Monikulttuurisuus on melko laaja käsite, mikä parhaimmillaan tarkoittaa eri kulttuurien tasa-arvoista ja kunnioittavaa rinnakkaiseloa. Maahanmuuttajiksi kutsutaan kaikkia Suomeen muuttaneita ihmisiä, riippumatta tulosyistä. Maahanmuuttaja voi olla esimerkiksi turvapaikanhakija, pakolainen tai paluumuuttaja. Heillä jokaisella on erilaisia kokemuksia Suomeen muuttaessaan ja nämä seikat vaikuttavat heidän sopeutumiseensa. Kielitaidon puuttuminen voi olla maahanmuuttajalle alussa kova paikka, sillä vuorovaikutus tapahtuu pääosin sillä tavalla. Kielitaidon puuttuminen voi johtaa yksinäisyyteen tai syrjäytymiseen.
Kahden erilaisen kulttuurin kohtaamisessa on otettava huomioon erilaisuudet, jotta vältyttäisiin erimielisyyksiltä ja väärinymmärryksiltä. Terveydenhuollossa maahanmuuttajien terveydestä huolehtimisen tulisi olla oikeudenmukaista, ihmisarvoa kunnioittavaa ja jokaisella tulisi olla oikeus hyvään hoitoon. Terveydenhuollon henkilökunnan ammattitaito, kiinnostus muita kulttuureja kohtaan, sekä hyvä ilmapiiri vähentävät ennakkoluuloja ja parantavat terveydenhuoltoa.
Terveydenhuollossa on tärkeää, että jokainen työntekijä tietää hoitotyön eettiset periaatteet. Niitä ovat esimerkiksi oikeus hyvään hoitoon, ihmisarvonkunnioitus, itsemääräämisoikeus, oikeudenmukaisuus, hyvä ammattitaito ja hyvinvointia edistävä ilmapiiri.
Kulttuurin vaikutuksesta terveyteen ja terveyskäyttäytymiseen on tehty paljon tutkimuksia. On arvioitu, että ihmiset, joilla on suuria fyysisiä ja kulttuurillisia muutoksia elämässään on suuri riski sairastua. Uuteen maahan sopeutuminen on erityisen vaikeaa pakolaisille, jotka ovat joutuneet lähtemään kotimaastaan vastentahtoisesti. Terveydenhuollossa maahanmuuttajan asema ei ole helppo. Häneen suhtaudutaan joko kielteisesti tai toisinaan ymmärretään ”liikaa” eli kulttuurieroilla selitetään asioita, joita ei pitäisi selittää. Terveen järjen käyttö auttaa maahanmuuttaja-asiakkaiden kuten myös kaikkien terveydenhuollon asiakkaiden hoitamisessa.
Monikulttuurinen hoitotyö on tunnustettu yhdeksi terveydenhuollon osaamisalueeksi. Terveydenhuollon koulutuksessa monikulttuurinen hoitotyö kuuluu opetussuunnitelmaan. Sen tavoitteena on opiskelijoiden kulttuurisen tietouden herättäminen, laaja-alaisen kulttuurisen tiedon välittäminen sekä kulttuurisensitiivisyyden sisäistäminen.
Kulttuurisen hoitotyön teoria, jota kutsutaan myös transkulttuuriseksi hoitotyön teoriaksi, on Leiningerin (1991,1995) mukaan johdettu antropologiasta ja hoitotyön käsitteiden avulla muotoiltu edelleen hoitotyön sopivaksi. Sen etu on käyttökelpoisuus kaikkialla maailmassa sekä hoitotyössä, että sen tutkimisessa. Hänen kehittämä auringonnousumalli kuvaa kulttuurisen hoidon monimuotoisuutta ja universaalisuutta. Mallin kokonaisvaltainen lähestymistapa monikulttuurisuuden hahmottamiseen on apuna terveydenhuollon ammattilaisten työssä ohjaten heitä tuntemaan ja ymmärtämään eri kulttuureista tulleita asiakkaitaan paremmin.
Campinha-Bacoten (1994) tutkimuksen mukaan hoitotyön kulttuurisella kompetenssilla tarkoitetaan terveydenhoitajien ammatillisia valmiuksia kulttuuriseen hoitamiseen. Hänen suunnittelemansa hoitotyön kulttuurisessa mallissa kompetenssi on jaettu kulttuurisen tietoisuuden, kulttuurisen tiedon, kulttuurisen taidon sekä kulttuurin kohtaamisen osa-alueisiin. Kulttuurinen tietoisuus tarkoittaa erilaisuuden ymmärtämistä, sietämistä ja hyväksymistä. Terveydenhuollon ammattilaisen tulee olla tietoinen omista kulttuurisista asenteistaan, normeistaan ja traditioistaan. Kuka minä olen, mistä olen tullut ja mihin kuulun, ovat kysymyksiä oman kulttuurisen taustan hahmottumiseen. Kulttuurisen tiedon hankita tarkoittaa sitä, että terveydenhuoltohenkilöstö on hankkinut ja tutustunut kulttuurisesti tai etnisesti erilaisten ryhmien maailmankuvaan, arvoihin, uskomuksiin, käytäntöihin, elämäntyyliin ja ongelmanratkaisutapoihin. Kulttuurisen taidon avulla terveydenhuoltohenkilöstö tekee kulttuurista arviointia, jonka avulla voi arvioida tietyn ihmisen kulttuurisia arvoja, uskomuksia ja käytäntöjä yksilöllisesti. Kulttuurinen kohtaaminen on yksinkertaisesti prosessi, jossa eri kulttuurista tulleet asiakas ja työntekijä kohtaavat, ja prosessi sisältää monikulttuurista vuorovaikutusta.
Kulttuurin etiikkaa voidaan pohtia monesta näkökulmasta. Eettinen relativismi korostaa kulttuurien samanarvoisuutta ja monimuotoisuutta. Sen mukaan erilaisia moraaliarvostelmia ei voida perustella muuten kuin jonkin kulttuurin, yhteiskunnan, aikakauden tms. hyväksymän arvojärjestelmän puitteissa. Relativistin mielestä ei ole olemassa yleispäteviä kriteerejä hyvälle ja oikealle, vaan yksi elämäntapa ja arvomaailma ovat yhtä hyviä ja oikein kuin joku toinenkin. Toisin sanoen absoluuttinen totuus ei ole se, onko joku teko oikein tai väärin, vaan teko tulee aina suhteuttaa jonkin kulttuurin arvoihin.
Eettistä relativismia ei tarvitse hyväksyä, koska eri kulttuureissa moraaliset arvot ovat toisistaan poikkeavia ja voivat olla hyvinkin erilaisia. Voidaan ja saadaan olla oikeasti sitä mieltä, että jonkin kulttuurin arvot ovat vääriä. Kulttuurien samanarvoisuuden hyväksyminen ja korostaminen eivät automaattisesti tarkoita eettistä relativismia. Samanarvoisuus tarkoittaa, että eri kulttuureita ei pidä ennakkoluuloisesti asettaa arvojärjestykseen. Vahvoja ja hallitsevia kulttuurisia käytänteitä, jotka syrjivät muita, pitää tarkastella ja arvioida kriittisesti. Pitääkö esimerkiksi länsimaalainen itsestään selvänä ja kiinni siitä, että juuri hänen kulttuurinsa on muita kulttuureita parempi?
https://www.tehy.fi/fi/system/files/mfiles/julkaisu/2005/2005_f4_sisus_monikulttuurisuus_ja_eettisyys_terveydenhuollossa._katsaus_hoitoalan_tutkimuksiin_id_1909.pdf
-Iida ja Sara