Digitaalisten välineiden kuten ohjelmistojen käyttöönotossa voidaan tehdä suuria virheitä työhyvinvoinnin ja tuottavuuden kustannuksella. Nykyiset järjestelmät ovat useasti suunniteltu monikäyttöisiksi joiden ominaisuudet jäävät useasti käyttämättömiksi joko sisäänrakennetun monimutkaisuuden vuoksi tai käyttäjäkohtaisen vaillinaisen osaamisen vuoksi.
Perehdytyksen ja koulutuksen osuus tulisi nähdä olennaisena osana siirtymisessä järjestelmästä toiseen, kun ajatellaan tulevien vuosien tuottavuutta. Uuden järjestelmän hyöty ei usein tule esiin, kun koulutus pysähtyy siihen missä saavutetaan se mitä saavutettiin aikaisemmalla järjestelmällä. Todellinen lisäarvo tulee, kun kaivetaan järjestelmästä, uudesta tai vanhemmasta, ominaisuuksien synergiaa.
Uuden järjestelmän lisäarvojen etsimisen vastuun sälyttäminen työntekijän vastuulle tuottaa työhyvinvoinnillisia ongelmia, koska uuden oppiminen ja uuden tiedon sisällyttäminen tuottavaan arkipäiväiseen työntekoon on haastava prosessi.
Oppimisen prosessi on monella tavalla aliarvostettu suurten järjestelmien ja digitaalisen työskentelyn saralla; se mikä vaikuttaa tehokkaalta työltä saattaa olla järjestelmiin nähden varsin tehotonta työtä.