Suomalaisen perhemetsätalouden kestävyyden ja hyväksyttävyyden yksi perusta on metsänomistajien erilaisten tavoitteiden yhteensovittaminen. Satojentuhansien metsänomistajien joukossa valtaosan päätöksentekoa ohjaa useampi kuin yksi tavoite, joiden määrittely ja painoarvojen asettaminen on usein hankalaa. Kun lisäksi päätöksiä tehdään usein yhdessä ja puntaroidaan päätösten vaikutuksia myös tulevan metsänomistajasukupolven kannalta, erilaisten tavoitteiden tai jopa vaatimusten kirjo väistämättä kasvaa.

Esimerkiksi sukupolvenvaihdosta suunnitteleva eläköitynyt metsänomistaja voi pohtia kannattaisiko metsätilalla yleisiä varttuneita männiköitä alaharventaa, yläharventaa vai kenties odottaa vielä muutamia vuosia ja uudistaa metsiä siemenpuuhakkuulla (vaiko sittenkin avohakkuun ja kylvön kautta). Lisähaasteita tilanteeseen tuo se, että on vaikea ilman kunnollisia laskelmia päättää missä vaiheessa ja millä tavalla sukupolvenvaihdos kannattaisi toteuttaa ja mikä on metsän käypä arvo? Pitäisikö ensin hakata metsää, että lahjalla tai kaupalla tehty metsäomaisuuden siirto lapsille olisi helpompaa ja metsät olisivat hyvässä kunnossa? Vai olisiko järkevämpää jättää hakkuumahdollisuudet tulevalle sukupolvelle, vaikka heidän ajatukset hyvästä metsänhoidosta voivat olla ristiriitaisia.

Nämä ovat aika tyypillisiä ja opiskelua motivoivia kysymyksiä myös Lapin ammattikorkeakoulun metsäopetuksessa, jonka tavoitteena on antaa valmiuksia monitavoitteisen metsänomistajan neuvontaan ja vaihtoehtojen vertailuun. Taloudelliset vaikutukset vaihtoehtojen välillä ovat yllättävän suuria, kun esimerkiksi yläharvennuksella voidaan hyvässä tapauksessa lisätä kannattavuutta kuvaavaa metsän nykyarvoa lähes 1000 €/ha. Metsätilan arvonmäärityksessä saatu käypä hinta voi vaihdella kymmeniä prosentteja riippuen laskentamenetelmästä ja oletetuista metsänhoitomenetelmistä. Sukupolvenvaihdoksissa veroseuraamusten erot voivat olla tuhansia euroja, mutta niiden vertailun ohella erityisiä haasteita ovat ratkaisun tasapuolisuus ja mahdollisen yhteisomistuksen päätöksenteon sujuvuus.

Seuraavassa on muutamia esimerkkejä vaihtoehtojen vertailun tilanteista:

  • hoitamattoman nuoren metsän käsittelyn vaihtoehdot
  • nuoren sekametsän kasvatus, kun monitavoitteinen metsänomistaja haluaa ottaa riistan huomioon ja varautua tuhoriskeihin muuttuvassa ilmastossa
  • varttuneen kasvatusmetsän harvennustapa ja tulevien vuosikymmenten vaihtoehdot
  • suometsän hoito, kun metsänomistaja painottaa kannattavuuden ohella vaikutuksia vesiensuojeluun, hiilensidontaan, riistaan ja luonnon monimuotoisuuteen
  • metsänuudistamisen vaihtoehdot ja vertailu kiertoajan jatkamiseen tai jatkuvaan kasvatukseen

jäkälää

Vaihtoehtojen avaruus ja monitavoitteisuus

Metsälain muutoksessa vuonna 2014 lisättiin merkittävästi metsänomistajan mahdollisuuksia valita omiin tavoitteisiin ja elämäntilanteeseen sopiva metsänhoitotapa. Metsänhoidon suosituksissa on kuvattu kahden vaihtoehtoisen metsänhoitomenetelmän periaatteet ja yleisohjeet, joiden soveltamisvaiheessa hahmotetaan yleensä vielä useita toteutusvaihtoehtoja.  Vapaus yleensä lisää myös vastuuta ja tuottaa jopa tuskaa ja valinnan vaikeutta. Toki vapaus on myös jatkaa tutun ja turvallisen valmiiksi annetun yhden ratkaisun tiellä, mutta vaihtoehtojen vertailu ja omien vaikutusmahdollisuuksien ymmärtäminen voi tuskasta huolimatta herättää uudenlaisen kiinnostuksen myös metsänomistukseen.

Metsänomistaja 2020 tutkimuksen mukaan monitavoitteiset omistavat 38% yksityismetsien pinta-alasta. Taloutta ja turvaa painottavien osuus on 24%, metsässä tekevien 18%, virkistyskäyttäjien 13% ja epätietoisten 7%.  Yllättävää on, että noin puolet metsänomistajista koki, ettei metsäammattilaisen kanssa käydyissä keskusteluissa ollut kysytty tavoitteita. Metsänkäsittelyn vaihtoehdoista oli kerrottu kahdelle kolmesta metsänomistajista, mutta vaihtoehtojen vaikutuksista talouteen tai luontoon vain noin puolelle. Silti 25 % metsänomistajista oli siirtynyt soveltamaan tai kokeillut uutena vaihtoehtona sallituksi metsänhoitomenetelmäksi tullutta jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta.

Mistä tämä voisi johtua? Miten tavoitteita kysytään? Miten pitäisi kysyä? Onko vaihtoehtojen esittäminen liian vaikeaa tai kallista? Vai onko ongelma siinä, ettei vaihtoehtojen seurauksia pystytä arvioimaan ja vertailemaan? Tähän haasteeseen vastaaminen vaatii asennemuutoksen ohella koulutusta ja sopivia työkaluja.

Tämä haaste on otettu vastaan myös Lapin ammattikorkeakoulun opetuksessa, opinnäytetöissä ja kehittämishankkeissa. Kokemukset vaihtoehtojen vertailusta auttavat metsäammattilaista ja metsäopiskelijaa pääsemään irti ajatuksesta, että kullekin metsikölle määritetään maastossa se oikea metsänhoidollinen ratkaisu. Vaihtoehtojen seurausten ja epävarmuuksien ymmärtäminen ja huomioon ottaminen antaa uusia eväitä metsäneuvontaan olipa asiakas taloutta painottava tai monitavoitteinen.

Työkaluja vaihtoehtojen vertailuun

Jos metsänomistaja kokee olevansa taloutta ja turvaa korostava, niin eikö silloin vaihtoehdon valinta ole helppoa? Minkä verran monitavoitteisen metsänomistajan on kärsittävä taloudellisen tuloksen heikkenemisestä, jos tavoitteena on myös turvata ekosysteemipalvelujen säilyminen ja edistetään vaikkapa riistametsänhoitoa? Sopivilla työkaluilla voidaan vertailla kaikenlaisia vaihtoehtoja ja parantaa myös metsätalouden kannattavuutta. Työkaluja tilatason monitavoitteiseen suunnitteluun onkin onneksi jo olemassa (esim. Etapio, Monsu) ja niitä voitaisiin soveltaa nykyistä enemmän metsäneuvonnassa. Kun metsäneuvonnassa tai puukauppatilanteessa tarkastellaan myös yksittäisiä metsiköitä, vaihtoehtojen vertailuun voidaan metsänhoidon suositusten lisäksi käyttää opetuksessakin sovellettavia metsikkösimulaattoreita (esim. Hakkuri tai Motti).

Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa MetNe -hankkeessa syvennytään metsänomistajien tavoitteiden yhteensovittamiseen ja testataan esimerkkitiloilla nykyisin käytettävissä olevia tila- ja metsikkötason työkaluja sekä hahmotellaan tulevaisuuden tarpeita ja työkaluja.

Lopuksi

Mahdollisuuksia ja tarpeita vaihtoehtojen puntarointiin on siis entistä enemmän erilaisissa metsissä taimikoista vanhoihin metsiin. Joskus tosin tarjolla on vain huonoja vaihtoehtoja, mutta parhaassa tapauksessa useita vaihtoehtoja, joilla päästään lähes samaan taloudelliseen tulokseen. Monitavoitteiselle metsänomistajalle olisikin hyvä tulos, jos eri metsänkäsittelyratkaisujen kannattavuus olisi lähes samalla tasolla. Silloin esimerkiksi maisema- ja virkistysarvojen turvaaminen tai riistametsänhoito ei vaatisikaan tinkimistä taloudellisista tavoitteista. Kun sitten usein myös vaihtoehtoehtojen vertailussa huomataan, että tavoitteiden yhteensovittaminen heikentää taloudellista kannattavuutta, auttaa vertailu hahmottamaan myös ei-taloudellisten tavoitteiden arvon sekä tavoitteiden vaikutuksen käytännössä.

Myös taloutta ja turvaa korostavalle metsänomistajalle vaihtoehtojen määrittelystä ja vertailusta voi olla paljonkin hyötyä. Siihen on käytettävissä myös simulointi- ja optimointityökaluja, joita monet metsäsijoittajat nykyään hyödyntävät investointipäätöksissä. Tarvittaessa optimointi voidaan tehdä monitavoitteisesti ottaen laskentaan mukaan myös metsän ekosysteemipalveluja, kuten vaikkapa tulevaisuudessa mahdollisesti tulojakin tuova metsän hiilinielu. Voisiko monitavoitteisesta metsäsuunnittelusta olla hyötyä myös sopeutumisessa uhkaksi koettuihin EU:n taksonomia-asetuksen ympäristökriteereihin?

Lähteet

Hänninen, H., Valonen, M. & Haltia, E. 2020. Metsänomistajat palveluiden käyttäjinä : Metsänomistaja 2020-tutkimuksen tuloksia. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 63/2020. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 63 s. Viitattu 17.9.2020 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-039-7

Kirjoittaja

henkilökuva, Kari Pasanen

Kari Pasanen, metsätalouden lehtori
Tulevaisuuden biotalous, Lapin ammattikorkeakoulu

Kuvat: Niko Pöllänen

Etusivulle