Kun opiskelija valmistuu ja painaa kiinni opinahjonsa oven, tulisi taskussa olla muutakin kuin paperinen todistus. Työnhaussa saman geneerisen CV:n lähettely eri paikkoihin ei enää riitä. Paikan saa se hakija, joka osaa osoittaa olevansa alan taitava osaaja, mutta joka lisäksi osaa markkinoida omaa osaamistaan myös uusissa digitaalisissa viestintäympäristöissä.
Parhaita työnäytteitä osaamisesta ovat järkevästi koulumatkan varrelta kerätyt oppimistehtävät, näytöt yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa tehdyistä toimeksiannoista, opinnäytetyö ja siitä saatu palaute sekä suosittelut harjoittelupaikoista, työpaikoilta tai luottamustehtävistä. Nykyään myös vaikuttaminen verkossa toimivissa relevanteissa ammatillisissa yhteisöissä on meriitti.
Uusien digitaalisten viestintäympäristöjen hallinta kertoo siitä, että hakija on kiinnostunut itsensä kehittämisestä. Digiosaaminen kielii lisäksi valmiudesta omaksua uusia työkaluja, ja -menetelmiä sekä tapoja tehdä työtä. Erilaisten digitaalisten alustojen hallinta on osaamista, joka revitään työmarkkinoilla käsistä. Siksi koulussa tulisi opettaa oman osaamisen tekemistä näkyväksi digitaalisissa kanavissa.
Opiskelijan näkökulmasta problematiikka lähtee siitä, että verkko-oppiminen esimerkiksi Moodlessa on hyvin opettajalähtöistä. Opiskelijat tallentavat tuotoksensa Moodlen palautuskansioihin, keskustelualueille tai wikeihin. Sinne ne sitten jäävät, kun opinnot aikanaan päättyvät. Lisäksi oppimista tapahtuu paljon myös muualla kuin formaalissa kouluopetuksessa. Oppiminen sulautuu, osaamista kertyy muuallakin ja erilaisia tutkintoja yhdistellään. Kuinka tuo kaikki osaaminen voitaisi koota käyttökelpoiseksi portfolioksi, jota on helppo markkinoida, jakaa ja esitellä?
Olen LOVO-hankkeen tiimoilta tutkaillut henkilökohtaisen oppimisympäristön (PLE) rakentamista osaksi Matkailun tutkimus- ja koulutusinstituutin (MTI) restonomiopintoja. Opetushallitus määrittelee verkkosivuillaan PLE:n näin: ”PLE:llä tarkoitetaan oppimisympäristöä, jonka opiskelija itse suunnittelee, kokoaa ja ylläpitää Internettiin sosiaalisen median palveluja hyväksi käyttäen. Opiskelija määrittelee ympäristönsä avoimuuden. PLE on osa opiskelujen henkilökohtaistamista.”.
PLE:llä opiskelija siis tekee näkyviksi oman osaamisensa ja ne prosessit, joilla osaaminen on hankittu. PLE:a käytetään myös opiskelijan oppimisen arvioinnin välineenä. Erilaisten ympäristöjen avulla opiskelijat verkostoituvat keskenään ja näin osaaminen on helposti jaettavissa ryhmän kesken (yhteisöllinen oppiminen). Opettaja ja mahdollisesti myös työelämäyhteistyökumppani ovat niin ikään verkostojen jäseniä, ohjaten opiskelijaa oppimisprosessin hallinnassa ja osaamisen osoittamisessa.
Meillä on käytössämme huikea määrä avoimia verkkoympäristöjä, jotka ovat käyttöliittymiltään helppoja ja toiminnoiltaan riittävän monipuolisia erilaisten oppimistehtävien suorittamiseen. Kun ympäristöt ovat opiskelijoiden itsensä hallinnassa, jäävät dokumentit tehdystä työstä ja niistä saadut palautteet heidän käyttöönsä, vaikkapa työnhakua varten. Henkilökohtainen oppimisympäristö tukee elinikäistä oppimista sekä verkostoitumista. Tietoa luodaan ja jaetaan yhdessä.
Opettaja on luonnollisesti ratkaisevassa asemassa henkilökohtaisen oppimisympäristön rakentumisessa, sillä osaamisen portfoliota tulee ohjata. Vaikeinta on eri ympäristöjen kytkeminen oppimissprosesseihin. Kuinka ympäristöjä otetaan käyttöön ja kuinka niitä käytetään? Entä miten siitä muodostuu osaamisen näkyväksi tekemisen paikka? (Ks. esimerkki).
Osana LOVO-hanketta pohdin kysymystä: mitä henkilökohtaiset oppimisympäristöt voisivat olla restonomiopinnoissa? Kuinka henkilökohtaisissa oppimisympäristöissä voitaisi yhdistää teknologiaosaaminen, pedagogiset mallit ja arviointi? Kuinka opettajan ja oppijan henkilökohtaiset oppimisympäristöt liitetään yhteen?
Digitaalisia oppimisympäristöjä on eritasoisia riippuen siitä millä tasolla odotamme opiskelijoiden osaavan niitä käyttää ja mihin oppilaitos tarjoaa tukea. Ensimmäisellä tasolla ovat ympäristöt, joita kaikkien tulisi osata käyttää ja joihin on tukea saatavilla, kuten Moodle ja O365. Toisella tasolla ovat yleiset, helposti millä tahansa päätelaitteella kulutettavat tiedon jakamisen yhteisölliset alustat, kuten MOOC ja WordPress. Kolmannella tasolla ovat ne henkilökohtaisen verkostoitumisen kanavat, joissa opiskelijat toimivat luontaisesti itse, kuten Facebook tai vaikkapa Tumblr.
Haasteena on myös sisällön pirstaloituminen useisiin eri paikkoihin. Tosin nykyisellään esimerkiksi Facebook tarjoaa mahdollisuuden jakaa useita erimuotoisia sisältöjä, kuten kuvia, videoita ja 360-kuvia ja videoita. Opettamisen kannalta kiinnostavia ovat interaktiiviset suorat videolähetykset sekä interaktiiviset suorat audiolähetykset, myös 360 versiona. Yksi kiinnostava uutuus ovat myös instant articles -sisällöt, jossa verkkosivuilla ylläpidettyä artikkelisisältöä voi jakaa suoraan natiivina Facebook-sisältönä. Kaikki edellä mainitut sisällöt pystytään upottamaan myös omille verkkosivuille.
Monia ratkaistavia kysymyksiä on vielä paljon liittyen opetusympäristöihin ja ohjauksen muotoihin, kuten miten luoda mahdollisimman selkeät ohjauskanavat PLE-tyyppiseen avoimiin oppimisympäristöihin perustuvaan opetukseen. Ohjausprosessin strukturointi on tässä avain asemassa, mitä tehdään ja missä järjestyksessä. Myös vertaisoppimista tulee pohtia: mitä tehdään yhdessä, paljonko vapauksia annetaan ja kuinka vertaisarviointia sovelletaan PLE:ssa? Lisäksi on ratkaistava oma toiminta: kuinka opettaja toimii avoimessa ympäristössä?
Työ jatkuu, ja olenkin koonnut omalle Pinterest-seinälleni paljon materiaalia aiheeseen liittyen. Käy vilkaisemassa (Pinterestia voi selailla ilman kirjautumista) ja kerro mitä olet mieltä! Löydät minut myös monista muista eri sosiaalisen median kanavista, kuten
Kati Koivunen
Lehtori, Matkailupalveluiden osaamisala
Lapin ammattikorkeakoulu
Twitter: KoivunenKati