KUNTAVAALIEN PUOLUEPOLITIIKASTA

Henkilökohtaisesti en ole ikinä ollut puoluesitoutunut. Vaikka edustan Perussuomalaisia kuntavaaleissa, en koe olevani mitenkään vahvasti puolueen mies. Puolueen valitseminen oli ikään kuin pienimmän pahan valinta. Ja mikä hienointa Perussuomalaisilla kampanjoitiin vapaan mielipiteen puolesta. Toki monet itselleni tärkeät arvot täsmäävät puolueen näkemykseen. Tarkastelin puolueita valtakunnallisesti koska paikallisesti minulla ei ole riittävää tietoa todellisista tarkoitusperistä.

 

Kaikilla puolueilla on tämän viimeisimmän edustajakauden aikana ollut enemmän tai vähemmän vaikeaa, joten kaikki ovat syöneet sanojansa ja pelanneet vain yhteen maaliin. Sodankylässä on Keskustalla todella vahva kannatus. Itsekin kannatan Keskustan maaseudun elinvoimaisuuteen liittyviä pyrkimyksiä. Kuitenkin puolueen suuret päätökset ohjataan yritysjohtajien kapean näkemyksen mukaiseksi. Nepotismi ja hyväveli-kerhot tuntuvat menevän yhteisen edun edelle. Kansan edustamisesta on tullut kapean sektorin bisneksen edustamista.

 

Myöskään Kokoomuksen edustama silmäätekevien ja rikkaiden edun ajaminen ja tekemisten salailu on jopa vastenmielistä. En voisi enää kuvitella äänestäväni Kokoomusta vaikka sen listoilla joku mieleinen henkilö olisikin. Vasemmistopuolueiden arvot ovat tietysti todella arvostettavia, ja niitä vastaan ei kenelläkään oikeudenmukaisella ihmisellä pitäisi olla nokan koputtamista. Kuitenkin toiminta valuu liian herkästi ääriajattelun ja sinisilmäisyyden sekamelskaan. Ei jatkoon. Vihreät on pohjimmiltaan oikealla asialla, mutta koska kaikki järkevät ihmiset ja puolueet arvostavat nykyään ympäristöä ja kestävää kehitystä, on puolueen täytynyt viedä oma toiminta vihreän ajattelun äärirajoille.

 

Olen joskus kirjoittanut että demokratia on tullut tiensä päähän. Yksi syy siihen on juuri vahva puoluepolitiikka. Todellisuudessa ei ole mitenkään mahdollista että jokainen puolueen edustaja on kaikista asioista samaa mieltä. Kun sitten puoluekurin nimissä äänestetään omien näkemysten vastaisesti, ei demokratia toteudu. Enemmänkin silloin on kyse vahvojen johtajien valitsemista mielipiteistä joita marionetit kannattavat. Tämä koskee ennen kaikkea eduskuntaa. Kuntatasolla näkemykseni ja vilpittömin toiveeni on että puoluekuri ei ole niin ankaraa vaan ihmiset saavat päättää sydämensä ja parhaan tietonsa mukaisesti.

 

Näiden näkemysten saattamana toivon että Sodankylän kuntalaiset äänestävät kuntavaaleissa ihmisiä joilla on mielipiteitä ja näkemyksiä puoluerajoista piittaamatta. Mitä enemmän vahvoja päättäjiä kunnassa on, sitä paremmin demokratia toteutuu. Iäkkäät ja kokeneet kuntapoliitikot ovat tietysti päteviä ja usein riittävän varovaisia päättämään kunnan tärkeistä asioista, mutta äänestämällä mukaan nuorempaa sukupolvea saadaan vaihtoehtoisia mielipiteitä mukaan päätöksentekoon. Kun kunnanvaltuustoon saadaan riittävä määrä nuoria rohkeita ihmisiä, on raikkaillakin näkemyksillä mahdollisuus tulla toteutetuksi. Ajan kanssa koneisto kyllä jauhaa innokkaan idealistinkin puolueen muottiin, mutta alkuinnostuksesta saattaa seurata paljon hyvää.

 

OLETKO SINÄKIN PASKA TYÖSSÄSI?

Miksi asioiden tekeminen hyvin on joillekin niin vaikeaa? Jos jotain asiaa ei halua tehdä, niin siinä hommassa tuskin myöskään on kovin hyvä. Järkyttävä määrä ihmisiä haaskaa suuren osan elämästään esimerkiksi käymällä työssä jossa ei viihdy. Työssä jota ei halua tehdä, ja varsinkin työssä jota ei halua tehdä hyvin. Onko se sen arvoista? Kuluttaa päivänsä pientä kuukausipalkkaa vastaan työssä johon ei ole mitään kutsumusta.

Sen lisäksi että kyseessä on ihmisen oman elämän haaskausta, on kyseessä muidenkin ajan ja rahan haaskaus. Jos autonasentaja on paska työssään, on hän rasite niin itsellensä kuin myös työnantajallensa. Mielenkiinnoton asentaja tuskin koskaan saa tehtyä edes viiden tunnin rehellistä veloitusta päivässä, kahdeksasta tunnista puhumattakaan. Tuskin siis työnantajakaan haluaa kovin yltäkylläistä palkkaa kyseiselle herralle maksaa.

Lisäksi mielenkiinnoton asentaja pilaa helposti asiakkaan, jos ei nyt elämää, niin ainakin päivän. Työssä kestää liian kauan ja se ei tule tehtyä oikein. Mielenkiinnoton asentaja ei myöskään huomioi mitään muuta ympärillään joten muut päivänselvät viat jäävät huomioimatta. Kun tähän yhdistyy koko korjaamon mielenkiinnoton elämänasenne voi asiakas olettaa jo etukäteen että rakkaan kansanauton syövereissä piilee vikoja joista ei ole ilmoitettu ja tarjouduttu korjaamaan.

Tämä ei tietenkään ole yksinomaan autokorjaamoiden ongelma. Se tuntuu olevan liki kaikkien alojen ongelma. Lisäksi se tuntuu olevan alueellinen ongelma. Jos joku talousalue on liian pieni ja vaihtuvuutta ei yritysten ja työntekijöiden osalta ole tarpeeksi, taantuu koko alue ”hällä väliä” tasolle. On surullista nähdä kun joillakin alueilla kokonaiset kylät tekevät työnsä vain ajatellen että kyllä se vain tämäkin välttää.

Itse olen pyrkinyt löytämään elämästäni ne asiat joita haluan tehdä, ja joissa joko olen hyvä tai pyrin kehittymään hyväksi. Kohtuudella olen siinä onnistunutkin, vaikka väkisinkin välillä leipiintyminen uhkaa. Olen myös huomannut viihtyväni ihmisten seurassa joilla on paloa. Sellaisten ihmisten joilla on joku intohimo tai erityisominaisuus, ja joka on siitä ylpeä. Ja se ei ole elitismiä. Se on sitä että kyseiset ihmiset ovat mielenkiintoisia. Onneksi heitäkin löytyy ympäriltä paljon. Ja he myös erottuvat, koska niin suuri massa ihmisistä on niin tasaisen harmaita.

Eli te joilla päivästä toiseen vituttaa ja teette työnne vain koska siitä saa rahaa, ottakaa loparit! Ei elämä ainakaan huonommaksi mene. Voi tulla hetkellisesti tiukkaa mutta ihminen on sopeutuvainen. Elämään saattaa löytyä uusi suunta. Jopa hetkellinen taloudellinen ahdinko ja siitä nouseminen saattaa muuttaa sinunkin loppuelämän. Sekin työ jota et aiemmin arvostanut voi yhtä-äkkiä tuntua loisto hommalta. Elämän muutokset piristävät elämää. Usko pois.

Ja sinä, joka olet saatanan hyvä siinä omassa hommassasi! Kiitos sinulle! On mahtava spekuloida aihetta kuin aihetta ihmisten kanssa jolla on intohimoa. Sinun kanssa voi tingata koska et vastaa joka asiaan ”ihan sama”. Ja sitä tinkaa ei muistella pahalla, vaan se on elämän suola. Ja siitä oppii. Koska kun eletään täysillä, ei minkään tarvitse olla ihan sama!

ONKO ASIAKASPALVELIJALLA IHMISARVOA?

Suomessa on vallalla erikoinen käsitys asiakaspalvelusta. Se tuntuu valtavirran näkemyksessä olevan toimenkuva jossa on kuunneltava perusteetonta vittuilua ja kitinää ilman vastaväitteen mahdollisuutta. Asiakas voi käyttäytyä typerästi ja epäkohteliaasti, ja aika usein ei pelkästään voi vaan myös käyttäytyy, ja asiakaspalvelijan pitää vain hymyillä ja vasten oikeudenmukaista ratkaisua hyvittää mummon repimät sukkahousut vaikka olisi itse opastanut mummoa valitsemaan paria kokoa suuremmat säärensiloittajat.

Ymmärrän kyllä että ahneuden luoman epätoivon maailmassa se mulkero asiakaskin on kantamassa kortensa kekoon jotta yritys tekisi mahdollisimman hyvän tuloksen, mutta onko se sen arvoista? No tutkimusten mukaan taloudellisesti tietysti on. Esimerkiksi 3/11 sääntö liittyy tähän. Hyvästä palvelusta kerrotaan kolmelle, huonosta 11 henkilölle. Yksi negatiivinen kokemus vaatii 12 positiivista kokemusta tasoittuakseen mulkeron pienessä mielessä. Ja menetetyn asiakkaan takaisin saamiseksi tarvitaan 27-kertainen markkinointipanos verrattuna jo asiakkaana olevaan tyytyväiseen henkilöön.

Mitä sitten? Entäpä jos ei enää halutakaan niitä urpoja takaisin? Juodaan tuo 27-kertainen markkinointibudjetti noilta osin vaikka pikkujouluissa. Tuottaa paremman vasteen rahoille… Nykyisessä tiukalle puristetussa tulosvastuullisessa työnteossa työhyvinvointi näyttelee todella merkittävää roolia. Ainainen vittuilun kuuntelu ei tietenkään lisää tuota niin armasta henkistä hyvinvointia, mutta yllätys yllätys, pieni avautuminen(tietenkin aiheesta) nostaa biorytmit ja entsyymitasot taas niille leveleille että vähän huonompikin huumori saa hymyn huulille monen päivän ajan.

Joten, jos kommunikointikykysi on opittu yksin sateisessa metsässä seistessä ja kengänkärjille muristessa, tai tiedät karhun suolestamisesta enemmän kuin moottorikelkasta, niin kannattaa pysähtyä miettimään ennen kuin alat murista tyhjästä. Tai tyhmästä. Kysyä saa aina, ja sillä tekee jopa hyvän vaikutuksen. Mutta sen voin varmaksi sanoa että maailman ehkä suurinta typeryyttä on sanonta ”asiakas on aina oikeassa”.

No, ihan pienestä ei tietenkään saa hermostua tiskin kummallakaan puolella, mutta esimerkiksi kolmen päivän sääntöä minä noudatan. Jos mistään mitään ymmärtämätön henkilö käy kolmena päivänä aamuin illoin vänkäämässä tyhjää, niin neljäntenä pidätän itselleni oikeuden haistattaa kyseiselle pällistelijälle vitun. Kolme päivää se mulkero on jo pilannut, mutta kyllä siitä avautumisesta riittää hyvää mieltä ainakin vastaavaksi ajaksi.

ONKO IHMINEN TYHMÄ?

Ihminen on edennyt evoluutiossa todella pitkälle. Se ei ole sattumaa, vaan se johtuu siitä että ihmisellä on suuret aivot. Ihminen ei pärjää painissa karhulle, mutta on menestyksekkäästi kehittänyt apuvälineitä tehdäkseen karhusta vaarattoman itsellensä. Kehittymistä on auttanut myös se että ihminen oppii kokemistaan asioista ja huomaa mikä asia on hänelle hyvä ja mikä huono. Jos käden polttaa kuumaan uuninpeltiin, se on osa oppimista. Jos sen käden polttaa siihen levyyn uudestaan ja uudestaan se on jo tyhmyyttä.

Kärpässienen syöminen ei tee hyvää ihmiselle. Kaikki meistä eivät ole kokeilleet, mutta lähes kaikki sen tietävät. Se on ominaisuus joka on myös vienyt ihmistä lajina eteenpäin.  Voimme oppia asioita vaikkemme koe niitä itse.

Jos haluamme laadukkaan vähävikaisen auton ja perehdymme asiaa, me tuskin ostamme Dodge Caliberia. Se kun jo lyhyellä tutkiskelulla osoittautuu melko epävarmaksi kulkineeksi. Tämä ei niinkään ole evoluution aikaansaama ominaisuus vaan nykyaikaista tiedon käyttöä. Tietoa on nimittäin nykyään saatavilla lähes rajattomasti. Toki samaan asiaan tämä liittyy. Olemme oppineet välttämään meille todennäköisesti huonoja vaihtoehtoja kaikilla elämämme osa-alueilla.

Osa meistä on jopa niin käytännöllisiä että osaa perustaa elämässä pärjäämisen todennäköisyyksiin. Kotikadulla voi kulkea reippain askelin, mutta koirapuistossa tai lehmien laitumella pitää olla tarkempana. Paskaan voi astua jo kotipihalla mutta todennäköisyys siihen on suurempi tietyissä paikoissa.

Rikosten ehkäisyssä todennäköisyyksistä taas ei saa edes puhua. Jos toimisimme kuten parempaa elämänlaatua tavoitteleva maalaisjärkemme sanoo, lopettaisimme rikoksissa yliedustettuna olevan aineksen haalimisen ympäristöömme ja minimoisimme turvallisuustilanteen huonontumisen. Sen sijaan että yrittäisimme estää rikollista ainesta kansoittamasta maatamme, me jopa kriminalisoimme toimet joiden tarkoitus on suojella yhteisöämme kulttuuriimme soputumattomien henkilöiden invaasiolta.

Suvaitsevaisuus on jyrännyt tasa-arvon.

LUKEMINEN KANNATTAA AINA, DORKA ! ! !

Olen aina ollut kova lukemaan. Kuulostaa kliseeltä, mutta lukeminen tekee ihmisestä viisaamman. Se sivistää tarjoamalla kappalekaupalla faktoja ympäröivästä maailmasta, ja kehittää mielikuvitusta ja aivojen toimintaa tuomalla mitä ihmeellisimpiä fiktioita mielikuvitusta ruokkimaan. Usein sosiaalisesti kyvykkäät ihmiset ovat niitä jotka lukevat kirjoja. Syy vai seuraus, en tiedä. Tai onko asia lopulta edes näin, mutta olen asiaa pohtinut ja empiiristen tutkimusten pohjalta olen siihen päätynyt. Tässä tapauksessa sosiaalisuus tarkoittaa sitä että on kykenevä keskustelamaan asioista laaja-alaisesti.

Omien hatarien havaintojeni perusteella lukeminen on myös vähentynyt merkittävästi. Nykyään saa tabletin tai puhelimen mukaan sänkyyn joten sitä kirjaa ei tule otettua käpälään niin helposti. Tästä olen kärsinyt itsekin. Olen pahimman kategorian puhelinriippuvainen ja siitä syystä myös itselläni on kirjojen lukeminen jäänyt vähemmälle viime vuosina. Haen edelleen kirjastosta kolme tai neljä kirjaa kuukaudessa niin kuin ennenkin, mutta nyt huomaan palauttavani ison osan kirjoita lukemattomana takaisin kirjastoon. Tai sitten näpsäytän kuukausi toisensa jälkeen niihin muutamaan kirjaan lisää laina-aikaa… Puhelimella tietysti.

E-kirjojen olemassaolosta olen tiennyt pitkään. Ajatus kirjan lukemisesta puhelimella on kuitenkin tuntunut vastenmieliseltä. Maailma kuitenkin muuttuu. Juhannusta ennen Jani mainitsi ottaneensa puhelimeen E-kirjan ja lukevansa sitä hyvillä mielin. Hetken asiaa mietittyäni(Ja teleoperaattori Elisan tutustumistarjouksen nähtyäni) latasin puhelimeen E-kirja appsin. Ja jumalauta! Maailmani muuttui. Ensimmäinen kirja sattui olemaan vielä niin mielenkiintoinen että lukemista oli vaikea lopettaa. Mikä valtava henkinen voitto ja oikeutus puhelimen tuijottamiselle tunnista toiseen! Lukeminen on itseasiassa helpompaa kuin oikean kirjan lukeminen. Puhelin on pieni ja kevyt, ja sitä jaksaa kannatella puolinukuksissa kuolan jo valuessa poskia pitkin.

Eikä tämä ilotulitus vielä siihen lopu. Alkuun arvelin että pitää sitten ostella E-kirjoja erilaisista tarjolla olevista palveluista. Että hei hei kirjasta. Mutta mitä vielä. Kirjaston vaiettu salaisuus on näköjään asiallinen E-Kirjasto josta saa kirjastokortilla kirjautumalla lainata kirjoja aivan  kuin tavallisiakin kirjoja. Laina aika testaamassani tapauksessa on kaksi viikkoa ja tarjonta oli kohtalaisen hyvä. Joskus olen pohtinut kirjastojen tulevaisuutta, mutta tässä on selvästi yksi segmentti jossa tulevaisuus voi olla valoisa.

 

E-Kirjasto löytyy osoitteesta:     http://ekirjasto.kirjastot.fi/

Lukemiseen tarvittava ohjelma, tämä ainakin toimii:    http://www.bluefirereader.com/

Lukeminen kannattaa aina, vaikkei olisi dorkakaan

 

Ville