Category: Yleinen

Monikulttuurisuus on melko laaja käsite, mikä parhaimmillaan tarkoittaa eri kulttuurien tasa-arvoista ja kunnioittavaa rinnakkaiseloa. Maahanmuuttajiksi kutsutaan kaikkia Suomeen muuttaneita ihmisiä, riippumatta tulosyistä. Maahanmuuttaja voi olla esimerkiksi turvapaikanhakija, pakolainen tai paluumuuttaja. Heillä jokaisella on erilaisia kokemuksia Suomeen muuttaessaan ja nämä seikat vaikuttavat heidän sopeutumiseensa. Kielitaidon puuttuminen voi olla maahanmuuttajalle alussa kova paikka, sillä vuorovaikutus tapahtuu pääosin sillä tavalla. Kielitaidon puuttuminen voi johtaa yksinäisyyteen tai syrjäytymiseen.

Kahden erilaisen kulttuurin kohtaamisessa on otettava huomioon erilaisuudet, jotta vältyttäisiin erimielisyyksiltä ja väärinymmärryksiltä. Terveydenhuollossa maahanmuuttajien terveydestä huolehtimisen tulisi olla oikeudenmukaista, ihmisarvoa kunnioittavaa ja jokaisella tulisi olla oikeus hyvään hoitoon. Terveydenhuollon henkilökunnan ammattitaito, kiinnostus muita kulttuureja kohtaan, sekä hyvä ilmapiiri vähentävät ennakkoluuloja ja parantavat terveydenhuoltoa.

Terveydenhuollossa on tärkeää, että jokainen työntekijä tietää hoitotyön eettiset periaatteet. Niitä ovat esimerkiksi oikeus hyvään hoitoon, ihmisarvonkunnioitus, itsemääräämisoikeus, oikeudenmukaisuus, hyvä ammattitaito ja hyvinvointia edistävä ilmapiiri.

Kulttuurin vaikutuksesta terveyteen ja terveyskäyttäytymiseen on tehty paljon tutkimuksia. On arvioitu, että ihmiset, joilla on suuria fyysisiä ja kulttuurillisia muutoksia elämässään on suuri riski sairastua. Uuteen maahan sopeutuminen on erityisen vaikeaa pakolaisille, jotka ovat joutuneet lähtemään kotimaastaan vastentahtoisesti. Terveydenhuollossa maahanmuuttajan asema ei ole helppo. Häneen suhtaudutaan joko kielteisesti tai toisinaan ymmärretään ”liikaa” eli kulttuurieroilla selitetään asioita, joita ei pitäisi selittää. Terveen järjen käyttö auttaa maahanmuuttaja-asiakkaiden kuten myös kaikkien terveydenhuollon asiakkaiden hoitamisessa.

Monikulttuurinen hoitotyö on tunnustettu yhdeksi terveydenhuollon osaamisalueeksi. Terveydenhuollon koulutuksessa monikulttuurinen hoitotyö kuuluu opetussuunnitelmaan. Sen tavoitteena on opiskelijoiden kulttuurisen tietouden herättäminen, laaja-alaisen kulttuurisen tiedon välittäminen sekä kulttuurisensitiivisyyden sisäistäminen.

Kulttuurisen hoitotyön teoria, jota kutsutaan myös transkulttuuriseksi hoitotyön teoriaksi, on Leiningerin (1991,1995) mukaan johdettu antropologiasta ja hoitotyön käsitteiden avulla muotoiltu edelleen hoitotyön sopivaksi. Sen etu on käyttökelpoisuus kaikkialla maailmassa sekä hoitotyössä, että sen tutkimisessa. Hänen kehittämä auringonnousumalli kuvaa kulttuurisen hoidon monimuotoisuutta ja universaalisuutta. Mallin kokonaisvaltainen lähestymistapa monikulttuurisuuden hahmottamiseen on apuna terveydenhuollon ammattilaisten työssä ohjaten heitä tuntemaan ja ymmärtämään eri kulttuureista tulleita asiakkaitaan paremmin.

Campinha-Bacoten (1994) tutkimuksen mukaan hoitotyön kulttuurisella kompetenssilla tarkoitetaan terveydenhoitajien ammatillisia valmiuksia kulttuuriseen hoitamiseen. Hänen suunnittelemansa hoitotyön kulttuurisessa mallissa kompetenssi on jaettu kulttuurisen tietoisuuden, kulttuurisen tiedon, kulttuurisen taidon sekä kulttuurin kohtaamisen osa-alueisiin. Kulttuurinen tietoisuus tarkoittaa erilaisuuden ymmärtämistä, sietämistä ja hyväksymistä. Terveydenhuollon ammattilaisen tulee olla tietoinen omista kulttuurisista asenteistaan, normeistaan ja traditioistaan. Kuka minä olen, mistä olen tullut ja mihin kuulun, ovat kysymyksiä oman kulttuurisen taustan hahmottumiseen. Kulttuurisen tiedon hankita tarkoittaa sitä, että terveydenhuoltohenkilöstö on hankkinut ja tutustunut kulttuurisesti tai etnisesti erilaisten ryhmien maailmankuvaan, arvoihin, uskomuksiin, käytäntöihin, elämäntyyliin ja ongelmanratkaisutapoihin. Kulttuurisen taidon avulla terveydenhuoltohenkilöstö tekee kulttuurista arviointia, jonka avulla voi arvioida tietyn ihmisen kulttuurisia arvoja, uskomuksia ja käytäntöjä yksilöllisesti. Kulttuurinen kohtaaminen on yksinkertaisesti prosessi, jossa eri kulttuurista tulleet asiakas ja työntekijä kohtaavat, ja prosessi sisältää monikulttuurista vuorovaikutusta.

Kulttuurin etiikkaa voidaan pohtia monesta näkökulmasta. Eettinen relativismi korostaa kulttuurien samanarvoisuutta ja monimuotoisuutta. Sen mukaan erilaisia moraaliarvostelmia ei voida perustella muuten kuin jonkin kulttuurin, yhteiskunnan, aikakauden tms. hyväksymän arvojärjestelmän puitteissa. Relativistin mielestä ei ole olemassa yleispäteviä kriteerejä hyvälle ja oikealle, vaan yksi elämäntapa ja arvomaailma ovat yhtä hyviä ja oikein kuin joku toinenkin. Toisin sanoen absoluuttinen totuus ei ole se, onko joku teko oikein tai väärin, vaan teko tulee aina suhteuttaa jonkin kulttuurin arvoihin.

Eettistä relativismia ei tarvitse hyväksyä, koska eri kulttuureissa moraaliset arvot ovat toisistaan poikkeavia ja voivat olla hyvinkin erilaisia. Voidaan ja saadaan olla oikeasti sitä mieltä, että jonkin kulttuurin arvot ovat vääriä. Kulttuurien samanarvoisuuden hyväksyminen ja korostaminen eivät automaattisesti tarkoita eettistä relativismia. Samanarvoisuus tarkoittaa, että eri kulttuureita ei pidä ennakkoluuloisesti asettaa arvojärjestykseen. Vahvoja ja hallitsevia kulttuurisia käytänteitä, jotka syrjivät muita, pitää tarkastella ja arvioida kriittisesti. Pitääkö esimerkiksi länsimaalainen itsestään selvänä ja kiinni siitä, että juuri hänen kulttuurinsa on muita kulttuureita parempi?

https://www.tehy.fi/fi/system/files/mfiles/julkaisu/2005/2005_f4_sisus_monikulttuurisuus_ja_eettisyys_terveydenhuollossa._katsaus_hoitoalan_tutkimuksiin_id_1909.pdf

-Iida ja Sara

 

Hoitotyössä on tärkeää, että tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Ihmiset omaavat erilaiset arvot ja mahdollisesti myös erilaisen maailmankuvan..  Potilas on aina yksilö, mutta myös oman kulttuurin sekä uskonnollisen ryhmän edustaja. Hänen arvojaan ja vakaumuksiaan tulee kunnioittaa ja hoito tulee suorittaa niiden mukaisesti. Potilaan parasta ei voi tietää sitä kysymättä. Hoitotyössä vuorovaikutus ja kommunikaatio ovat keskeisessä asemassa ja ne ovat myös olennainen osa hoitosuhteen luomisessa.(Rautava-Nurmi, Westergård, Henttonen, Ojala & Vuorinen. 2012. 28-29) Hoitosuhteella tarkoitetaan hoitajan ja potilaan tietoista, tavoitteellista ja suunnitelmallista yritystä hyödyntää vuorovaikutusta ihmisen kohtaamisessa. Se on kahdenkeskeinen vuorovaikutussuhde, jota voidaan hyödyntää kaikissa potilaskohtaamisissa. (Yliniemi 2017) Potilaan ikä, sukupuoli, uskonnollinen vakaumus, kieli sekä koulutus eivät saa vaikuttaa hoitosuhteen luomiseen eikä kommunikointiin potilaan kanssa. Vuorovaikutuksessa olemisella, tekemisellä ja sanomisella on vaikutusta toiseen ihmiseen. Se on väline, jonka avulla voidaan saada aikaan muutosta. (Rautava-Nurmi, Westergård, Henttonen, Ojala & Vuorinen. 2012. 28-29)Vuorovaikutustaitoja voi aina kehittää. Niitä opitaan vain kohtaamalla erilaisia ihmisiä ja oppimalla omista onnistumisista ja epäonnistumisista.

Vuorovaikutuksessa tulee näkyä asiakaslähtöisyys. Potilas on oman elämänsä asiantuntija ja hänelle  tulee antaa mahdollisuus puhua itsestään, elämästään, kokemuksistaan ja tunteistaan hoitajalle. Asiakas on ainoa, joka ymmärtää elämänsä kokonaisuuden. (Pekkala, Kaukiainen 2017) Poikkeuksena kuitenkin  lapsipotilaat tai muut asiakkaat, jotka eivät kykene määrittelemään omaa parastaan. Hoitajan tehtävä on auttaa potilasta ymmärtämään potilaan tunteita ja ajatuksia, ja auttaa häntä tulemaan toimeen niiden kanssa.  Suhde on potilaan auttamiseksi, joten hoitaja itse ei puhu esimerkiksi omista tunteista sekä kokemuksista. Hoitaja ohjaa potilasta ja antaa hänelle erilaisia baihtoehtoja ongelmien ratkaisuiksi. Myös ohjauksen kannalta toimiva vuorovaikutus potilaan ja hoitajan välillä on tärkeää ja olennaista. (Skhole. Asiakaspalvelu ja asiakkaan kohtaaminen.) Tavoitteellinen vuorovaikutus tarkoittaa, että suhteen tavoitteena on potilaan hyvinvoinnin edistäminen  ja terveyden tukeminen. (Yliniemi 2017)Yksilöllisyys ja ihmisarvon kunnioittaminen ovat myös olennainen osa asiakaslähtöisyyttä. Tämä kaikki edellyttää hyvää ammatillista varustusta hoitajalta. (Rautava-Nurmi, Westergård, Henttonen, Ojala & Vuorinen. 2012. 28-29)

Vuorovaikutussuhteessa näkyy aitous sekä avoimuus.  Suhde on aito kun potilas haluaa kokemuksia ja ymmärrystä asioihin, jotka liittyvät hänen elämäänsä ja haluaa tulla eheämmäksi ja kykeneväksi toimimaan mielekkäästi. Potilaalla tulee olla halua selviytyä vaikeuksistaan.  Hoitajan tulee olla aito ja vilpitön omissa tunteissaan ja tuo ilmi, että hyväksyy toisen omana itsenään ja pitää tätä arvokkaana yksilönä. Hoitajan on empaattinen ja hänellä täytyy olla herkkyyttä nähdä maailmaa toisen silmin. Hän on ystävällinen, uskottava, ammattitaitoinen ja kiinnostunut. (Yliniemi 2017) Hoitajan tulisi asettua potilaan asemaan ja pohtia, miten itse haluaisi tulla hänen tilanteessaan hoidetuksi. Potilas tekee kuitenkin itse hoitoonsa liittyvät päätökset ja hänellä on esimerkiksi oikeus kieltäytyä hoidosta. (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992 1:6 §)

On erilaisa tapoja toimia vuorovaikutustilanteessa. Kohtaaminen voi olla asiantuntijakeskeinen, joka tarkoittaa sitä, että hoitaja esittää erilaisia kysymyksiä joihin potilas vastaa. Tällaisessa vuorovaikutustilanteessa potilas on informaatiota vastaanottavana osapuolena. Asiakaskeskeisellä vuorovaikutuksella tarkoitetaan sitä, että asiakas/potilas kertoo hoitajalle millaisista asioista haluaisi keskustella ja on johdattelevana osapuolena keskustelussa. Hoitaja on niin sanotusti asiakkaan konsultti ja potilas itse on päähenkilö. Dialogi eli vuoropuhelu on yleisin kohtaamisessa käytetty kommunikaatiomuoto. Sen tarkoituksena on rakentaa yhteisymmärrystä potilaan ja hoitajan välille ja vuorovaikutus on tasavertaista. Vuorovaikutuksen tapoja voi käyttää ja soveltaa eri potilaskohtaamisissa, jolloin päästään mahdollisimman hyvään lopputulokseen.(Skhole: Asiakaspalvelu ja asiakkaan kohtaaminen.)

Hoitotyössä ihmisen kohtaamisen luonne on erityislaatuinen. Kohtaamisessa voi ilmetä poikkeavia ongelmia, joita ei arkielämässä välttämättä tule vastaan. Potilas voi haluta keskustella raskaimmistakin asioista, joita sairaanhoitaja ei välttämättä omassa elämässään ole kohdannut. Sellaisessa tilanteessa toisen asemaan asettuminen on tärkeää, jotta voi kyetä ymmärtämään potilasta. Se miten hoitaja suhtautuu itseensä, välittyy myös siihen miten hoitaja suhtautuu potilaaseen. (Haho 2009) Ammatti-identiteetti kehittyy hoitajan oman persoonansa pohjalta. Oma tapa toimia vuorovaikutustilanteessa on sidoksissa vuorovaikutukseen potilaan kanssa sairaanhoitajan työssä. Potilaan kohtaamisessa voidaan käsitellä eri elämänvaiheita, jotka saattavat nostaa pintaan myös omia samantapaisia kokemuksia. (Skhole: Asiakaspalvelu ja asiakkaan kohtaaminen.) Ajattelen, että näissä tilanteissa potilaan auttamisesta voi tulla helpompaa, kun on omaa kokemuspohjaa asiasta ja tietää millainen apu ja hoito olisivat tilanteessa potilaalle parhaaksi. Jotkin muistot voivat myös vaikuttaa negatiivisesti asiakkaan ammatilliseen kohtaamiseen. Sairaanhoitajan tulee olla rehellinen ja avoin itseään kohtaan. Tunteiden tunnistaminen ja niiden käsitteleminen auttavat sairaanhoitajaa kehittämään vuorovaikutustaitojaan. (Skhole: Asiakaspalvelu ja asiakkaan kohtaaminen.)

Potilasta kohdatessa on tärkeää huolehtia kohtaamiselle rauhallinen paikka. Potilaalla tulisi olla rauha kertoa ajatuksistaan ja syystä, jonka takia on hakeutunut hoitajan vastaanotolle. Hoitajan tehtävä on myös varata potilaalle sopivasti aikaa. Potilaalle tulee antaa kiireettömyyden tunne, jotta kohtaamisessa pystytään käsittelemään potilasta vaivaavat asiat. (Yliniemi 2017) Kiireettömyyden tunteella potilas kykenee paremmin kertomaan asioistaan ja saa tunteen, että on tärkeä ja häntä halutaan auttaa. On tärkeää, että potilasta kuunnellaan. Kohtaaminen on dialogi eli vuoropuhelu. (Mäkisalo-Ropponen.  2012. 55-56) Molemmille sekä hoitajalle että potilaalle annetaan puheenvuorot, mutta potilas on pääasemassa. Tilanteessa kommunikaatiolla on kaksi tasoa: sanallinen ja sanaton viestintä. Sanallinen viestintä on sanoja ja puhetta, mutta se on vain pieni osa kommunikaatiotilannetta. Sanallinen viestintä voi olla rajoittunutta, eikä potilas aina osaa muotoilla omia tunnetilojaan sanoiksi. Hoitajan tehtävä on löytää potilaan puheesta asioita, jotka ovat potilaalle tärkeitä. Hän antaa helppoja kysymyksiä, jotka helpottavat tilannetta. (Skhole: Asiakaspalvelu ja asiakkaan kohtaaminen.) Hoitaja voi käyttää peilausta, eli toistamalla potilaan kertomia asioita. Tämä auttaa potilasta jäsentämään omia ajatuksiaan ja kertomaan asioista lisää. Sanaton viestintä on ilmeitä, eleitä ja esimerkiksi vartalon liikkeitä. (Yliniemi 2017) Hoitajan tehtävä on nähdä niin sanotusti näkyvän taakse. Potilaan tulee tuntea, että hänestä välitetään ja hänelle voidaan tarjota tarvitsemaansa hoitoa.

– Johanna A1701694

Lähteet:

Haho, A. 2014. Asiakkaan ja potilaan kohtaaminen. Viitattu 12.12.2017.  https://sairaanhoitajat.fi/artikkeli/asiakkaan-ja-potilaan-kohtaaminen/

Mäkisalo-Ropponen, M. 2012. Vuorovaikutustaidot sosiaali- ja terveysalalla. Sanoma Pro Oy.

Rautava-Nurmi, H., Westergård, A., Henttonen, T., Ojala, M., Vuorinen, S. 2012. Hoitotyön taidot ja toiminnot. Sanoma Pro Oy.

Skhole: Asiakaspalvelu ja asiakkaan kohtaaminen. Viitattu 12.12.2017. https://app.skhole.fi/luennot/asiakaspalvelu-ja-asiakkaan-kohtaaminen/

Yliniemi, P. 2017. Lapin AMK. Hoitosuhde 10.11.2017.

 

 

 

Maijun osioi:

Eettisyys hoitotyössä

Jokaista yksilöä, ryhmää ja yhteisöä ohjaavat jotkut periaatteet ja arvot. Periaatteet ja arvot voivat olla lähtöisin muun muassa uskonnosta, lainsäädännöstä ja kulttuurista. Jokainen yksilö kuuluu usein johonkin ryhmään ja yhteisöön. Ryhmästä esimerkkinä voi olla sairaalassa työskentelevät ensiapuhoitajat tai yhteisö voisi olla helluntai seurakunta. Jokaisesta näistä muodostuu meille arvomaailma joka auttaa tekemään valintoja, ohjaamaan ja arvioimaan omaa ja toisten toimintaa ynnä muuta(etene-julkaisu). Mielestäni hoitotyöntekijänä meidän muut kuin hoitotyöstä lähtöisin olevat periaatteet eivät kuitenkaan saa vaikuttaa potilasta koskevaan päätöksen tekoon. Esimerkiksi silloin kun osastolle tulee asiakas, joka haluaa tehdä abortin mutta uskonto johon hoitaja kuuluu kieltää sen. Emme voi olla hoitajana tekemättä aborttia, jos se täyttää kaikki lainsäädännölliset oikeudet sen tekemiseen. Voimme kuitenkin aina hyödyntää arvojamme niin, että annamme abortista tarvittavat tiedot asiakkaalle, jotta hän voi oman arvostelukykynsä mukaan tehdä hänelle oikean päätöksen.

On olemassa eri etiikan teorioita ja niin kuin monessa muussakin saman teeman teorioissa ne eivät yksinään kerro totuutta. Mutta ne täydentävät toisiaan ja yhdessä muodostavat parhaan mahdollisen selityksen tai käsityksen asiasta.

Kun miettii etiikan teorioita, joita ovat hyve-, tarkoitus-, velvollisuus- ja seurausetiikka. Nämä kaikki tuovat omalta osaltaan hyviä periaatteita ja arvoja hoitotyöhön. Kuten esimerkiksi hyve etiikka, jonka mukaan yksilön tehdessä hyveellisiä asioita tekee hänestä hyvän ihmisen. Myös velvollisuus etiikan mukaan me olemme velvollisia tekemään asioita ja kun me suoritamme velvollisuutemme, olemme tehnyt hyvin. Nämä eettiset periaatteet näkyvät hoitotyön periaatteissa ainakin teemoina, joiden alle kuuluu periaatteita, joita meidän on työssämme noudatettava. hyve etiikan alle kuuluu esimerkiksi asiakkaiden ja kollegoiden kunnioittaminen ja ystävällisyys heitä kohtaan. Taas velvollisuusetiikan alle kuuluisi velvollisuus auttaa ja antaa hoitoa tasa-arvoisesti asiakkaillemme(skhole-hoitotyön etiikka).

Hoitokäytännöt tuovat myöskin omat periaatteensa hoitotyöhön. Näitä käytäntöjä ovat utilitaristinen, paternalistinen ja liberalistinen hoitokäytäntö. Utilitaristinen tarkoittaa hoidon tekemistä mahdollisimman taloudellisesta näkökulmasta. Mutta taloudellisuudessakin on tärkeää, ettei mennä äärimmäisyyksiin. Liberalistinen hoitokäytäntö pitää sisällään taas erilaisia vapauksia. Potilaalla on esimerkiksi oikeus osallistua hoitoa koskevaan päätöksen tekoon ja myös oikeus valita meneekö yksityiseen vai julkiseen sairaanhoitoon hoidettavaksi. Paternalistinen hoitokäytäntö tarkoittaa holhoamiskäytäntöä. Holhoamisella tarkoitetaan jonkun asiantekemistä toisen hyväksi, ilman toisen varsinaista suostumusta. Tällaisia päätöksiä tai toimia hoitotyössä voi olla tajuttoman auttaminen ja alaikäisen lapsen hoitaminen (skhole-hoitotyön etiikka). Mutta haastavia tilanteita voikin mielestäni esiintyä kun tehdään päätöksiä esimerkiksi kehitysvammaiseen tai sairaaseen henkilöön liittyen. Tällöin pitää tulkita vammaisuuden tai sairauden vaikutus päätöksen tekoon. Milloin voi olla varma, että asiakas on kykenevä tekemään vielä päätöksiä.

Hoitotyötä ohjaavat myös muut eettiset periaatteet näitä on ihmisarvon kunnioittaminen, hyvän tekeminen ja pahan välttäminen, oikeudenmukaisuus ja perusteltavuus (etene-julkaisu). Kaiken työmme, mitä teemme, tuleekin olla näyttöön perustuvaa ja työssä on erittäin tärkeää kirjaaminen. Tällöin pystymme osoittamaan, että työ on tehty ja se, mitä on tehty, on tehty oikeanlaisin menetelmin. Oikeudenmukaisuus pitää sisällään myös toisen kunnioittamisen. Sillä jos toisen kunnioittamista ei ole, ei mielestäni ole myöskään oikeudenmukaisuutta. Hoitotyössä asiakkaat on kohdattava kaikki saman arvoisina ja jokaisella heillä on yhtäläinen oikeus saada hoitoa taustoistaan huolimatta.

Olipa hoitotyössä asiakkaana vastassa millainen henkilö tahansa, meidän on taattava samanlainen hoito hänelle kuin kenelle tahansa muullekin. Esimerkiksi jos on ollut paha kolari, jossa on useita uhreja ja syynä kolariin on ollut rattijuoppo. Hoitotyöntekijänä vaikka emme arvostaisikaan asiakkaan tekemää, meidän on silti taattava hänelle parasmahdollinen hoito, mitä on annettavissa. Hoito on annettava myös niin, että emme anna oman vihan tai muiden näkyä kohdatessamme asiakasta. Hoitotyöntekijänä työmme on auttaa ihmistä kuin ihmistä ja virkavallan tehtävä on tuomita rikolliset.

lähteet

http://etene.fi/documents/1429646/1559098/ETENE-julkaisuja+1+Terveydenhuollon+yhteinen+arvopohja%2C+yhteiset+tavoitteet+ja+periaatteet.pdf/4de20e99-c65a-4002-9e98-79a4941b4468

https://app.skhole.fi/kurssit/hoitotyon-etiikka/

Welcome to your blog. This is a sub blog of the Some.lappia.fi Blogs. This is a default post. Edit or delete it, then start blogging!