Olen ihmetellyt vuosikymmeniä miksi ihmiset aktivoituvat auttamaan vasta kun avuntarvitsija tulee vakituisen elinpiirin ulkopuolelta. Toisten auttaminen ja empatia on tietysti hieno asia, mutta pitääkö avunsaaja olla jotain eksoottista ja ihmeellistä ennen kuin ihmiset suostuvat toimimaan? Itselläni on hieman ihmetyttänyt esimerkiksi Sodankylässä käynnissä oleva tohina tulevien pakolaisten auttamiseksi.
Toki tänne tulevat pakolaiset ovat erityisen avun tarpeessa, koska tulevat täysin erilaisista olosuhteista. Näihin olosuhteisiin sopivia vaatteita ja varusteita ei ole, joten lahjoitukset ovat tarpeen. Oman maailmankatsomukseni näkökulmasta tämä kuitenkin vain vahvistaa näkemystä siitä että näitäkin pakolaisia voitaisiin auttaa huomattavasti tehokkaammin jossain muualla. Nyt neljän perheen auttaminen ja elämän järjestäminen täällä vaatii todella paljon resursseja. Ja silti se auttaa vain 20 henkilöä.
Suomen ja koko Euroopan olisi kiireesti määriteltävä tehokkaammat keinot kriisimaiden auttamiseksi ongelman alkulähteellä. Helppoa se ei ole, mutta ei myöskään mahdotonta. Tämänhetkinen pakolaisten vastaanottaminen ei ole kestävällä pohjalla. Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän kulttuureista tulevien pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden integroituminen on erittäin tehotonta. Tällä menolla yhteiskuntaan sopeutumattomien osuus väestöstä vain lisääntyy. Ja loppua ei ole näkyvissä.
Kriisialueilla syntyy enemmän ihmisiä kuin mitä koko Eurooppa pystyy ottamaan vastaan. Ja niin kauan kuin uskonto on liian suuressa roolissa kriisimaissa, ei muutosta parempaan ole luvassa. Tällä menolla pitkän aikavälin tulos on ainoastaan se että Suomi täyttyy täysin erilaisesta kulttuureista tulevista ihmisistä, joille opetetaan jo rajalla että täällä ei tarvitse tehdä töitä eikä noudattaa sääntöjä. Jossain vaiheessa vuosikymmenien saatossa yhteiskunnalta yksinkertaisesti loppuvat varat tämän karusellin pyörittämiseen ja eriarvoistuminen lisääntyy voimakkaasti.
Palataan taas pienempään mittakaavaan, eli Sodankylään. Sodankylän pakolaispolitiikka olisi ollut turvallisella ja vakaalla kannalla kun kunta olisi normaalien verojen ohella esimerkiksi maksanut jonkunlaisen ”omantunnon hiljentämismaksun” johonkin missä olisi valmiudet pakolaisten vastaanottoon. Vaikka empatia olisi kuinka rajatonta, on huomioitava myös resurssit. Jos auttamishaluisilla on todellinen halu auttaa, sen voi tehdä missä vain missä avuntarvitsijoita on. Pakolaisia ja turvapaikanhakijoita ei tarvitse olla joka niemessä ja notkelmassa. Meillä voi olla uppiniskaisille jurottajille kuntia jotka osallistuvat kriisiin jollain muulla tavoin kuin vastaanottamalla pakolaisia. Suomessa pitää olla alueita jossa Suomalaisuus ja oma kulttuuri on se vaalittava asia
Tällaisten projektien lähtökohta ei voi olla se kiva fiilis minkä kaukaisten vieraiden hyysääminen antaa. Niin turvapaikkaturismin kuin pakolaisten vastaanottamisen yhteinen piirre on se että tilanne on suurilta osin lopullinen. Tulijat tulevat pääasiassa jäädäkseen, mutta osallistuminen yhteiskunnan rakentamiseen usein unohtuu. Sodankylä on aiempien tapausten valossa toki sinänsä hyvässä asemassa, että tulevat pakolaiset suurella todennäköisyydellä poistuvat täältä omasta tahdostaan. Pienelle paikkakunnalle sopeutuminen ei ole helppoa vaikka olisi suomalainen kalpeanaamainen mörökölli. Puhun kokemuksesta. Syyriasta tulleelle kielitaidottomalle perheelle todellinen integroituminen olisi jo taikatemppu.
Tehdään kuitenkin kaikkemme että kokeilu sujuu hyvin ja perheille annetaan mahdollisuus. Muistetaan kuitenkin jatkossa että auttaa voi tehokkaasti tai vähemmän tehokkaasti. Nyt kyseessä on tuo jälkimmäinen. Muistetaan myös että auttaa voi muitakin kuin kaukaa mystisistä arabimaista tulevia.