Elämysmatkalla LOVO-junassa

LOVO-hankkeen tavoitteena on ollut saada käyttöön uusia menetelmiä ja työskentelytapoja sekä hyödyntää digi- ja verkkovälineitä lappilaisessa koulutuksessa. Hankkeessa kehitettiin uudenlaisia, oppimista ja osaamista tuottavia ratkaisuja.

Oppimispolkujen joustavoittamista testattiin ja digitaalisia työvälineitä hyödynnettiin osaamisen tunnustamisessa. Palautteen antoa ja arviointia kokeiltiin digitaalisissa ympäristöissä. Osallistaminen ja oppijalähtöisyys ovat olleet hankkeen keskiössä, kuten hankkeen nimikin kertoo ”Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut”.

Perunka ja Happo (Perunka & Happo 2018) toteavat, että osallistavassa pedagogiikassa korostuvat mm. yhteisöllisyys ja yhteisen tiedon rakentaminen, oppiminen senhetkiseen tarpeeseen, mielekäs oppiminen, osallisuus, vastuu ja vapaus. Kivimäen ja Koivun mukaan (Kivimäki & Koivu 2012, 19) opiskelijoilla on oikeus olla mukana suunnittelemassa opetusta sekä mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä menetelmiä ja keinoja oppimisessa käytetään. Nämä periaatteet ovat siivittäneet hankkeen kehitystyötä ja LOVO-junan etenemistä.

Kuva 1. Osallistavaa myyntipitsausta

Kiskot kutsuvat

LOVO-juna lähti taipaleelle keväällä 2016. Matka kohti hanketavoitteita alkoi harkitusti ja hiljalleen kaasua lisäillen. Lapin yliopistossa tartuttiin palautteen annon monikanavaistamiseen ja englanninkielisen akateemisten opiskelutaitojen verkkokurssin suunnitteluun. Lapin ammattikorkeakoulussa virittäydyttiin arviointimenetelmien kehittämiseen, opetuksen käänteistämiseen ja osaamisen näkyväksi tekemiseen. Ammattiopisto Lappiassa käynnistettiin sähköisten osaamiskansioiden kehittämistyö. Lapin koulutuskuntayhtymä REDUssa alettiin suunnitella yhteistä verkko-oppimisympäristöä ja virtuaalisia osaamismerkkejä. Tornion kansalaisopistossa puolestaan ryhdyttiin testaamaan erilaisia verkko-oppimisalustoja.

Kuva 2. Kiikarit esiin.

Kehitystyötä on tehty syklimallilla. Erilaisia toimintamalleja on testattu ja arvioitu pitkin matkaa. Tarvittavien korjausliikkeiden jälkeen on pyöräytetty käyntiin uusi kierros. Parhaimmillaan on päästy useampaankin sykliin.

Hyppäsin junan kyytiin syyskuussa 2017 Lapin ammattikorkeakoulun pilottien koordinoijaksi, jolloin alettiin olla lähes luotijunan nopeuksissa. Jo käynnistyneet pilotit rullailivat omilla, hyväksi havaituilla raiteillaan. Uusiakin raiteita availtiin. Lapin ammattikorkeakoulussa pilotoitiin vuoden 2017 aikana sähköistä arviointijärjestelmää sekä opiskelijoiden osallistamista opintojaksojen suunnittelussa, oppimistehtävien ja nettitentin laadinnassa.

Innostusta, elämyksiä ja oivalluksia

Toimintavuoteni aikana olen saanut osallistua hankkeen ohjausryhmän kokouksiin, joissa koko projektin kulku on kirkastunut. On ollut ilo seurata innostusta ja tekemisen meininkiä. Innostuksella on tapana tarttua, joten siitä kiitos kaikille matkaseuralaisille.

Opettajaurani aikana olen matkustellut monenlaisissa junissa. Kaikissa junissa olen saanut eväitä omaan työhöni, joistakin enemmän ja toisista vähän vähemmän. Tässä reissussa olen hämmästellyt oivalluksia, joita kehittäjäopettajat ovat ideoineet ja pilotoineet.

Nykyaikaisissa junissa on kiinnitetty huomiota myös viestintään. Informaatiovajeesta ei ole tarvinnut kärsiä LOVO-junassakaan. Hankkeen viestinnässä on korostunut avoimuus ja läpinäkyvyys. Kehittäjäopettajat ovat esitelleet pilottiensa työn tuloksia blogeissa, facebookissa ja twitterrissä sekä omien organisaatioidensa nettisivuilla. Hankkeen omasta blogista (www.lovo.fi) löytyvät mm. pilottikuvaukset, tapahtumat ja linkit webinaaritallenteisiin.

Yksi osoitus tulosten levittämisestä ja kokemusten jakamisesta on Innostusta verkkotyöskentelyyn -julkaisu (toim. Arkko-Saukkonen & Saloniemi 2018), joka on saatavilla niin sähköisenä kuin painettunakin versiona. Julkaisussa on 25 artikkelia, joista oppimisesta kiinnostuneet voivat ammentaa vinkkejä ja ideoita. Olen lukenut molempia versioita useampaan otteeseen. Jokaisella lukukerralla inspiroidun jostakin ratkaisusta tai menetelmästä, jota haluaisin kokeilla omassa opetuksessani.

Tässäpä muutama oivallus, jotka ovat liikauttaneet mieltäni.

– Voisinko hyödyntää mobiilisovelluksia ja erilaisia äänisovelluksia palautteen annossa ja ohjauksessa?

– Entäpä, miten saisin osallistettua opiskelijoitani opintojakson toteutussuunnitteluun, oppimistehtävien ja nettitenttien laadintaan?

– Rohkaistuisivatko oppijat tuomaan osaamistaan näkyväksi blogeissa ja osaamismerkkien avulla?

– Miten pelillistäminen onnistuisi sovellusosaamisen opiskelussa?

Sekin on tunnustettava, että monipuolisten arviointityökalujen käytössä on vielä paljon opittavaa. Julkaisusta löytyy napakoita kuvauksia kehittäjäopettajien pilotoimista menetelmistä ja ratkaisuista sekä kokemuksia testauksista.

Pääteasemalta uusille raiteille

Lapin AMK:n kehittäjäopettajilta olen saanut piristäviä viestejä, joissa he kertovat voivansa hyödyntää hankkeen tuloksia omassa opetuksessaan. Ja mikä parasta, hanke näyttää jäävän elämään muissakin yhteyksissä. Opettajat voivat käyttää laatimiansa materiaaleja ja kehittämiänsä menetelmiä esim. osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa.

Nyt tämä viiden lappilaisen oppilaitoksen yhteinen ponnistus uusien verkko-oppimisratkaisujen kehittämiseksi eri koulutusasteilla on loppusuoralla. Junan vauhtia voisi verrata jo resiinakyytiin. Saavumme pääteasemalle syyskuussa 2018, jonka jälkeen koittaa hankkeen loppuraportoinnin hetki. Mielenkiinnolla odotan, jatkuuko matka uudessa osallistavassa junassa ja jos jatkuu, millaisin virityksin.

Kuva 3. Matka jatkuu, välineet vaan vaihtuvat

Lähteet

Kivimäki J. & Koivu M. 2012. Osallistava pedagogiikka. Käytännön työkaluja opetustyöhön. Tampereen ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Kehittämishanke. Viitattu 29.8.2018.

Perunka, S. & Happo, I. 2018. Osallistava pedagogiikka jakaa vallan ja vastuun. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 1. Viitattu 29.8.2018.

KUVAT: Maria Makkonen, kuvataiteen opiskelija Lapin ammattikorkeakoulussa