Sodankylä on yksi Suomen, ja sitä myöten euroopan väljiten asuttuja alueita. Meillä on Kuntaliiton kokoaman tilaston mukaan 0,7 asukasta neliökilometriä kohden. Se on todella vähän. Se tarkoittaa että meillä on metsissä tilaa kulkea. Tilaa on niin paljon että oikein organisoituna tilaa olisi jopa moottoriajoneuvolla liikkumiseen. Ikävä kyllä Suomen maastoliikennelaki on erittäin tiukka, eikä mahdollista tavalliselle kulkijalle juuri minkäänlaisia mahdollisuuksia liikkua luonnossa moottorin avulla.
Lain tarkoituksena on ehkäistä haittoja joita moottoriajoneuvot aiheuttavat luonnolle ja muulle ympäristölle, mikä on tietysti oikea lähtökohta, mutta kuten monessa muussakin asiassa pitäisi tässä huomioida vähäisen haitan todellinen merkitys. Lumipeitteen aikana esimerkiksi moottorikelkan aiheuttamat ympäristöhaitat ovat minimaaliset, lähes olemattomat. Ja oikein organisoituna ja oikeille alueille ohjattuna ei sulan maan aikana tapahtuva liikkuminenkaan aiheuta merkittävää haittaa ympäristölle.
Totta kai mönkijä tai maastoauto jättää jäljen luontoon, mutta järkevästi suunnitellut reitit ja ajoalueet minimoisivat haitat koskemaan mahdollisimman harvoja. Hyödyt voisivatkin olla esimerkiksi Sodankylän kohdalla merkittävät. Täällä talousmetsäksi kutsuttavien makkaratikkuviidakoiden ja aurattujen avohakkuiden keskellä oleva enduro-reitti voisi olla hyvinkin matkailua edistävää toimintaa. Moottorikelkkailun vapaa-alueista puhumattakaan. Suoraa kompensaatiota metsänomistajalle saataisiin maastoajo-luvista, ja välillistä hyötyä koko kunnalle kaikista niistä euroista joita moottorimatkailijat tänne jättäisivät.
Hetkessä tuokaan kuvio ei kultakaivokseksi nouse, mutta pitkässä juoksussa taloudelliset vaikutukset voisivat olla merkittäviä. Tällä hetkellä kunnan panostus esimerkiksi kelkkailun edistämiseen on minimaalinen. Kelkkareitit ovat ankeassa kunnossa, ja ne vähätkin reitit ja urat ovat lakkautusuhan alla. Viimeisimpänä takaiskuna Rajalan kylältä poistettu reitti joka katkaisee nyt yhden Suomen hienoimmista erämaa-kelkkaurista Pomokairan läpi Porttipahtaan altaalle. Järvikylienkin luomu-urien lakkautuksesta on kuulunut huhuja. Se suuntaus on väärä, ja onneksi toisenlaisiakin uutisia löytyy. Hyvänä esimerkkinä Kieringin kylän aktivoituminen kelkkailukohteena. Toivottavasti sinne perälle löytyy kulkijoita. Ainakaan palvelun tasosta se ei jää kiinni, sen verran hyvää palautetta on Kieringissä käyneiltä kuulunut.
Tällä hetkellä tuntuu että kelkkailu on Sodankylän kunnalle vain välttämätön paha, ja reittien kunnostus ei ole asiakaslähtöistä. Reittien kunnostukseen täytyy löytyä resursseja että korjaukset ja kunnostukset ovat pitkän tähtäimen toimia eikä väliaikaisia hätäkeinoja, kuten Orajärvelle menevällä reitillä oleva romahtamispisteessä olevan sillan kiertotie risukon ja mättäikön kautta. Kattavasta urastosta näin lumivarmalla alueella olisi moni etelämpänä asuva kelkkailija valmis maksamaan merkittäviä summia. On tietysti selvää että saadaksemme kelkkailu täällä kiinnostavaksi ja kannattavaksi, ei siihen riitä pelkät reitit. Ei siihen riitä edes ne himoitut vapaa-ajoalueet.
Tarvitaan tietysti muitakin palveluita. Tarvitaan majoituskapasiteettia oheispalveluineen, ja kelkalla saavutettavassa muodossa vielä. Ensimmäinen askel olisi järjestää kelkkailijoille laillinen kulku hotelleihin. On suorastaan irvokasta ettei näin keskeisessä kelkkareittien ja urien risteyskohdassa pääse hotelliin kelkalla. Ei siis ole ihme että täällä pikaisesti näkyvä kelkkaturisti on lähes aina läpikulkumatkalla. Meiltä löytyy käytännössä kaikille kelkkamerkeille korjaamo ja huoltopalvelut, mikä ei sekään ole itsestään selvyys kaikkialla. Kun kokonaisuus saadaan kohta kohdalta toimivaksi, on tulos enemmän kuin osiensa summa.