Visuaalinen sisältö, siis kuva, on jo aikalailla perusasioita nykyajan sisällöntuotannossa ja esimerkiksi sisältömarkkinoinnissa. Kertoohan kuva enemmän kuin tuhat sanaa, jos käytetään tätä vanhaa klisettä. Ja onhan se totta. Kyllä kuva antaa asiasta tarkempaa tietoa kuin se, että myyjä yrittää vakuuttaa tuotteen laadusta pelkästään sanoin. Kun viedään visuaalisuus hieman pidemmälle, laitetaan kuva liikkumaan ja ääntä mukaan. Tuotetaan siis audiovisuaalista sisältöä. Tällä materiaalilla voi jo niin sanotusti räjäyttää pankin! Etenkin, jos kilpailijat eivät ole tätä vielä huomanneet. Audiovisuaalisuus on siis liikkuvan kuvan eli videon ja äänen yhteispeliä. Elokuvia, mainoksia, informatiivisia videoita markkinoinnissa. Tv-sarjoja. YouTuben sisältöä, tubettajan tuottamaa audiovisuaalista sisältöä omien mielenkiinnon kohteiden ympärillä. Audiovisuaalinen sisältö ts. video on muuten jonoon laitettuja kuvia, oletko koskaan ajatellut sitä? Näin saadaan erilaisten ilmeiden ja eleiden tuottama informaatio mukaan sisältöön.
Kun visuaalista tai audiovisuaalista sisältöä tuotetaan, käytetään siinä erilaisia tehokeinoja. Kuvakulmia, rytmiä, kuvakokoja ja audiovisuaalisessa sisällössä myös ääntä. Äänet tai äänettömyys kertovat jotain tilanteesta. Kuvakulmat ja erilaiset kuvakoot viestivät myös erilaisia asioita ja toimivat tehokeinoina. Laajakuvassa näkyy koko tilanne ja kaikki osallistujat. Koko hetki on siis nähtävillä yhdellä silmäyksellä. Tästä vaikkapa esimerkkinä lännenfilmeistä tuttu kaksintaistelun tilanne, jossa näkyvät molemmat miehet, kädet valmiina nappaamaan aseet vyötäisiltä. Kumpi ehtii ensin? Sitten taas hyvin läheltä kuvattu lähikuva henkilön päästä tai kasvoista menee niin sanotusti henkilön pään sisään ja kertoo visuaalisesti sitä, mitä henkilön mielessä liikkuu.
Erilaisia kuvakokoja. Kuva Timo Puukko luentomateriaalit.
Yllä näkyy erilaisia kuvakokoja. Kuvakoon vaihtelu videossa pitää katsojan mielenkiinnon yllä. Oletko koskaan ajatellut, että yhdestä kohdasta kuvattu esittelyvideo on paljon tylsempää katseltavaa kuin video, jossa kuvakokoa vaihdetaan ja voidaan ihan jättää yksi kuvakoko välistä ja siirtyä vaikkapa yleiskuvasta suoraan puolikuvaan ja niin edelleen.
Myös liikkeellä, esimerkiksi poistuvalla kohteella luodaan jännitettä kohtaukseen. Jos muistat Titanicista sen hetken kun Jack ja Rosie kelluvat meressä pienen lautan päällä. Jackin hetket ovat jo valitettavasti ohi, kylmä vesi on pysäyttänyt sydämen sykkeen. Myös Rosie on pahasti kylmettynyt. Hyvä, jos sanaa suustaan saa! Kohtauksessa pelastusvene lipuu Rosien läheltä, mutta kääntyy pois. Rosie ei saa ääntä kuulumaan huutaakseen apua, mutta yrittää parhaansa. Jännitettä kohtaukseen luotiin sillä, että pelastusvene loittoni/poistui kohteesta katsottuna. Saako Rosie apua vai jääkö hänkin hyisen meren armoille?
Visuaalisen sisällön tuottamiseen löytyy nykyään kameroita joka lähtöön. Jokainen puhelin on varustettu kameralla, mutta myös digijärjestelmäkamerat ovat yleisiä. Itse kuvaan paljon, etenkin luontoa ja Canon EOS 60D on tuttu kapine omassa käytössä. Kuvien ottamisessa on tärkeää ottaa huomioon valotusaika eli suljinaika, aukon koko ja ISO-herkkyys. Näistä perusasetuksista voit lukea lisää Kamerakoulun sivuilta. Suljinaika on siis aika, jonka kameran sisällä oleva suljin on auki ja napsahtaa kiinni. Tämä määrittää siis sen, kuinka kauan valoa pääsee kameran kennolle. Toinen tärkeä tekijä on aukon koko. Objetiiveissa on erilaisia aukkoja (aperture) ja aukon koko määrittää sen, kuinka paljon valoa pääsee kameraan. Pimeällä kuvattaessa aukon täytyy olla mahdollisimman iso, jotta kaikki mahdollinen valo saadaan kameraan ja vastaavasti kirkkaassa päivänvalossa, aukko voi olla pienempi, jotta kuva ei ylivalotu ts. pala puhki. Aukon koon numeerinen arvo on hieman hämmentävä. Pieni numero esimerksiksi f 2,0 on yhtä kuin iso aukko ja f 32 on taas pieni aukko. Kolmas tärkeä tekijä kuvan ottamisessa on ISO-herkkyys. Perinteisen filmikameran kohdalla ISO-herkkyys tarkoittaa sitä, kuinka herkkää filmi on valolle. Muistat varmaan, kun vanhempasi valitsivat Espanjan lomalle filmiä ISO100 herkkyydellä ja tämähän johtui siitä, että Espanjassa valoa riittää todennäköisesti. Liian herkkä filmi palaa puhki. Digikameroiden ajassa ISO-herkkyys kertoo siitä, kuinka herkkä kenno on valolle. ISO-herkkyys kannattaa säätää mahdollisimman pienelle, koska korkea ISO-herkkyys lisää kuvaan kohinaa eli rakeisuutta. Esimerkiksi pimeässä kuvatut revontulet menevät herkästi rakeisiksi, jos ISO-herkkyys on laitettu kovin korkeaksi. Mieluummin avataan aukkoa ja pidennetään suljinaikaa.
Ensimmäisiä kunnon revontulikuviani kevättalvelta 2018.
Itse olen tottunut olemaan lähinnä kameran takana, mutta nytpä päädyinkin digiassarina haasteen eteen tuottaa itsestäni video-cv työnhakua varten. Ajatus on, että audiovisuaalinen sisältö tuo paremmin persoonaa ja ominaisuuksia esille ja onhan se totta. Projekti oli mielenkiintoinen ja opettavainen! Oman naamansa katselu videolla on tuntunut hieman haasteelliselta, mutta pikkuhiljaa siihenkin tottuu ja homma alkaa näyttämään luontevalta. Video-cv on vielä hieman vaiheessa, mutta lupaan jakaa sen teille, kun on valmista! 😁