KUNTAKENTTÄ MUUTTUU, KEHITTYYKÖ SODANKYLÄ

Kunnan rooli ja toimintamalli on myllerryksessä. Sote- ja maakuntauudistus on suurimpia kuntakentän muutoksia koko Suomen historiassa. Muutos on byrokraattiselle koneistolle aina haaste. Mutta se voi olla myös mahdollisuus. Kyse on siitä miten asiaa aletaan hoitamaan.

Helpotusta kunnallisten asioiden hoitoon on luvassa kun osa päätettävistä asioista siirtyy muiden instanssien hoidettavaksi. Toki mukana menetetään ennalta määritelty osuus sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksesta. Kun käytettävä rahamäärä on pienempi, on myös jaettavien määrärahojen pelivara pienempi. Eli toisesta paikasta nipistäminen jonkun toisen asian edistämiseksi ei enää onnistu yhtä helposti.

Kunnan hyvinvoinnin kannalta tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää varmistaa elinkeinoelämän kannattava toimintaympäristö. Kun kunnan käytettävissä oleva osuus veroista on entistä pienempi, on entistä tärkeämpää että meillä on menestyviä veronmaksajia. Toimiva elinkeinoelämä mahdollistaa toimivan kuntakoneiston.

Mutta mitkä tekijät mahdollistavat pienen kunnan kehittymisen ja elinvoiman? Se on varmaa että sitä ei mahdollista varovainen kyräily ja riskien yliarviointi. Sen mahdollistaa innovatiivisuus ja rohkeus. Rohkeus tukea yrittäjiä ja tehdä byrokratia heille mahdollisimman kevyeksi. Pitkään jatkuneen taantuman aikaiset menestystarinat liittyvät lähes poikkeuksetta rohkeuteen. Nyt on Sodankylän kunnan aika olla rohkea ja kokeilla siipiä.

Eli vaikka Sote on merkittävä muutos kuntakentässä, vähenee sen taloudellinen merkitys kun kunta on elinvoimainen. Me voimme kaikki osaltamme vaikuttaa siihen. Käytetään paikallisia palveluita, jolloin meillä on varaa vaatia niiltä tasoa johon olemme tyytyväisiä. Vaaditaan rohkeita päätöksiä myös kunnan päättäjiltä. Koko koneisto pitäisi saada kehityksen hurmokseen jolloin vastaväitteet ja valitukset jäisivät taka-alalle ja kehitys olisi kaikkien tavoite. Kunnalle on nyt valittu uusi Elinkeinokoordinaattori, ja valittu henkilö saa minulta täyden luottamuksen. Nyt toivotaan että hän saa uuden tehtävän innostamana koko kunnan mukaan kehitykseen.

Sodankylä on mahtava paikka asua, pidetään se sellaisena. Se onnistuu tukemalla yrityksiä ja yrittäjiä. Yritykset tuovat työpaikkoja ja työpaikat elinvoimaa.

SODANKYLÄ JA PAKOLAISET

Olen ihmetellyt vuosikymmeniä miksi ihmiset aktivoituvat auttamaan vasta kun avuntarvitsija tulee vakituisen elinpiirin ulkopuolelta. Toisten auttaminen ja empatia on tietysti hieno asia, mutta pitääkö avunsaaja olla jotain eksoottista ja ihmeellistä ennen kuin ihmiset suostuvat toimimaan? Itselläni on hieman ihmetyttänyt esimerkiksi Sodankylässä käynnissä oleva tohina tulevien pakolaisten auttamiseksi.

 

Toki tänne tulevat pakolaiset ovat erityisen avun tarpeessa, koska tulevat täysin erilaisista olosuhteista. Näihin olosuhteisiin sopivia vaatteita ja varusteita ei ole, joten lahjoitukset ovat tarpeen. Oman maailmankatsomukseni näkökulmasta tämä kuitenkin vain vahvistaa näkemystä siitä että näitäkin pakolaisia voitaisiin auttaa huomattavasti tehokkaammin jossain muualla. Nyt neljän perheen auttaminen ja elämän järjestäminen täällä vaatii todella paljon resursseja. Ja silti se auttaa vain 20 henkilöä.

 

Suomen ja koko Euroopan olisi kiireesti määriteltävä tehokkaammat keinot kriisimaiden auttamiseksi ongelman alkulähteellä. Helppoa se ei ole, mutta ei myöskään mahdotonta. Tämänhetkinen pakolaisten vastaanottaminen ei ole kestävällä pohjalla. Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän kulttuureista tulevien pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden integroituminen on erittäin tehotonta. Tällä menolla yhteiskuntaan sopeutumattomien osuus väestöstä vain lisääntyy. Ja loppua ei ole näkyvissä.

 

Kriisialueilla syntyy enemmän ihmisiä kuin mitä koko Eurooppa pystyy ottamaan vastaan. Ja niin kauan kuin uskonto on liian suuressa roolissa kriisimaissa, ei muutosta parempaan ole luvassa. Tällä menolla pitkän aikavälin tulos on ainoastaan se että Suomi täyttyy täysin erilaisesta kulttuureista tulevista ihmisistä, joille opetetaan jo rajalla että täällä ei tarvitse tehdä töitä eikä noudattaa sääntöjä. Jossain vaiheessa vuosikymmenien saatossa yhteiskunnalta yksinkertaisesti loppuvat varat tämän karusellin pyörittämiseen ja eriarvoistuminen lisääntyy voimakkaasti.

 

Palataan taas pienempään mittakaavaan, eli Sodankylään. Sodankylän pakolaispolitiikka olisi ollut turvallisella ja vakaalla kannalla kun kunta olisi normaalien verojen ohella esimerkiksi maksanut jonkunlaisen ”omantunnon hiljentämismaksun” johonkin missä olisi valmiudet pakolaisten vastaanottoon. Vaikka empatia olisi kuinka rajatonta, on huomioitava myös resurssit. Jos auttamishaluisilla on todellinen halu auttaa, sen voi tehdä missä vain missä avuntarvitsijoita on. Pakolaisia ja turvapaikanhakijoita ei tarvitse olla joka niemessä ja notkelmassa. Meillä voi olla uppiniskaisille jurottajille kuntia jotka osallistuvat kriisiin jollain muulla tavoin kuin vastaanottamalla pakolaisia. Suomessa pitää olla alueita jossa Suomalaisuus ja oma kulttuuri on se vaalittava asia

 

Tällaisten projektien lähtökohta ei voi olla se kiva fiilis minkä kaukaisten vieraiden hyysääminen antaa. Niin turvapaikkaturismin kuin pakolaisten vastaanottamisen yhteinen piirre on se että tilanne on suurilta osin lopullinen. Tulijat tulevat pääasiassa jäädäkseen, mutta osallistuminen yhteiskunnan rakentamiseen usein unohtuu. Sodankylä on aiempien tapausten valossa toki sinänsä hyvässä asemassa, että tulevat pakolaiset suurella todennäköisyydellä poistuvat täältä omasta tahdostaan. Pienelle paikkakunnalle sopeutuminen ei ole helppoa vaikka olisi suomalainen kalpeanaamainen mörökölli. Puhun kokemuksesta. Syyriasta tulleelle kielitaidottomalle perheelle todellinen integroituminen olisi jo taikatemppu.

 

Tehdään kuitenkin kaikkemme että kokeilu sujuu hyvin ja perheille annetaan mahdollisuus. Muistetaan kuitenkin jatkossa että auttaa voi tehokkaasti tai vähemmän tehokkaasti. Nyt kyseessä on tuo jälkimmäinen. Muistetaan myös että auttaa voi muitakin kuin kaukaa mystisistä arabimaista tulevia.

KUNTAVAALIEN PUOLUEPOLITIIKASTA

Henkilökohtaisesti en ole ikinä ollut puoluesitoutunut. Vaikka edustan Perussuomalaisia kuntavaaleissa, en koe olevani mitenkään vahvasti puolueen mies. Puolueen valitseminen oli ikään kuin pienimmän pahan valinta. Ja mikä hienointa Perussuomalaisilla kampanjoitiin vapaan mielipiteen puolesta. Toki monet itselleni tärkeät arvot täsmäävät puolueen näkemykseen. Tarkastelin puolueita valtakunnallisesti koska paikallisesti minulla ei ole riittävää tietoa todellisista tarkoitusperistä.

 

Kaikilla puolueilla on tämän viimeisimmän edustajakauden aikana ollut enemmän tai vähemmän vaikeaa, joten kaikki ovat syöneet sanojansa ja pelanneet vain yhteen maaliin. Sodankylässä on Keskustalla todella vahva kannatus. Itsekin kannatan Keskustan maaseudun elinvoimaisuuteen liittyviä pyrkimyksiä. Kuitenkin puolueen suuret päätökset ohjataan yritysjohtajien kapean näkemyksen mukaiseksi. Nepotismi ja hyväveli-kerhot tuntuvat menevän yhteisen edun edelle. Kansan edustamisesta on tullut kapean sektorin bisneksen edustamista.

 

Myöskään Kokoomuksen edustama silmäätekevien ja rikkaiden edun ajaminen ja tekemisten salailu on jopa vastenmielistä. En voisi enää kuvitella äänestäväni Kokoomusta vaikka sen listoilla joku mieleinen henkilö olisikin. Vasemmistopuolueiden arvot ovat tietysti todella arvostettavia, ja niitä vastaan ei kenelläkään oikeudenmukaisella ihmisellä pitäisi olla nokan koputtamista. Kuitenkin toiminta valuu liian herkästi ääriajattelun ja sinisilmäisyyden sekamelskaan. Ei jatkoon. Vihreät on pohjimmiltaan oikealla asialla, mutta koska kaikki järkevät ihmiset ja puolueet arvostavat nykyään ympäristöä ja kestävää kehitystä, on puolueen täytynyt viedä oma toiminta vihreän ajattelun äärirajoille.

 

Olen joskus kirjoittanut että demokratia on tullut tiensä päähän. Yksi syy siihen on juuri vahva puoluepolitiikka. Todellisuudessa ei ole mitenkään mahdollista että jokainen puolueen edustaja on kaikista asioista samaa mieltä. Kun sitten puoluekurin nimissä äänestetään omien näkemysten vastaisesti, ei demokratia toteudu. Enemmänkin silloin on kyse vahvojen johtajien valitsemista mielipiteistä joita marionetit kannattavat. Tämä koskee ennen kaikkea eduskuntaa. Kuntatasolla näkemykseni ja vilpittömin toiveeni on että puoluekuri ei ole niin ankaraa vaan ihmiset saavat päättää sydämensä ja parhaan tietonsa mukaisesti.

 

Näiden näkemysten saattamana toivon että Sodankylän kuntalaiset äänestävät kuntavaaleissa ihmisiä joilla on mielipiteitä ja näkemyksiä puoluerajoista piittaamatta. Mitä enemmän vahvoja päättäjiä kunnassa on, sitä paremmin demokratia toteutuu. Iäkkäät ja kokeneet kuntapoliitikot ovat tietysti päteviä ja usein riittävän varovaisia päättämään kunnan tärkeistä asioista, mutta äänestämällä mukaan nuorempaa sukupolvea saadaan vaihtoehtoisia mielipiteitä mukaan päätöksentekoon. Kun kunnanvaltuustoon saadaan riittävä määrä nuoria rohkeita ihmisiä, on raikkaillakin näkemyksillä mahdollisuus tulla toteutetuksi. Ajan kanssa koneisto kyllä jauhaa innokkaan idealistinkin puolueen muottiin, mutta alkuinnostuksesta saattaa seurata paljon hyvää.