Helena Telkänranta, biologi ja tietokirjailija, kertoi kiehtovia esimerkkejä, mitä viime vuosina on saatu selville eläinten tunteista ja älykkyydestä. Tiede ei ole löytänyt todisteita, että eläinten tunteet kuten ilo, kiintymys, suru tai pelko olisivat laimeampia kuin ihmisen. Sen sijaan älykkyydeltään eläimet poikkeavat ihmisestä enemmän. Tulkitsemme helposti eläimiä omista lähtökohdistamme, emmekä tunnista niiden tunteiden ilmaisuja tai oletamme niiden pystyvän samanlaiseen ajatteluun kuin ihminen. Eläin ei esimerkiksi pysty suunnittelemaan kostoa.
Seuraavassa pieni kooste päivän aikana tulleita ajatuksia.
- Tieteessä ei ole mitään todistetta, että eläinten tunteet olisivat laimeampia, vähäpätöisempiä kuin ihmisen. Suurempia eroja on älykkyydessä, mutta ei kannata heti päätellä, että ihminen olisi ylivertainen.
Ainakin nisäkkäillä ja linnuilla on samat perustunteet kuin ihmisellä: ilo, suru, leikkisyys, pelko, seksuaalisuus, aggressio ja hoivatunteet. Muita eläinlajeja on tutkittu vähemmän eli kahdenkymmenen vuoden kuluttua käsityksemme saattaa olla taas erilainen. Esimerkiksi 90-luvulla ihmisen tunteistakin tunnistettiin vain ilo, aggressio, suru ja pelko.
- Pelkoa on helppo aliarvioida, koska se ei välttämättä näy ulospäin. Taipumus pelkoon on synnynnäistä, mutta osaksi olemme oppineet, mikä meissä aiheuttaa pelkoa. Hevonen ja poro ovat molemmat saaliseläimiä, joiden luonteeseen kuuluu pelätä, eikä siitä voi päästä eroon kokonaan. Pelon aikaansaamaan reaktioon voidaan kuitenkin koulutuksella vaikuttaa.Kun pelko muuttuu iloksi, eli pelon aihe poistuu, helpotuksen tunne on hyvin voimakas. Tämä on usein syynä koirien remmiräyhäämiseen.
- Koemme surua, kun oksitosiinia, ns. onnellisuushormonia kehittyy liian vähän. Esimerkiksi kumppanin menetys romahduttaa oksitosiinin määrän. Sosiaalinen eläin, joka elää yksin, kokee jatkuvaa oksitosiinin puutetta. Suomen lain mukaan ”Hevosen karsina tai pilttuu on sijoitettava siten, että eläimellä on kuulo- ja näköyhteys pitopaikassa tapahtuvaan toimintaan sekä mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen.” Pihatto-olosuhteissa hevoset pääsevät vuorokauden ympäri olemaan laumansa kanssa.Eläköitynyt valjakkokoira saattaa kaivata juoksemista masentumiseen asti erityisesti joutuessaan seuraamaan häkistä muiden lähtemistä. Tähän voi auttaa uusi ympäristö, joka ei muistuta menetyksestä ja joka tarjoaa miellyttäviä uusia juttuja.
- Eläin ei pysty ajattelemaan, mitä ihminen haluaa. Kyky ajatella toisen ajatuksia on vain ihmisellä (ja delfiinillä). Niinpä eläin ei kykene kostamaan, koska sen pitäisi pystyä päättelemään, että jos minä nyt hajotan sohvan, niin tuo ihminen katuu jättäneensä minut yksin.Sosiaalisilla nisäkkäillä, joillakin koirillakin, on havaittu kykyä empatiaan eli kyky ymmärtää ja tuntea toisen tunteet. Tämä ei kuitenkaan edellytä kykyä ymmärtää toisen tunteiden syitä. Mustasukkaisuutta, jos se tarkoittaa halua vahingoittaa mustasukkaisuuden kohdetta, esiintyy vain ihmisellä.
- Ihmisillä on tapana rakentaa hierarkioita ja selittää, että esimerkiksi koira on onnellinen, kun se on alimpana perheen hierarkiassa. Susilauman hierarkia on kuitenkin niin matala, että ”nokkimisjärjestystä” on vaikea selvittää. Eläinmaailmassa hyvä johtaja on se, joka tekee aloitteita asioihin, joista seuraa hyvää, jotain kiinnostavaa tai turvallista. Susilauman johtaja ei alista toista kääntämällä sen selälleen, vaan se toinen kääntyy selälleen. Kouluttamisen onnistumisella ei ole mitään tekemistä johtajuuden kanssa, jopa robotti voi kouluttaa. Toisaalta omistajan kiinnostavuus tuo koulutettavan motivaatioon sosiaalisen elementin.
- Signaalien lähettämisen taito on synnynnäistä, mutta toisten yksilöiden signaalien (kielen) ymmärtäminen vaatii oppimista. Jos eläin ei ole pentuaikana saanut olla muiden lajitovereiden kanssa, kielen ymmärrys jää heikoksi. Herkkyysaikana oppii toisaalta ymmärtämään myös eri lajien kieltä, vaikkapa koira kissan kieltä.Pentuvaiheessa olevan sosiaalistumisen herkkyyskauden aikana opitaan myönteisten kokemusten kautta rentoutumaan toisen läsnäollessa ja tulkitsemaan signaaleja. Tällöin voi oppia olemaan myös toisten lajien kanssa, vaikka esimerkiksi hevosella toinen laji ei koskaan voi täysin korvata toisen hevosen seuraa.
Kiinnostuitko? Lisää kannattaa lukea Telkänrannan kirjoista Millaista on olla eläin? ja Eläin ja ihminen. Mikä meitä yhdistää?