Matkalla

The Arctic Circle’s unique Reindeer race

ninajainen

Rovaniemi Reindeer Sprint Race

Rovaniemi Reindeer Sprint Race is a short distance acceleration reindeer drag race that is run in the city center of the capital of Lapland every March when the days are already long and brighter. The event is free of charge and

Time to run

has been organized 17 times.

 

The sprint is 201 meters long and two reindeers compete at a time. The competition takes place in drop-down principle, meaning that from each pair the fastest reindeer continue the race until only the winner is left. (Safartica 2017).

The head of the event is Erkki Orre. He is a local reindeer herder and he has own race reindeer. The driver is Seija Matero, who drives also few others reindeer at the races.

Here you can see some highlights of the races.

The venue

The venue is Lordi’s Square, at The shopping center Sampokeskus’s backyard and The walking street called Koskikatu. Around the racing area, you can find many different kinds of restaurants and bars and additionally shopping center offers cinema and shopping facilities. There are a few safari offices and souvenir shops super near from the venue. The walking street has four different chain hotels where can ask a question about the venue.

 Here you can watch the whole competition.

Thoughts

I think the venue is perfect, reindeer race in the middle of the city already sounds so unique! To improve the event, I would make some co-operation with the bars and restaurants at least one per each. They could also close the area and start to sell entrance tickets. There could be some activities on the side to make people stay longer. One company already organizes some happening at the square like sliding and ice skating. Last year I saw some booths which sold some traditional sausages and candies. That’s a good start but the products would be more Lappish and exotic concerning the reindeer. To make the race more exciting it would be awesome to bet the winner!

Thank you for your attention :)

 

Sources:

 https://www.safartica.com/single-post/2017/03/26/Rovaniemi-Reindeer-Sprint-Race-in-Koskikatu-on-Friday-24th-of-March-2017?lang=EN

Pysähdys sosiaalisessa mediassa

ninajainen

Some erämessuilla

Nyt kun elämme nykyaikana ja teknologia on vahvasti mukana, niin miksei sitä voisi hyödyntää esimerkiksi muuhunkin kuin vain oman elämän huippuhetkien esille tuomiseen. Teknologia muuttuu koko ajan ja tuo aina jotain uutta arkipäiviin, Lapin messut ovatkin huomanneet tämän mahdollisuutena ja ovatkin ahkerasti ottaneet sosiaalisen median pelikentän haltuun. Siellä on helppo jaka a julkaisuja ja kutsua porukkaa mukaan tykkäämään ja osallistumaan.

Somessa Erämessut voi löytää, bongata ja etsiä Facebookista ja Instagramin maailmoista. Linkki Facebookin tapahtumasivulle: https://www.facebook.com/events/225005604571007/

Instagramista Pohjois-Suomen Erämessut löytää tämän linkin kautta https://www.instagram.com/eramessut/ sekä kirjoittamalla hakukenttään Pohjois-Suomen Erämessut.

Minä somessa

Nyt olisi siis vuorossa some-maailman avaaminen, ja miten siinä olen mukana. Sosiaalinen media on jotain, johon törmää päivittäin, itse en kovin paljon välitä somesta. Jokainen tietää perusidean sosiaalisen median alustoista, itselläni on Facebook, Instagram, Twitter sekä muutama muu some-alusta joilla pidän yhteyttä kavereihin. Koska en pahemmin päivitä sosiaalista mediaa varsinkaan Facebookia, joskus saattaa joku julkaisu näkemättä, mutta olen yrittänyt olla enemmän aktiivinen. Verrattuna taas Instagramiin, joka on enemmän kuvan jakamiseen tarkoitettu alusta, tykkään siitä enemmän.

Oma tekeminen Erämessuissa on liittynyt juurikin some- maailmaan ja kuten kuvista näkee, olen ollut tämän näköisissä tunnelmissa markkinointia tehdessä. Media osaaminen liittyy enemmän videoiden kuvaamiseen ja materiaalin editointiin.  Kutsuin kavereita ja perheenjäseniä ympäri Suomea mukaan tapahtumaan Facebookin kautta ja ainakin pari sukulaista ja kaveria olivat kiinnostuneet tapahtumasta. Pyysin äitiä kertomaan työpaikallaan Pohjois-Suomen Erämessuista, toivottavasti hän vie sanaa eteenpäin.

Leikkauspöydällä

Editointi oli mielenkiintoista, mutta osasin sittenkin editoida kuvausmateriaalia, jotta saatiin upeaa jälkeä. Materiaalia oli onneksi paljon, jota pystyi muokkailemaan ja yhdistämään, miten halusi. Kuvaamista helpotti paljon, että sain lainata kaverilta tuota upeaa kameraa, jonka sainkin sitten syntymäpäivälahjaksi. Nyt ei tarvitse murehtia kameran palauttamista ollenkaan.

Käykäähän seurailemassa Erämessuja aiempien linkkien takaa löytyvistä alustoista, jotta saadaan hyvä pöhinä päälle toukokuun lopulla Oulussa. Some-lähettiläs jatkaa matkaa innolla kohti Pohjois-Suomen Erämessuja, toivottavasti myös sinä joka luet blogiani, löydät tiesi Ouluhalliin toukokuussa.

 

Messuja kohti

ninajainen

Matkani erämessuille aloitin hieman sekavassa olossa, koska en ole ennen ollut kyseisessä tapahtumassa. Kuten kuohuva koski, sydän kuohuu mukana aina messupäiviin asti aistien uusia ja jännittäviä tuulahduksia.

Olen Taivalkoskelta kotoisin, jossa metsää riittää silmänkantam

attomiin, joten eräily on tullut tutuksi paikkakunnan maisemissa.  Synnyin tähän maailmaan aika lailla 24 vuotta sitten kauniina kevät päivänä, siitä asti, kun olen osannut kävellä ja puhua, olen ollut isän mukana erilaisissa erähommissa nuorempien sisarusteni kanssa.  Osasyynä tähän on varmaan, ettei ollut leikkikaveria, koska lähimmät omanikäiset naapurit asuivat noin 10 kilometrin päässä ja kävivät kylässä ainoastaan syntymäpäivinä.

 

Luonto ja eräily on kulkenut mukanani kehdosta tähän päivään asti, koska isä on aktiivisesti ottanut meitä mukaan porohommiin, kalalle ja kelkkailemaan kun ikää oli tarpeeksi. Usein lomalla otan suunnaksi Jukolan, hauskaa paikassa on sen sijainti. Pellon takana on oja, jonka ylittäessään on Suomussalmen puolella.

Muistan erään kerran, kun isä oli porotöissä, niin menimme siskojen ja äidin kanssa katsomaan niin näimme, miten poroerotus tapahtui. Se oli jännän näköistä, koska porot juoksivat pelko silmissään suopunkia pakoon. Pienenä myös vene tuli tutuksi soutamisen muodossa, järjestys veneessä meni näin: isä oli ohjaamassa, äiti ja pienin sisko keskellä, keskimmäinen ja minä olimme airoissa. Soutamisesta ei meinannut joskus tulla mitään, koska olin hieman vahvempi mitä sisko oli. Nykyään, jos veneellä lähdetään kokemaan verkkoja, minä hyppään automaattisesti airoihin, saan samalla päiväntreenin.  Monesti olin myös mukana ruokkimassa ja hoitamassa poroja. Isän luona ollessa, voi vain nauttia tietystä hiljaisuudesta, jota kaupungissa ei ole.

Nykyään minulle eräily tarkoittaa kävelyä ja kuvaamista ja isän luokse mennessä, ihanan karvaturrin kanssa touhuamista. Tämä pikkuinen kaveri on Aava nimeltään ja on melkein kuin karvainen sisko minulle ja sisaruksilleni. Aava on syy miksi rakastan luonnossa liikkumista enemmän tänä päivänä kuin ennen tätä pientä itsepäistä rakasta ”siskoa”.

Tapahtumista on jonkun verran kokemusta, sillä ammattikoulun aikana järjestimme muutamia tapahtumia, esimerkiksi ohjelmalliset Joulumessut Rukan maailmancupin aikana muutama vuosi taaksepäin. Luokan kanssa pääsimme suunnittelemaan ja olemaan itse yhteydessä näytteille asettelijoihin, joita kutsuimme messuille. Itse juonsin tapahtumassa muotinäytöksen. Toinen tapahtuma oli Vappu-messut koko perheelle, johon teimme samanlaisella suunnitelmalla kuin Joulumessut. Se oli hauskaa, mutta jonkin verran hermoja raastavaa, kun ei ollut mitään tietoa mistään messuihin liittyvistä asioista. Tämä kevät vain vahvistaa omaa osaamista.

Ei muuta kuin Matka kohti Erämessuja alkakoon