BLOGIN ALOITTAMISEN HAASTEELLISUUS

Olen Haaveillut blogin pitämisestä ja kirjoittamisen aloittamisesta jo pitkään. Oikeastaan ajattelen asiaa todella paljon. Melkein mikä tahansa itseäni koskettava uutinen saa minut ajattelemaan asiaa siltä kannalta että mitä kirjoittaisin kyseisestä asiasta jos kirjoittaisin blogia. Asia voi olla politiikkaan liittyvä uutinen tai joku hömppä-artikkeli pömppövatsan piilottamisesta. Aina mieleeni hiipii kuitenkin ajatus että mitä asiasta kertoisin jos kirjoittaisin blogia.

Kirjoittamisen aloittamista olen pantannut vuosia menestyksekkäästi jo ihan siihen vedoten etten tiedä miten asia tehdään teknisesti. Missä on blogin fyysinen koti ja miten se perustetaan, ja joukko muita määrittelemättömiä kysymyksiä. Olisihan asian voinut jostakin selvittää mutta olen kokenut turvallisemmaksi olla selvittämättä. Kai se on jonkinlainen ramppikuume. Ehkä kyse on siitä että haluan kirjoittaa, mutta haluanko että kukaan lukee?

Kaikki kuitenkin muuttui kun sain kevättalvella sähköpostiini ilmoituksen ”Minäkö Brändi” kesäkurssista. Kiinnostuin heti. Jo ensimmäisestä tunnista lähtien oli selvää että nyt olen oikeassa paikassa. Kati Koivunen kurssin pitäjänä näytti heti ensi metreiltä lähtien omalla esimerkillään mitä sosiaalinen media tänä päivänä on, tai voi parhaimmillaan olla. Harvoin opettajasta huokuu tuollainen innostus omaan alaan ja tekemiseen. Ja se into on tarttuvaa. Alkumetreillä podin melkein huonoa omatuntoa koska en ollut innostunut Instagrammista enkä ollut vähääkään kiinnostunut Twitterin laajasta uutisvirrasta.

Nyt jo pari viikkoa viisaampana koen että somettaa voi niin valtavan monella tavalla. Kati on antanut avaimet tekemiseen, ja ennen kaikkea pääsyn ryhmään josta löytyy uskomattoman paljon erilaisia sosiaalisen median taitajia. Hatunnosto siis sosiaaliselle medialle ja Facebookille, teidän kauttanne olen päässyt näkemään monia loistavia tyyppejä ryhmässämme. Sieltä, vertaistuesta ne lopulta kuitenkin löytyvät ratkaisut ja mallit omiin kompastuskiviin ja ongelmakohtiin.

Nähtäväksi jää kuinka paljon jaksan kirjoittaa. Ja kuinka paljon kukaan haluaa kirjoituksiani lukea. Vaikka olen tällainen vitun päivänsäde, niin uskokaa tai älkää, päälimäisenä ajatuksissani on kuitenkin yhteiskunnan epäkohdat. Tulette näkemään paljon marmatusta oikeuslaitoksen maalaisjärjelle käsittämättömistä tuomioista ja maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista. Pyrin pysymään totuudessa, mutta tiedeblogi tämä ei ole. Lähdeviitteitä voitte etsiä vaikka Pokemon pelistä….

Ville