Miksi asioiden tekeminen hyvin on joillekin niin vaikeaa? Jos jotain asiaa ei halua tehdä, niin siinä hommassa tuskin myöskään on kovin hyvä. Järkyttävä määrä ihmisiä haaskaa suuren osan elämästään esimerkiksi käymällä työssä jossa ei viihdy. Työssä jota ei halua tehdä, ja varsinkin työssä jota ei halua tehdä hyvin. Onko se sen arvoista? Kuluttaa päivänsä pientä kuukausipalkkaa vastaan työssä johon ei ole mitään kutsumusta.
Sen lisäksi että kyseessä on ihmisen oman elämän haaskausta, on kyseessä muidenkin ajan ja rahan haaskaus. Jos autonasentaja on paska työssään, on hän rasite niin itsellensä kuin myös työnantajallensa. Mielenkiinnoton asentaja tuskin koskaan saa tehtyä edes viiden tunnin rehellistä veloitusta päivässä, kahdeksasta tunnista puhumattakaan. Tuskin siis työnantajakaan haluaa kovin yltäkylläistä palkkaa kyseiselle herralle maksaa.
Lisäksi mielenkiinnoton asentaja pilaa helposti asiakkaan, jos ei nyt elämää, niin ainakin päivän. Työssä kestää liian kauan ja se ei tule tehtyä oikein. Mielenkiinnoton asentaja ei myöskään huomioi mitään muuta ympärillään joten muut päivänselvät viat jäävät huomioimatta. Kun tähän yhdistyy koko korjaamon mielenkiinnoton elämänasenne voi asiakas olettaa jo etukäteen että rakkaan kansanauton syövereissä piilee vikoja joista ei ole ilmoitettu ja tarjouduttu korjaamaan.
Tämä ei tietenkään ole yksinomaan autokorjaamoiden ongelma. Se tuntuu olevan liki kaikkien alojen ongelma. Lisäksi se tuntuu olevan alueellinen ongelma. Jos joku talousalue on liian pieni ja vaihtuvuutta ei yritysten ja työntekijöiden osalta ole tarpeeksi, taantuu koko alue ”hällä väliä” tasolle. On surullista nähdä kun joillakin alueilla kokonaiset kylät tekevät työnsä vain ajatellen että kyllä se vain tämäkin välttää.
Itse olen pyrkinyt löytämään elämästäni ne asiat joita haluan tehdä, ja joissa joko olen hyvä tai pyrin kehittymään hyväksi. Kohtuudella olen siinä onnistunutkin, vaikka väkisinkin välillä leipiintyminen uhkaa. Olen myös huomannut viihtyväni ihmisten seurassa joilla on paloa. Sellaisten ihmisten joilla on joku intohimo tai erityisominaisuus, ja joka on siitä ylpeä. Ja se ei ole elitismiä. Se on sitä että kyseiset ihmiset ovat mielenkiintoisia. Onneksi heitäkin löytyy ympäriltä paljon. Ja he myös erottuvat, koska niin suuri massa ihmisistä on niin tasaisen harmaita.
Eli te joilla päivästä toiseen vituttaa ja teette työnne vain koska siitä saa rahaa, ottakaa loparit! Ei elämä ainakaan huonommaksi mene. Voi tulla hetkellisesti tiukkaa mutta ihminen on sopeutuvainen. Elämään saattaa löytyä uusi suunta. Jopa hetkellinen taloudellinen ahdinko ja siitä nouseminen saattaa muuttaa sinunkin loppuelämän. Sekin työ jota et aiemmin arvostanut voi yhtä-äkkiä tuntua loisto hommalta. Elämän muutokset piristävät elämää. Usko pois.
Ja sinä, joka olet saatanan hyvä siinä omassa hommassasi! Kiitos sinulle! On mahtava spekuloida aihetta kuin aihetta ihmisten kanssa jolla on intohimoa. Sinun kanssa voi tingata koska et vastaa joka asiaan ”ihan sama”. Ja sitä tinkaa ei muistella pahalla, vaan se on elämän suola. Ja siitä oppii. Koska kun eletään täysillä, ei minkään tarvitse olla ihan sama!