Mielensäpahoittajaa lainaten: “ennen kaikki oli paremmin”, vai oliko?
Digitalisaatio on mennyt vuodesta -93, jolloin minä sain ensimmäisen kosketuksen Internettiin, hurjasti eteenpäin ja vauhti on kiihtyvä: tähän se ei suinkaan tule jäämään. Muistan, kuinka ala-asteella ollessani opettaja juhlallisesti ilmotti esittelevänsä meile Internetin heti huomenna. Avathaan kone ja tutkitaan, mitä se pitää sisällään. Konetta ei muuten availtu turhaan, vain tarpeeseen ja nettiyhteyskin oli kallis: jokainen minuutti kulutti pennejä, jos ei sitten markkoja. Tärkeä päivä tuli ja opettajan johtamana avattiin PC, muodostettiin yhteys palvelimeen soittamalla modeemilla rätisevä ja sirisevä “puhelu”. Tuo sirinän jättämä äänijälki löytyy muuten aivojeni muistisopukoista vieläkin vaikka vuosia on mennyt jo monta. Kun yhteys oli kunnossa, avattiin tuon ajan vallankumouksellinen web-selain, Internet Explorer. Ohops, nyt olemme netissä. Mitäs täällä tehdään? No ei siihen aikaan tehty tähän hetkeen verratuna paljon mitään, lähetettiin ehkä sähköpostia tai jutelthiin Messengerissä kavereitten kans. Itse yhteyskin oli aika huono ja saattoi katketa milloin vain, joten paljoahan siihen ei voinut luottaa. Oman lapsuuteni pärjäsin aika pitkälti ilman Internettiä, kulutin aikaani muuhun: pyöräilin paikkakunnalta toiselle kaverille kylään, kalastelin, samoilin metsissä. Teen sitä muuten vieläkin, mutta minulla on Internet taskussa ja voin siinä samalla, jos tarve syntyy, tarkistaa pankkitilin tilanteen, lisätä loistokkaan maisemakuvan Instagramiin tai laittaa Whatsapp viestiä kaverille ja kysyä kuulumiset.
DNA on tuottanu muuten mielenkiintosen sarjan nimeltä Hyvä paha digitalisaatio, tämä kannattaa katsoa! Sarja avasi minunkin silmiä, jotka olivat kyllä olleet aika ummessa, myönnetään. Internet on nykyään kaikkialla ja voi tulla jopa sinun pyykinpesukoneeseen, jos näin haluat. En kyllä itse vielä aivan ymmärrä, ehkä olen vähän vanhanaikainen, miksi haluaisin laittaa pyykinpesukoneen päälle vaikkapa omalla puhelimella. Täytyyhän kone kuitenkin täyttää ja annostella pesuaineet lokeroon, eikö sitä voi laittaa siinä samalla käyntiin? Sitten jos ja kun koneesta tulee myös älykäs ja se tutkii pyykin koostumuksen, annostelee pyykinpesupulverit, veden määrän ja pesulämpötilan säästäen luonnonvaroja, se alkaakin olla jo aika hyvä laite, koska eihän tätä maailmaa sovi surutta kuluttaa, jos ihmiskunnalla on tarkoitus olla olemassa vielä 1000 vuoden päästä.
Se, että Internet ylettyy niin sanotusti joka puolelle, tarkoittaa myös erilaisten tietoturvauhkien lisääntymistä. Oletko tullut ajatelleeksi, että meitä vastaanhan hyökätään hakkereiden toimesta milloin mistäkin päin maalmaa. Myönnän, että en ole aiemmin osannut ajatella, kuinka yleistä se on. Ehkäpä olen jotenkin ajatellut olevani täällä Tornionlaakson vaarojen välissä turvassa ja erilläni tuosta pahasta cyber-maailmasta, ketä nyt minun tietokoneen sisältö kiinnostaisi. Lisääntynyt ymmärrys Internet-maailman vaarojen suhteen herätti minussa pelkoa ja ajatuksen siitä, että meidän täytyy hallita Internet, että se ei hallitse meitä. Olla tietoinen ja hereillä, sopivasti varovainen ja ennakoiva (tai laittaa foliohattu päähän). Varovaisuuteen ja ennakointiin on perusteensa, ehkä myös foliohattuun, koska suurin osa tehdyistä tietoturvamurroista on yleensä ihmisen oma moka: jos menet klikkaamaan sitä kummallista liitettä tai antamaan salasanoja väärissä paikoissa, on tietoturva menetetty.
Internetti vaikuttaa meihin jo jokapäiväsessa elämässä, suurin osa palveluista on siirtynyt sähköiseen muotoon ja taskuista löytyy älypuhelimet, jotka ilmoittelevat milloin mistäkin tapahtumasta sähköpostissa, somessa, uutisissa tai viesteissä, Sen lisäksi, että laitteet tuottavat suuren määrän ärsykkeitä päivään, se voi olla sinulle myös yhdenlainen tietoturvan porsaanreikä, josta ei ehkä varsinaista uhkaa synny, mutta tuottaako tieto iloakaan paitsi mainostajille. Monelta meiltä löytyy esimerkiksi Goole-tili ja sen käyttö mobiililaitteella. Jos et ole tarkistanut tilin asetuksista, mitä tietoja Google voi kerätä sinusta, se voi kuunnella esimerkiksi puhetta, nauhoittaa keskusteluja ja räätälöidä sinulle sopivia mainoksia. Jos tässä päästään toivottuun tulokseen, näppäilet itsesi seuraavalla kerralla Facebookin mainoksesta verkkokauppaan ja tilaat itsellesi ne kymmenennet jumppahousut, joista päivällä puhuit ystävällesi samalla, kun kerroit, että salille pitäisi itsensä saada raahattua.
Kun olen nyt luonut tässä pelottavan scifi-elokuvan ainekset muuttamalla pyykinpesukoneet omaa elämää eläviksi koneiksi, joiden kautta hakkerit nuuskivat sinun kalsareiden värin eikä mikään tieto ole enää salaista tai yksityistä täytyy muistaa, että digitalisaatio tuo myös mahdollisuuksia! Esimerkiksi Lapin alue on vuosikaudet kamppaillut sen asian kanssa, että työt valuvat etelään. Tästä kärsin myös minä, koska en voisi kuvitella itseäni asumaan Torniota alemmas. Tarvitsen metsää ympärilleni, tilaa hengittää ja täältä pohjoisestahan sitä löytyy. Menneet vuoden on panikoitu, että digitalisaatio myös vie meidän työt ja totta puhuen olin itsekin siitä melko varma, että näin käy, kunnes katsomani DNA:n sarja antoi uusia näkökulmia aiheeseen. Joku viisas on todennut, että yhden digitaalisaatiolle menetetyn työpaikan tilalle syntyy 2,5 uutta työpaikkaa. Digitalisaatio luo myös etätyön mahdollisuuden ja siitä tulee ennenpitkää uusi normaali ja töitä on mahdollista tehdä entistä paikkariippumattomammin. Empaattisuutta, läsnäoloa ja toisen ihmisen kohtaamista ei voi digitalisaatio taik robotti kovinkaan nopeasti korvata, mutta digitalisaation ja robotisaation myötä voidaan vaikka polvi leikata niin, että potilas makoilee Lapin keskussairaalassa leikkuupöydällä ja huippukirurgi toiselta mantereelta ohjailee polvea leikkaavia robottikäsiä. Huikeaa, eikö?!
Digitalisaatio on siis niin hyvä kuin paha, yhtä kuin ihmiskuntakin. Jos digitalisaatiota ei haluta käyttää väärin, ei sitä silloin tapahdukaan, mutta sellaista tilaa maailma koskaan tuskin saavuttaa, että kaikki olisivat täällä hyvillä mielin liikenteessä, joten meidän täytyy pitää silmät auki ja itsemme ajan tasalla. Ja olla myös yksilöinä luomassa parhaan mukaan sitä parempaa ja turvallisempaa maailmaa. Digitalisaatio asettaa meille haasteita työuran suhteen: työelämä pirstaloituu, muuttuu projektimaisemmaksi, yrittäjyys lisääntyy ja omaa osaamistaan täytyy myös vaalia entistä enemmän, kehittää itseään jatkuvasti, ajatella innovatiivisesti ja oppia uutta. Aika iso haaste, vai mitä?