Kulttuurin määritelmä
Kulttuuri on kokonaisuus, joka määrittyy sosiaalisesta käyttäytymisestä, taiteesta, uskomuksista, arvoista, tavoista, maailmankatsomuksesta ja inhimillisestä elämästä yleensä. Kulttuuri vaikuttaa suuresti ihmisen käyttäytymiseen ja toimintaan, ja kulttuuritaustan merkitys korostuu kansainvälisessä kanssakäymisessä. Terveydenhuollon ammateissa työskentelevien on hyvä tunnistaa ja arvostettava kulttuurisia uskomuksia ja tapoja sekä otettava ne mahdollisuuksien mukaan huomioon. (Rauta-Nurmi ym. 2012, 32.)

Monikulttuurisuuden määritelmä
Monikulttuurisuus voidaan määritellä lukuisin eri tavoin. Yksi tapa määrittää monikulttuurisuutta on nähdä se eri ihmisryhmien ja erilaisten ihmisten yhteiselona, johon kuuluu saman ajan ja tilan jakaminen. Tähän kuuluu myös erilaisuuden hyväksyminen ja arvostaminen. Monikulttuurinen yhteisö on kulttuurisesti ja etnisesti heterogeeninen. Lisäksi yhteisössä tavoitellaan ihmisten välistä tasa-arvoa ja yhdenmukaisuutta. Monikulttuurinen identiteetti on kokemus siitä, että ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia ja erilaisuus voidaan nähdä elämää rikastuttavana seikkana. On tärkeää tuntea erilaisia kulttuureja ja kulttuurisia tapoja, tottumuksia ja toimintatapoja, jotta hoitotyön asiakas voidaan kohdata avoimesti, ennakkoluulottomasti ja suvaitsevasti. Kulttuurien tuntemus vahvistaa ammatillista osaamista ja helpottaa kohtaamaan asiakkaita eri kulttuurisista taustoista. (Abdelhamid, Juntunen & Koskinen  2010, 18.)

Monikulttuurisuudesta oppiminen
Monikulttuurisia taitoja ei voi oppia pelkästään kulttuuriseen tietoon ja kirjallisuuteen tutustumalla, vaikka se onkin merkittävä osa-alue. Kulttuurisia taitoja ja monikulttuurista hoitotyötä voi oppia vasta sitten, kun oppimiseen nivotaan todellisia kulttuurisia kokemuksia ja kohtaamisia. Monikulttuurisia taitoja oppivat helpoimmin sellaiset ihmiset, joilla on herkkyyttä omien asenteiden ja arvomaailman tarkasteluun sekä kykyä syväsuuntautuneeseen oppimiseen ja kriittiseen reflektioon. (Abdelhamid ym. 2010, 54.)

Monikulttuurisuus hoitotyössä
Monikulttuurisessa hoitotyössä terveydenhuollon henkilöstö kohtaa asiakkaiden erilaisia maailmankäsityksiä, arvoja ja toimintatapoja. Hoitotyön ja asiakkaan arvojen yhteensovittaminen on hoitotyön arkea. Sekä hoitajalta että asiakkaalta vaaditaan herkkyyttä ja suvaitsevaisuutta toisten arvoja ja tapoja kohtaan. Myös eettisten ja monikulttuuristen tekijöiden huomioiminen on tärkeää sosiaali- ja terveydenhuollossa. Se lisää palveluiden laatua ja tasapuolisuutta sekä tukee asiakkaiden omaa kulttuuritaustaa ja vakaumuksia. (Abdelhamid ym. 2010, 20.)

Terveydenhuollossa maahanmuuttajan asema voi olla haastava. Ulkomaalaistaustaiseen asiakkaaseen saatetaan suhtautua kielteisesti tai korostetaan liiaksikin kulttuurisia eroja, joilla asiakkaan hoidon kannalta ei olisi merkitystä. Monikulttuurinen hoitotyö on tunnustettu omaksi hoitamisen alueeksi ja sen opetus kuuluu terveydenhoitoalan opetussuunnitelmaan. Monikulttuurisen hoitotyön kehittäminen on tärkeä ammattitaidon osa-alue. Monikulttuurisen hoitotyön opetuksen tavoitteena on herättää opiskelijoiden kulttuurista tietoisuutta, välittää laaja-alaista kulttuurien oppimista sekä ennen kaikkea kulttuurisensitiivisyyden sisäistämistä. Monikulttuurisissa hoitosuhteissa otetaan huomioon ihmisten moninaiset kulttuuriset lähtökohdat. Terveydenhuollon ammattilaisten lisäkoulutuksen avulla voidaan lisätä heidän kulttuurista tietoutta sekä vahvistaa kulttuurista osaamista, ymmärrystä ja kompetenssia. (Keituri 2005, 20.)

Eri kulttuurien kohtaaminen
Kulttuurisessa kohtaamisessa tärkeää on kunnioittaa toisen henkilön erilaista taustaa. Taustatekijät voivat olla etnisiä, kulttuurisia tai uskonnollisia. Lisäksi ne voivat liittyä sukupuoleen tai ihonväriin. Hoitajan tulee kohdata asiakas ammatillisesti, ennakkoluulottomasti ja yhteisymmärryksessä asiakkaan ja tämän läheisten kanssa. Usein hoitotyön asiakkaat arvostavat oman kulttuurisen taustan huomioimista asiakaskohtaamisissa. Kaikilla kulttuureilla on omat erityispiirteensä eikä hoitaja voi eikä hänen tarvitse näitä kaikkia tuntea. Suomen hoitokäytännöt voivat kuitenkin poiketa asiakkaan kotimaan tavoista, joten on tärkeä selittää ja perustella miksi ja miten hoitotoimenpiteitä tehdään. Jos yhteistä kieltä ei ole, tulee tulkkaus järjestää asiakkaan äidinkielellä tai muulla hänen osaamallaan kielellä. Ainoastaan ammattitaitoinen tulkki on pätevä tulkkaamaan hoitotilanteissa. Tulkkina ei tulisi käyttää puolisoa, sukulaisia, tuttavia tai lapsia. Tulkin käyttö parantaa asiakkaan oikeusturvaa ja vähentää väärinymmärryksen mahdollisuutta. Myös kuvia ja eleitä voidaan hyödyntää puheen tukena. Tulkin kanssa käytävään keskusteluun on hyvä varata riittävästi aikaa, jotta hoitajan ja asiakkaan välinen vuoropuhelu onnistuu ja molemmat tulevat ymmärretyksi. Lisäksi on hyvä muistaa ei-kielellinen viestintä, kuten katsekontakti, kosketus, tila ja etäisyys. Hyvä vuorovaikutus ja asiakkaan huomioiminen yksilöllisesti lisää asiakkaan turvallisuuden tunnetta, joka on hoitamisen kulmakivi. Joustavuus, avoin mieli ja vastaanottavainen asenne ovat monikulttuurisen hoitotyön avaintekijät. (Alitolppa-Niitamo, Fågel  & Säävälä 2013, 139—140.)

Transkulttuurisen hoityön teoria, Madeleine Leininger
Madeleine Leininger aloitti transkulttuurisen hoitotyön teorian tutkimuksen 1950-luvulla. Leininger tunnisti tarpeen kulttuuritaustan tunnistavaan hoitotyöhön erityisesti maahanmuuttajapotilaiden keskuudessa. Leininger toi esiin uuden teoreettisen näkökulman, jossa yhdistyivät hoitotyön ja kulttuurin käsitteet. Leiningerin transkulttuurisen hoitotyön teoria on toiminut tärkeänä edelläkävijänä hoitotieteessä, hoitotieteen tutkimuksessa ja hoitotyön koulutuksessa. Leininger kiinnitti huomiota myös hoitajan käyttäytymiseen ja eri toimintojen kulttuurisidonnaisuuteen. Transkulttuurinen hoitotyö on Leiningerin mukaan tärkeä hoitotyön osa-alue, joka keskittyy eri kulttuureiden ja alakulttuureiden vertailevaan tutkimukseen ja niiden analysointiin. Leiningerin mukaan kulttuuri on yksilöiden ja ihmisryhmien elämäntapa. Elämäntapaan Leininger liittää arvot, uskomukset, normit sekä erilaiset käyttäytymismallit. Kulttuuri ohjaa ihmisen ajattelua, päätöksentekoa ja toimintaa. Transkulttuurisessa hoitotieteen teoriassa korostuvat hoitamiskäyttäytyminen, hoitotyö sekä asiakkaan tai potilaan terveyttä koskevat arvot, uskomukset ja käyttäytymismallit. Transkulttuurisen hoitotyön teorian mukaan on tärkeää selvittää niin yksilöiden, perheiden kuin yhteisöjen arvoja ja uskomuksia, jolloin hoitotyö voidaan toteuttaa tehokkaasti ja kulttuureita kunnioittavasti. Transkulttuurisen hoitotyön teorian keskeisimpiä käsitteitä ovat hoito, hoitaminen, hoitotyö, terveys (hyvinvoinnin tila, jota määritetään ja arvotetaan kulttuuriperustaisesti), kulttuuri (opitut, jaetut, välitetyt arvot, uskomukset ja normit), kulttuurinen hoitotyö (kulttuurin osa-alueet, jotka vaikuttavat ja mahdollistavat kykymme käsitellä sairautta ja kuolemaa), erilaisuus (tarkoitukset, arvot ja erot hoitamisessa), samanlaisuus (eri kulttuureissa), kulttuurisen hoidon monimuotoisuus, kulttuurisen hoidon universaalius, kulttuurisen hoidon mukauttaminen ja uudelleenmuotoilu. (Abdelhamid ym. 2010, 28—35.)

Kulttuurisen kompetenssin malli, Larry D. Purnell
Purnellin kulttuurisen kompetenssin malli on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1998. Alun perin malli kehitettiin sairaanhoidon opiskelijoiden käyttöön kulttuurisen arvioinnin työkaluksi. Nykyisin malli on tarkoitettu kaikille terveydenhuollon sektoreille ja eri konteksteihin. Malli on lähtenyt kehittymään käytännön työstä terveydenhuollossa. Etnografisen lähestymistavan kautta sen tarkoituksena on edistää kulttuurista ymmärrystä erilaisissa tilanteissa sairauden hoidossa sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Kulttuurisen kompetenssin malli perustuu olettamukseen siitä, että kaikki terveydenhuollon ammattilaiset tarvitsevat samankaltaista tietoa kulttuurisista eroavaisuuksista, ja että he kaikki jakavat saman ylätason tavoitteen globaalin yhteiskunnan, perheiden, yksilön ja terveyden suhteen. Malli pohjaa siihen, että eri kulttuureja ei voi arvottaa keskenään: ne ovat erilaisia, mutta eivät toinen toistaan parempia. Kulttuurit myös muuttuvat ajan saatossa. Kulttuurin eri piirteet vaikuttavat siihen, miten paljon kulttuuri poikkeaa valtakulttuurista. Purnellin mukaan potilaan hoidon tulokset ovat parempia, silloin kun hän itse osallistuu oman hoitonsa suunnitteluun ja sen toteuttamiseen. Jokainen yksilö ja perhe ovat osa useampaa kulttuurista ryhmää. Jokaisella on oikeus tulla kohdelluksi yksilöllisesti ja omaa kulttuuriaan kunnioittavasti. Purnell painottaa, että terveydenhuollon ammattilaiset tarvitsevat tietoa eri kulttuureista sekä yleisellä tasolla että kulttuurikohtaisesti pystyäkseen toimimaan kulttuurisesti kyvykkäästi. Kun terveysalan ammattilainen osaa arvioida, suunnitella, toteuttaa ja kehittää hoitoa kulttuurisesti, asiakkaiden saama hoito paranee. Kulttuurin oppiminen on jatkuva prosessi. (Abdelhamid ym. 2010, 139—140. )

Monikulttuurisuuspäivä Rovaniemellä
Vierailimme ryhmämme kanssa Rovaniemellä monikulttuurisuuspäivässä. Päivän aikana kuulimme kahden tytön, venäläisen ja unkarilaisen pitämän luennon tiimityöstä. Tiimityössä työskennellään tiimissä, joilla on yhteinen tehtävä/tavoite ja jokaisella on oma tehtävänsä/paikkansa tiimissä, jotta tavoite saavutettaisiin. Esimerkiksi jalkapallojoukkueella on yhteinen tavoite voittaa peli.  Ryhmätyössä työskennellään yhdessä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi esimerkiksi tämän blogin tekeminen on ollut ryhmätyö ja meidän yhteinen tavoite on saada se valmiiksi palautuspäivään mennessä. Ryhmätyö vaatii vuorovaikutustaitoja, toisten ryhmäläisten kuuntelemista ja kunnioittamista. Tiimissä saattaa työskennellä eri kulttuurista tulleita jäseniä, joten on hyvä tietää eri kulttuureista ja oppia niistä. Opiskelijoiden pitämä luento oli mielenkiintoinen ja opettavainen. Huomasi, että opiskelijat olivat perehtyneitä asiaan ja tiesivät siitä paljon.

Päivän ohjelmassa oli eri pajoihin tutustumista. Pajoissa esiteltiin eri kulttuureiden toimintaa, esimerkiksi Suomea käsittelevässä pajassa piti kirjoittaa paperille vastauskysymykseen “Mikä on Suomessa parasta?” Vastasimme, että “puhdas vesi.” Suomen punaisella ristillä oli myös oma pajansa, jossa pääsi tutustumaan heidän toimintaansa.

Lapin keskussairaalalta kävi myös luennoitsija. Tämä luento ei mielestämme tukenut oppimistamme monikulttuurisuudesta, sillä luennolla käsiteltiin vain Lapin keskussairaalan toimintaa ja rakennetta.  Myös intialaistaustainen nainen kävi luennoimassa vapaaehtoistyön tärkeydestä.

Monikulttuurisuuspäivä ei  antanut tietoa erilaisista kulttuureista. Olisimme toivoneet, että paikalla olisi ollut luennoimassa ihmisiä erilaisista kulttuuritaustoista esimerkiksi Muslimi-kulttuurista tullut ihminen. Toivoimme, että päivä olisi tukenut oppimistamme monikulttuurisuudesta ja siitä, kuinka kohdata kulttuuritaustaltaan erilainen ihminen hoitotyön asiakkaana.