Tag: sodankylä

NIINSANOTUSTA TASA-ARVOSTA

Kirjoitan nyt Suomen sorretuimman kansanosan edustajana. Olen siis kohta nelikymppinen valkoinen heteromies. Olen tehnyt säännöllisesti töitä ja maksanut veroni jo yli kaksikymmentä vuotta. En ole rasisti ja tunnen empatiaa vähäosaisia ja sairaita kohtaan. Toki olen kovasanainen vapaamatkustajia kohtaan, olivat he ketä tahansa ja mistä tahansa.

Voisi luulla, että ihmiset yhteiskuntaluokkaan katsomatta näyttäisivät peukkua tällaiselle puurtajalle. Nettomaksaja vuodesta toiseen, kuten valtaosa kaltaisistaan. Mutta mitä sitä vielä… Olen selkeästi sorretuinta ihmisryhmää Suomessa. Onneksi olen hieman ylipainoinen, kansankielellä läski, niin saan sentään käydä kaupassa ilman että päälleni syljetään.

Muuten kyllä joka tuutista suolletaan sortoa ja syyttelyä. Kaiken maailman veitolat ja enbusket jauhavat populistista paskaa koska valkoisen heteromiehen lyttääminen vaan on niin IN nykyään. Kaikki paha mikä tapahtuu, on valkoisen heteromiehen syytä. Ja jokainen valkoinen heteromies joka on yhteiskunnassa hyvässä asemassa, on sen vääryydellä hankkinut.

Sankareita taas ovat willehyvöset. Siis hahmot jotka tuskin tässä kapitalistisessa yhteiskunnassa pystyvät elättämään itseään. Toki heitäkin tarvitaan, tiettyyn rajaan asti, mutta rajan sijainnista riippumatta willehyvöset ovat rajan ylitettyään jatkaneet valitsemallaan tiellä, ja kadonneet kauas rajan taakse.

No ei voi pelkästään syyttää willehyvösten julkisuudenkipeyttä jota populistipellet käyttävät oman agendansa ajamiseen. Osa syystä on pakko vierittää Suomen mielenterveyshuollon tilaan. Ilmeisesti apua saa vain, kun sitä osaa hakea, ja pahiten sairaat eivät sitä tietenkään osaa.

No palataan vielä meihin sorrettuihin. Oletteko te niin sanottua tasa-arvoa vinkuvat ristiinpukeutujat, kulttuurin ja sivistyksen äänitorvet, miettineet missä Suomi tai Eurooppa olisi, jos valkoinen heteromies ei olisi täällä tekemässä paskaduuneja? Oletteko katsoneet maailman, Euroopan sekä Suomen bruttokansantuotteen kehitystä? Tiedättekö mikä on bruttokansantuote?

Kannattaa perehtyä. Teitä viisaammat (ja älykkäämmät) ovat asiaa tutkineet ja löytäneet kiistattoman yhteyden ihmisten hyvinvoinnin ja bruttokansantuotteen väliltä. Jos nyt kaikki valkoiset heteromiehet lopettaisivat teidän autojen korjaamisen tai katujen auraamisen, niin miten kävisi esimerkiksi Suomen bruttokansantuotteelle? Siinä ei auta seistä Kaisaniemen rantavedessä kurjeksi pukeutuneena ja raakkua. Ei, se ei auta.

No puoletkaan teistä ei tajunnnut mitä tuossa juuri ajoin takaa, mutta omalta osaltani otan konkreettisen askeleen. Olen koko vuoden 2018 opintovapaalla. En siis käytännössä tee mitään ja saan siitä rahaa. Ihan kohtuullisesti vielä. Ensimmäistä kertaa elämässä olen siis netto saajana. Ai että kun kaikki kaltaiseni tekisivät samoin… Yhtä aikaa. Siinä sitä katseltaisiin kuinka willehyvöset kesämekko liehuen kolaisivat Helsingin loskaisia katuja puhtaaksi että pääsevät sipsuttamaan trendikahvilaan lattea hörppimään.

Jokohan vuoden kestävän sorrettujen lakon jälkeen joku veitola kutsuisi meitä surkimuksia, valkoisia heteromiehiä, ohjelmaansa ja nostaisi jalustalle. Olisipa mukava testata….

KUNTAKENTTÄ MUUTTUU, KEHITTYYKÖ SODANKYLÄ

Kunnan rooli ja toimintamalli on myllerryksessä. Sote- ja maakuntauudistus on suurimpia kuntakentän muutoksia koko Suomen historiassa. Muutos on byrokraattiselle koneistolle aina haaste. Mutta se voi olla myös mahdollisuus. Kyse on siitä miten asiaa aletaan hoitamaan.

Helpotusta kunnallisten asioiden hoitoon on luvassa kun osa päätettävistä asioista siirtyy muiden instanssien hoidettavaksi. Toki mukana menetetään ennalta määritelty osuus sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksesta. Kun käytettävä rahamäärä on pienempi, on myös jaettavien määrärahojen pelivara pienempi. Eli toisesta paikasta nipistäminen jonkun toisen asian edistämiseksi ei enää onnistu yhtä helposti.

Kunnan hyvinvoinnin kannalta tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää varmistaa elinkeinoelämän kannattava toimintaympäristö. Kun kunnan käytettävissä oleva osuus veroista on entistä pienempi, on entistä tärkeämpää että meillä on menestyviä veronmaksajia. Toimiva elinkeinoelämä mahdollistaa toimivan kuntakoneiston.

Mutta mitkä tekijät mahdollistavat pienen kunnan kehittymisen ja elinvoiman? Se on varmaa että sitä ei mahdollista varovainen kyräily ja riskien yliarviointi. Sen mahdollistaa innovatiivisuus ja rohkeus. Rohkeus tukea yrittäjiä ja tehdä byrokratia heille mahdollisimman kevyeksi. Pitkään jatkuneen taantuman aikaiset menestystarinat liittyvät lähes poikkeuksetta rohkeuteen. Nyt on Sodankylän kunnan aika olla rohkea ja kokeilla siipiä.

Eli vaikka Sote on merkittävä muutos kuntakentässä, vähenee sen taloudellinen merkitys kun kunta on elinvoimainen. Me voimme kaikki osaltamme vaikuttaa siihen. Käytetään paikallisia palveluita, jolloin meillä on varaa vaatia niiltä tasoa johon olemme tyytyväisiä. Vaaditaan rohkeita päätöksiä myös kunnan päättäjiltä. Koko koneisto pitäisi saada kehityksen hurmokseen jolloin vastaväitteet ja valitukset jäisivät taka-alalle ja kehitys olisi kaikkien tavoite. Kunnalle on nyt valittu uusi Elinkeinokoordinaattori, ja valittu henkilö saa minulta täyden luottamuksen. Nyt toivotaan että hän saa uuden tehtävän innostamana koko kunnan mukaan kehitykseen.

Sodankylä on mahtava paikka asua, pidetään se sellaisena. Se onnistuu tukemalla yrityksiä ja yrittäjiä. Yritykset tuovat työpaikkoja ja työpaikat elinvoimaa.

SODANKYLÄ JA PAKOLAISET

Olen ihmetellyt vuosikymmeniä miksi ihmiset aktivoituvat auttamaan vasta kun avuntarvitsija tulee vakituisen elinpiirin ulkopuolelta. Toisten auttaminen ja empatia on tietysti hieno asia, mutta pitääkö avunsaaja olla jotain eksoottista ja ihmeellistä ennen kuin ihmiset suostuvat toimimaan? Itselläni on hieman ihmetyttänyt esimerkiksi Sodankylässä käynnissä oleva tohina tulevien pakolaisten auttamiseksi.

 

Toki tänne tulevat pakolaiset ovat erityisen avun tarpeessa, koska tulevat täysin erilaisista olosuhteista. Näihin olosuhteisiin sopivia vaatteita ja varusteita ei ole, joten lahjoitukset ovat tarpeen. Oman maailmankatsomukseni näkökulmasta tämä kuitenkin vain vahvistaa näkemystä siitä että näitäkin pakolaisia voitaisiin auttaa huomattavasti tehokkaammin jossain muualla. Nyt neljän perheen auttaminen ja elämän järjestäminen täällä vaatii todella paljon resursseja. Ja silti se auttaa vain 20 henkilöä.

 

Suomen ja koko Euroopan olisi kiireesti määriteltävä tehokkaammat keinot kriisimaiden auttamiseksi ongelman alkulähteellä. Helppoa se ei ole, mutta ei myöskään mahdotonta. Tämänhetkinen pakolaisten vastaanottaminen ei ole kestävällä pohjalla. Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän kulttuureista tulevien pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden integroituminen on erittäin tehotonta. Tällä menolla yhteiskuntaan sopeutumattomien osuus väestöstä vain lisääntyy. Ja loppua ei ole näkyvissä.

 

Kriisialueilla syntyy enemmän ihmisiä kuin mitä koko Eurooppa pystyy ottamaan vastaan. Ja niin kauan kuin uskonto on liian suuressa roolissa kriisimaissa, ei muutosta parempaan ole luvassa. Tällä menolla pitkän aikavälin tulos on ainoastaan se että Suomi täyttyy täysin erilaisesta kulttuureista tulevista ihmisistä, joille opetetaan jo rajalla että täällä ei tarvitse tehdä töitä eikä noudattaa sääntöjä. Jossain vaiheessa vuosikymmenien saatossa yhteiskunnalta yksinkertaisesti loppuvat varat tämän karusellin pyörittämiseen ja eriarvoistuminen lisääntyy voimakkaasti.

 

Palataan taas pienempään mittakaavaan, eli Sodankylään. Sodankylän pakolaispolitiikka olisi ollut turvallisella ja vakaalla kannalla kun kunta olisi normaalien verojen ohella esimerkiksi maksanut jonkunlaisen ”omantunnon hiljentämismaksun” johonkin missä olisi valmiudet pakolaisten vastaanottoon. Vaikka empatia olisi kuinka rajatonta, on huomioitava myös resurssit. Jos auttamishaluisilla on todellinen halu auttaa, sen voi tehdä missä vain missä avuntarvitsijoita on. Pakolaisia ja turvapaikanhakijoita ei tarvitse olla joka niemessä ja notkelmassa. Meillä voi olla uppiniskaisille jurottajille kuntia jotka osallistuvat kriisiin jollain muulla tavoin kuin vastaanottamalla pakolaisia. Suomessa pitää olla alueita jossa Suomalaisuus ja oma kulttuuri on se vaalittava asia

 

Tällaisten projektien lähtökohta ei voi olla se kiva fiilis minkä kaukaisten vieraiden hyysääminen antaa. Niin turvapaikkaturismin kuin pakolaisten vastaanottamisen yhteinen piirre on se että tilanne on suurilta osin lopullinen. Tulijat tulevat pääasiassa jäädäkseen, mutta osallistuminen yhteiskunnan rakentamiseen usein unohtuu. Sodankylä on aiempien tapausten valossa toki sinänsä hyvässä asemassa, että tulevat pakolaiset suurella todennäköisyydellä poistuvat täältä omasta tahdostaan. Pienelle paikkakunnalle sopeutuminen ei ole helppoa vaikka olisi suomalainen kalpeanaamainen mörökölli. Puhun kokemuksesta. Syyriasta tulleelle kielitaidottomalle perheelle todellinen integroituminen olisi jo taikatemppu.

 

Tehdään kuitenkin kaikkemme että kokeilu sujuu hyvin ja perheille annetaan mahdollisuus. Muistetaan kuitenkin jatkossa että auttaa voi tehokkaasti tai vähemmän tehokkaasti. Nyt kyseessä on tuo jälkimmäinen. Muistetaan myös että auttaa voi muitakin kuin kaukaa mystisistä arabimaista tulevia.

LUONNOLLISESTI, MOOTTORILLA LUONTOON

Sodankylä on yksi Suomen, ja sitä myöten euroopan väljiten asuttuja alueita. Meillä on Kuntaliiton kokoaman tilaston mukaan 0,7 asukasta neliökilometriä kohden. Se on todella vähän. Se tarkoittaa että meillä on metsissä tilaa kulkea. Tilaa on niin paljon että oikein organisoituna tilaa olisi jopa moottoriajoneuvolla liikkumiseen. Ikävä kyllä Suomen maastoliikennelaki on erittäin tiukka, eikä mahdollista tavalliselle kulkijalle juuri minkäänlaisia mahdollisuuksia liikkua luonnossa moottorin avulla.

 

Lain tarkoituksena on ehkäistä haittoja joita moottoriajoneuvot aiheuttavat luonnolle ja muulle ympäristölle, mikä on tietysti oikea lähtökohta, mutta kuten monessa muussakin asiassa pitäisi tässä huomioida vähäisen haitan todellinen merkitys. Lumipeitteen aikana esimerkiksi moottorikelkan aiheuttamat ympäristöhaitat ovat minimaaliset, lähes olemattomat. Ja oikein organisoituna ja oikeille alueille ohjattuna ei sulan maan aikana tapahtuva liikkuminenkaan aiheuta merkittävää haittaa ympäristölle.

 

Totta kai mönkijä tai maastoauto jättää jäljen luontoon, mutta järkevästi suunnitellut reitit ja ajoalueet minimoisivat haitat koskemaan mahdollisimman harvoja. Hyödyt voisivatkin olla esimerkiksi Sodankylän kohdalla merkittävät. Täällä talousmetsäksi kutsuttavien makkaratikkuviidakoiden ja aurattujen avohakkuiden keskellä oleva enduro-reitti voisi olla hyvinkin matkailua edistävää toimintaa. Moottorikelkkailun vapaa-alueista puhumattakaan. Suoraa kompensaatiota metsänomistajalle saataisiin maastoajo-luvista, ja välillistä hyötyä koko kunnalle kaikista niistä euroista joita moottorimatkailijat tänne jättäisivät.

 

Hetkessä tuokaan kuvio ei kultakaivokseksi nouse, mutta pitkässä juoksussa taloudelliset vaikutukset voisivat olla merkittäviä. Tällä hetkellä kunnan panostus esimerkiksi kelkkailun edistämiseen on minimaalinen. Kelkkareitit ovat ankeassa kunnossa, ja ne vähätkin reitit ja urat ovat lakkautusuhan alla. Viimeisimpänä takaiskuna Rajalan kylältä poistettu reitti joka katkaisee nyt yhden Suomen hienoimmista erämaa-kelkkaurista Pomokairan läpi Porttipahtaan altaalle. Järvikylienkin luomu-urien lakkautuksesta on kuulunut huhuja. Se suuntaus on väärä, ja onneksi toisenlaisiakin uutisia löytyy. Hyvänä esimerkkinä Kieringin kylän aktivoituminen kelkkailukohteena. Toivottavasti sinne perälle löytyy kulkijoita. Ainakaan palvelun tasosta se ei jää kiinni, sen verran hyvää palautetta on Kieringissä käyneiltä kuulunut.

 

Tällä hetkellä tuntuu että kelkkailu on Sodankylän kunnalle vain välttämätön paha, ja reittien kunnostus ei ole asiakaslähtöistä. Reittien kunnostukseen täytyy löytyä resursseja että korjaukset ja kunnostukset ovat pitkän tähtäimen toimia eikä väliaikaisia hätäkeinoja, kuten Orajärvelle menevällä reitillä oleva romahtamispisteessä olevan sillan kiertotie risukon ja mättäikön kautta. Kattavasta urastosta näin lumivarmalla alueella olisi moni etelämpänä asuva kelkkailija valmis maksamaan merkittäviä summia. On tietysti selvää että saadaksemme kelkkailu täällä kiinnostavaksi ja kannattavaksi, ei siihen riitä pelkät reitit. Ei siihen riitä edes ne himoitut vapaa-ajoalueet.

 

Tarvitaan tietysti muitakin palveluita. Tarvitaan majoituskapasiteettia oheispalveluineen, ja kelkalla saavutettavassa muodossa vielä. Ensimmäinen askel olisi järjestää kelkkailijoille laillinen kulku hotelleihin. On suorastaan irvokasta ettei näin keskeisessä kelkkareittien ja urien risteyskohdassa pääse hotelliin kelkalla. Ei siis ole ihme että täällä pikaisesti näkyvä kelkkaturisti on lähes aina läpikulkumatkalla. Meiltä löytyy käytännössä kaikille kelkkamerkeille korjaamo ja huoltopalvelut, mikä ei sekään ole itsestään selvyys kaikkialla. Kun kokonaisuus saadaan kohta kohdalta toimivaksi, on tulos enemmän kuin osiensa summa.

KUNTAVAALIEN PUOLUEPOLITIIKASTA

Henkilökohtaisesti en ole ikinä ollut puoluesitoutunut. Vaikka edustan Perussuomalaisia kuntavaaleissa, en koe olevani mitenkään vahvasti puolueen mies. Puolueen valitseminen oli ikään kuin pienimmän pahan valinta. Ja mikä hienointa Perussuomalaisilla kampanjoitiin vapaan mielipiteen puolesta. Toki monet itselleni tärkeät arvot täsmäävät puolueen näkemykseen. Tarkastelin puolueita valtakunnallisesti koska paikallisesti minulla ei ole riittävää tietoa todellisista tarkoitusperistä.

 

Kaikilla puolueilla on tämän viimeisimmän edustajakauden aikana ollut enemmän tai vähemmän vaikeaa, joten kaikki ovat syöneet sanojansa ja pelanneet vain yhteen maaliin. Sodankylässä on Keskustalla todella vahva kannatus. Itsekin kannatan Keskustan maaseudun elinvoimaisuuteen liittyviä pyrkimyksiä. Kuitenkin puolueen suuret päätökset ohjataan yritysjohtajien kapean näkemyksen mukaiseksi. Nepotismi ja hyväveli-kerhot tuntuvat menevän yhteisen edun edelle. Kansan edustamisesta on tullut kapean sektorin bisneksen edustamista.

 

Myöskään Kokoomuksen edustama silmäätekevien ja rikkaiden edun ajaminen ja tekemisten salailu on jopa vastenmielistä. En voisi enää kuvitella äänestäväni Kokoomusta vaikka sen listoilla joku mieleinen henkilö olisikin. Vasemmistopuolueiden arvot ovat tietysti todella arvostettavia, ja niitä vastaan ei kenelläkään oikeudenmukaisella ihmisellä pitäisi olla nokan koputtamista. Kuitenkin toiminta valuu liian herkästi ääriajattelun ja sinisilmäisyyden sekamelskaan. Ei jatkoon. Vihreät on pohjimmiltaan oikealla asialla, mutta koska kaikki järkevät ihmiset ja puolueet arvostavat nykyään ympäristöä ja kestävää kehitystä, on puolueen täytynyt viedä oma toiminta vihreän ajattelun äärirajoille.

 

Olen joskus kirjoittanut että demokratia on tullut tiensä päähän. Yksi syy siihen on juuri vahva puoluepolitiikka. Todellisuudessa ei ole mitenkään mahdollista että jokainen puolueen edustaja on kaikista asioista samaa mieltä. Kun sitten puoluekurin nimissä äänestetään omien näkemysten vastaisesti, ei demokratia toteudu. Enemmänkin silloin on kyse vahvojen johtajien valitsemista mielipiteistä joita marionetit kannattavat. Tämä koskee ennen kaikkea eduskuntaa. Kuntatasolla näkemykseni ja vilpittömin toiveeni on että puoluekuri ei ole niin ankaraa vaan ihmiset saavat päättää sydämensä ja parhaan tietonsa mukaisesti.

 

Näiden näkemysten saattamana toivon että Sodankylän kuntalaiset äänestävät kuntavaaleissa ihmisiä joilla on mielipiteitä ja näkemyksiä puoluerajoista piittaamatta. Mitä enemmän vahvoja päättäjiä kunnassa on, sitä paremmin demokratia toteutuu. Iäkkäät ja kokeneet kuntapoliitikot ovat tietysti päteviä ja usein riittävän varovaisia päättämään kunnan tärkeistä asioista, mutta äänestämällä mukaan nuorempaa sukupolvea saadaan vaihtoehtoisia mielipiteitä mukaan päätöksentekoon. Kun kunnanvaltuustoon saadaan riittävä määrä nuoria rohkeita ihmisiä, on raikkaillakin näkemyksillä mahdollisuus tulla toteutetuksi. Ajan kanssa koneisto kyllä jauhaa innokkaan idealistinkin puolueen muottiin, mutta alkuinnostuksesta saattaa seurata paljon hyvää.

 

PAKKORUOTSI VAI SAAMENKIELEN ELVYTYS?

Pakkoruotsi on vuosikymmeniä jakanut mielipiteitä Suomessa. Järkeviä perusteita pakkoruotsin jatkamiseen ei oikein tunnu löytyvän, mutta rohkeus tehdä muutoksia on vasta pikkuhiljaa heräämässä. Pakkoruotsin kannattajat tuntuvat kokevan asian henkilökohtaisena hyökkäyksenä ruotsin kieltä kohtaan, mikä on tietysti ylitulkintaa. Ruotsin kieli on käyttökelpoinen, jopa tarpeellinen, joissakin tehtävissä. Mutta todellinen tarve ruotsin kielen osaamiselle koko väestön osalta on täysin utopistinen.

 

Ruotsi ei myöskään kielenä ole mitenkään vaarantunut, saati häviämässä. Ja tästä päästäänkin itse asiaan… Suomessa, ja meillä Sodankylässä on kieli joka on vaarantunut, ja tarvitsee elvytystä. Saamen kieli on osa lappilaista kulttuuria ja sitä pitää muun lappilaisuuden ohella vaalia. Nämä toimet ovat kunnassa jo hyvin käynnissä, ja esimerkiksi Vuotson kielipesä on toiminut jo vuosia. Nyt on kirkonkylällekin saatu kielipesä, ja se on iso asia kirkonkylällä asuville perheille jotka haluavat lastensa puhuvan saamea. Kielipesä on kuitenkin vielä jatkuvuuden ja rahoituksen kannalta epävarmalla pohjalla.

 

Nyt olisi Sodankylän kunnalla mahdollisuus tehdä rohkea liike saamen kielen elvyttämiseksi. Poistetaan Sodankylästä pakkoruotsi ja annetaan lapsille mahdollisuus opiskella sen sijaan esimerkiksi saamea. Koska suurin osa lapsista haluaa opiskella joka tapauksessa englantia, vie pakkoruotsi käytännössä valinnan vapauden kieliopiskeluissa. Kolmen vieraan kielen opiskelu ei suurimmalle osalle ole mielekästä. Valinnan vapauden toteutuessa voitaisiin olettaa englannin olevan se yleisin ensimmäinen vieras kieli, mutta toisen vieraan kielen valinta kohdistuisi sitten kolmeen seuraavaksi todennäköisimpään vaihtoehtoon eli saameen, venäjään ja ruotsiin.

 

Jo tällä hetkellä alkuinnostus saamen kieltä kohtaan annetaan päiväkodeissa ja esiopetuksessa. Itse olen ollut todella tyytyväinen että lapsilla on saamen tunteja jo hyvin pienenä. Rauni Äärelä on tehnyt tässä asiassa hienoa työtä ja intohimolla mutta kiihkottomasti tuonut kieltä ja kulttuuria ”tavallisten” Sodankyläläislasten saataville. Moni näistä lapsista valitsisi varmasti tulevaisuudessa saamen kielen ensimmäiseksi tai toiseksi vieraaksi kieleksi jos tällainen mahdollisuus annettaisiin.

 

Nyt olisi kaiken lisäksi oikea aika tarttua haasteeseen ja olla rohkea. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen vahvisti tammikuussa Perussuomalaisten aloitteesta lähteneen kokeilun pakollisen ruotsin kielen poistavasta kokeilusta. Kokeilun on tarkoitus alkaa syksyllä 2017. Sodankylä voisi hyvillä perusteilla lähteä mukaan kokeiluun. Vaarantuneen saamen kielen elvytys olisi perusteluna varmasti kovimmasta päästä. Vuonna 2014 Sodankylän väestöstä ruotsinkielisiä oli 0.2%, ja saamenkielisiä 1.6%, joten meillä olisi kokonaisuutena oikeat lähtökohdat muutokseen.