skhole
Rautava-Nurmi, H., Westergård, A., Henttonen, T., Ojala, M., Vuorinen, S. 2012. Hoitotyön taidot ja toiminnot. SanomaPro Oy.
Kirjoittaja. JENNA VITTIKKO
Moikka!
Suomessakin monikulttuurisuus tulee koko ajan lisääntymään ja hoitoalalla tullaan kohtaamaan koko ajan enemmän eri kulttureista tulevia asiakkaita. Niin kuin kirjoitit, niin tärkeää on kunnioittaa toisia kulttuureja. Kuitenkin tärkeimmäksi seikaksi nousee yksilön kunnioittaminen.
Vielä nykyäänkin on paljon ennakkoluuloja toisia kulttuureja kohtaan, mutta luulen, että asenteet tulee muuttumaan ajan myötä, kun meidän suomalaisienkin keskuudessa on koko ajan enemmän eri kulttuureista tulevia ihmisiä.
Kuten sinäkin pohdinnassa mietit, tärkeintä on kunnioittaa toisista kulttuureista tulevia ja olla loukkaamatta ketään.
Olisit voinut käyttää monipuolisempia lähteitä. Saako Skhole olla lähteenä..?
Heeippa Jennallekin! 🙂
Kuten mainitsit niin erilaisista kulttuureista peräisin olevien asiakkaiden ja myös työntekijöiden määrä on kasvanut terveydenhuollossa, niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Tämä lisää tarvetta hoitoalalla tarvetta hoitajien kulttuurisen osaamisen kehittämiselle. Toit Jenna hienosti esille artikkelissasi kulttuurisen kompetenssin, joka kuuluu yhtenä tärkeänä kompetenssina sairaanhoitajakoulutukseen. Tämän kompetenssin ja monikulttuurisen hoitotyön taidot ovat todella tärkeä osaamisalue globaalistuvassa maailmassa, mutta kuten toit esille niin kulttuuriset erot voivat olla hyvinkin haasteellisia ja vaikeita oppia. Sillä hoitajina työelämässä tulemme olemaan hyvin erilaisten maailmankäsitysten, arvojen ja toimintatapojen kanssa tekemisissä. Mutta kulttuurista kompetenssia voimme kuitenkin jatkuvasti oppia, laajentamalla maailmankatsomusta ja sen moniarvoisuutta. Toit Jenna esille, että kukanenkin tässä maailmassa on yksilö kulttuureista huolimatta, eli yksilön kunnioittaminen olisikin todella tärkeä muistaa hoitoalalla. Pohdinnassa mainitsit hyvin että pyrkisimme olemaan loukkaamatta eri kulttuurista tulevien tapoja ja arvoja. Koko teidän blogin tekijöille annoin samaa kehitettävää palautetta, eli olisin toivonut laajempaa lähdemateriaalia. Olisitta saanut ehkä vielä enemmän avattua kaikkia aiheita. Hienosti löytynyt kuitenkin Skholestakin matskua. Madeleine Leininger oli uus tuttavuus, eli siitä oli kiva lukea tietoa, kiitti eipä mulla muuta.
Niin kuin Päivi edellä mainitsikin kyllä se yksilön kunnioittaminen on tärkeää ja ihmistä ei saisi tuomita ulkonäön, uskonnon, etnisyyden tai minkään muunkaan seikan takia, vaikka uskonkin että lähes jokainen ihminen on tähän joskus sortunutkin. Ehkä mekin täällä jurossa Suomessa opimme ennenpitkää kunnioittamaan ihmisiä ilman ennakkoluuloja ja ns. olemaan kaikkien kavereita. Monikulttuurillisuus tulee antamaan meille omat haasteensa hoitotyöhön, mutta oppiahan se on ikä kaikki eikä meistä kukaan ole täydellinen. Jokaisella ihmisellä on kuiten vapaus tehdä omat päätöksensä ja ratkaisunsa, liittyi ne sitten uskontoon, pukeutumiseen tai mihin tahansa.
Kiitos ja hei -Tepsuli
Hei Jenna!
Kirjoitus oli laaja, tiiviisti rajattu kuitenkin aiheen monimuotoisuudesta huolimatta. Hienosti olit tuonut esiin eri näkökulmia! Erityisesti monikulttuurisuuden merkitys yksilön hoidossa ja yhteisön yhteyksiä siihen olit käsitellyt mielenkiintoisesti, sait ajattelemaan asiaa syvemmin. Monikulttuurisuus tuo meidän alallemme haasteita ja mitä monimuotoisemmaksi se muuttuu, sitä parempia toimintamalleja ja kulttuurituntemusta tarvitsemme myös me. Lähteitä pari lisää, niin tekstistä tulee monipuolisempi ja saat nivoutettua kappaleita toisiinsa.
Terv, Tanja