Syksyn aikana keräsimme digiajan työhyvinvointia käsittelevällä kyselyllä aineistoa siitä, miten työn digitalisoituminen näkyy lappilaisen palkansaajan tai yrittäjän arjessa sekä millaisia työn voimavara- ja kuormitustekijöitä digiajan työhyvinvointiin liittyy. Saimme kyselyyn kaiken kaikkiaan 326 vastausta, joiden pohjalta muodostettiin viime viikon seminaarissamme julkaistu selvitys, “Lappilainen digiajan työhyvinvointi”.
Kyselyn perusteella työn muutos on kiistatonta. Se on kuitenkin vaikuttanut eri vastaajaryhmiin eri tavalla. Erotimme aineistosta neljä eri vastaajaryhmää sen perusteella, miten he olivat arvioineet digitalisaation vaikuttaneen työhyvinvointiinsa, asteikolla yhdestä kymmeneen. Näistä isoin ryhmä oli “digihyvinvoivia“, jotka kokivat digitalisoituneen työn parantaneen työhyvinvointia ja enimmäkseen sujuvoittaneen omia työprosesseja (arvosana 8 tai enemmän). Tällä ryhmällä rutiininomainen työ oli vähentynyt eniten ja digivälineet olivat sujuvoittaneet viestintää ja yhdessä työskentelyä. Heillä oli kykyä säädellä omaa teknologian aiheuttamaa kuormitusta ja he olivat myös ottaneet käyttöön esimerkiksi meditaatiosovelluksia tai löytäneet muita työn aiheuttamaa kuormitusta vähentäviä keinoja oman työnsä säätelyyn. Toisaalta tässä ryhmässä koettiin eniten staattisen asennon aiheuttamaa väsymystä tai passiivisuutta.
”Digitaaliset ratkaisut helpottavat ja yksinkertaistavat työtäni. Tässä vaiheessa digitalisaatio lisää työtä, mutta luotan, että se myös vähentää joitakin työtehtäviä. … Työn tekeminen muuttuu, ja tätä uutta tapaa, josta ei vielä oikein tiedä, täytyy kokeilla ja opetella. ”
Toisen ryhmän nimesimme “kohtalaisen hyvinvoinnin ryhmäksi“, sillä he arvioivat digihyvinvointinsa arvosanalla 6 tai 7. Tämän ryhmän edustajat kokivat työnkuvansa muuttuneen toiseksi eniten, ja työmäärässä oli hajontaa. He kertoivat erilaisten digitaalisten kanavien päivittämisen ja seuraamisen tulleen osaksi työtään. Tiedonkulun parantuminen oli tässä ryhmässä sekä voimavara että kuormitustekijä, sillä informaation määrän koettiin kasvaneen sekä hajaantuneen. Se näkyi myös ryhmän suurimmissa kuormitustekijöissä, joita olivat huomion jakaantuminen moneen eri asiaan, lisääntynyt pirstaleisuus sekä keskittymisongelmat. Myös vähentyneen yhteisöllisyyden koettiin vähentäneen työn mielekkyyttä.
“Digipalveluiden lisääntymisen myötä tulee myös näkyä monella eri kanavalla ja verkostoissa. Ei riitä, että pitää vain yhden sivuston ajan tasalla, vaan samalla pitää kommunikoida myös muiden kanavien kautta, jakaa tietoa tasapuolisesti siellä ja täällä … Jotenkin tuntuu, että pitäisi olla myös aina läsnä kaikkialla eikä hengähdystaukoa saa, ellei sitä väkisin ota.”
Digineutraalien ryhmässä (arvosana 5) työ ei ollut vähentynyt yhtään, sillä digitalisoituminen oli osalla jopa lisännyt työvaiheita ja tarkistamisen tarvetta. Tässä ryhmässä laitteiden ja ohjelmistojen moninaisuus oli jo kuormittava tekijä, varsinkaan kun niitä ei koettu aina työn kannalta tarkoituksenmukaisiksi. Lisäksi he toivat esiin, että vaikka palvelut digitalisoituvat, kaikki asiakkaat eivät osaa tai halua käyttää niitä. Silloin asiakastyö hajaantuu sekä verkkoon että kasvokkaiseen työhön ja työaikaa kuluu neuvontatehtäviin. Tässä ryhmässä myös kuormitustekijät olivat edellisiä ryhmiä korkeammalla tasolla. Ryhmään kuuluvat toivat myös esille toiveensa osaamisen kehittämisen pitkäjänteisemmästä suunnittelusta sekä työergonomiaan panostamisesta. He myös korostivat, että oikea ratkaisu työn tehostamiseen ei ole lisätä teknologiaa ja vähentää työvoimaa.
“…Digitalisaatioon liittyy myös se kääntöpuoli, että asiantuntijoille siirretään digitalisaation myötä yhä enemmän työtehtäviä, jotka aikaisemmin ovat kuuluneet esimerkiksi assistenteille. Tämä vie todella paljon työaikaa “oikeilta töiltä”. Digitalisaatiota ei siis saisi käyttää liikaa säästöjen hakemiseen, sillä työmäärä ja siihen tarvittava aikamäärä ei vähene, vaikka henkilöstö vähenisikin.”
Selvityksen kannalta kiinnostavin ryhmä oli digihyvinvointinsa heikoksi arvioineet vastaajat, jotka olivat myös kriittisimpiä digitalisaatiota kohtaan. Osittain kriittisyys voi johtua siitä, että tässä ryhmässä koettiin eniten työmäärän lisääntyneen ja hallinnollisten töiden valuneen asiantuntijatehtäviin. He kuvasivat työn muuttuneen vahvasti laitesidonnaiseksi, jolloin (toistuvat) toimintahäiriöt viivästyttävät työtä tai keskeyttävät sen kokonaan. Tämän ryhmän vastaajat arvioivat myös oman kykynsä rajoittaa teknologian aiheuttamaa kuormitusta ja valmiutensa ottaa käyttöön uutta teknologiaa muita heikommaksi. Heillä oli selkeästi vähiten toteutuneita työn voimavaroja, jotka voisivat kumota työn kuormitustekijöitä. Lisäksi kokemus osaamisen riittämättömyydestä, tuen puutteesta sekä päällekkäisen tai yhteensopimattomien järjestelmien aiheuttamasta lisätyöstä oli muita ryhmiä suurempi.
Digitalisaatio on monimutkaistanut asioiden hoitoa ja pilkkonut yhdet asiat moniin pieniin, useita tahoja ja ihmisiä koskeviin järjestelmiin. Se on aiheuttanut teknologian käytön lisääntymistä ja erillisten tekniikkaratkaisujen käyttämistä aikaa vievällä tavalla. Asioiden tavoitettavuus ja hoidettavuus kätkeytyy erilaisten ja useiden järjestelmien taakse.”
Nämä kyselyn pohjalta tunnistamamme erilaiset digihyvinvointiryhmät tukevat näkökulmaa siitä, että digiajan työn ja työhyvinvoinnin ratkaisut ovat vahvasti sidoksissa työn prosesseihin ja tavoitteisiin. Vaikka emme selvityksessä suoranaisesti päässeetkään sen juurelle, millaiset tekijät ovat vastaajille ensisijaisia oman työn sujuvuuden kannalta, eroista hyvinvointiryhmien välillä voidaan tehdä kuitenkin varovaisia tulkintoja. Näitä ovat muun muassa työlle tarkoituksenmukaisten teknologisten ratkaisujen löytäminen, yhteisesti muotoillut toimintaohjeet, työtehtävän selkeys ja aikaresurssointi sekä toimintahäiriöihin varautuminen tukipalveluita kehittämällä. Näiden lisäksi myös digijohtamisen käytännöt, joustavan työn periaatteiden muotoilu sekä kognitiivisesta kuormituksesta palautuminen nousivat esiin.
Näihin ja muihin selvityksen kautta esiin nousseisiin kehittämistarpeisiin etenemme hankkeessa seuraavaksi, kun käynnistämme työhyvinvoinnin kehittämistyöpajat ensi vuonna. Mikäli koet, että teidän organisaatiollanne tai yrityksellä olisi nyt tuhannen taalan paikka lähteä kehittämään digiajan työhyvinvointia, katso täältä lisätiedot mukaan ilmoittautumisesta.