Metsänomistajien neuvonnan perustietona on hyvä tietää, minkälainen on neuvonnan kohderyhmä eli ketä ollaan neuvomassa. Muissakin tämän sivun blogeissa on viitattu Luonnonvarankeskuksen tekemään Suomalainen metsänomistaja 2020 -tutkimukseen, jossa on selvitetty kyselytutkimuksella mm. metsänomistajarakennetta ja metsätalouden kannattavuutta. Ko. kyselytutkimus on jo sarjassaan neljäs ja tuloksia on verrattu aikaisempiin kyselytutkimuksiin. Tutkimussarja tarjoaakin hyvän vertailutaustan mm. metsänomistajien ja heidän tavoitteidensa muutoksista sekä puunmyynneistä 1990-luvulta lähtien. Päätoimisten maatalousyrittäjien osuus metsänomistajista on laskenut jo n. 10 prosenttiin ja reilu kolmannes asuu enää vakinaisesti tilallaan. Puun tarjonta yksityismetsistä ei ole omistajamuutoksista huolimatta kuitenkaan vähentynyt. Vaikka säännöllisesti puuta myyvien metsänomistajien määrä on vähentynyt puun tarjonta yksityismetsistä ei ole pienentynyt, sillä puukauppojen ja leimikoiden koko on vastaavasti kasvanut.

Suomen metsäkeskuksen ”Metsämaski”

Suomen metsäkeskus on myös koonnut tietoa Metsäkeskuksen omista tietojärjestelmistä ja laatinut niistä metsänomistajatilastoja. Viimeisin tilasto on tuotettu v. 2022 toukokuussa ja se on sarjassaan neljäs ja sen on toteuttanut Metsäkeskuksen metsätietoasiantuntija Juha Väisänen. Ensimmäinen tilastoajo tehtiin v. 2019 ja sen jälkeen ajot on tehty vuosittain ja tilastot ovat valtakunnallisen tarkastelun lisäksi ajettu myös maakunnittain ja kunnittain. Tilastoista löytyy luokiteltua tilastotietoa niin yksityismetsänomistajien asuinpaikan kuin omistetun metsän sijainnin mukaan sekä lisäksi tietoa metsätalousmaan omistuksesta omistajaryhmittäin. Tuotettuja tilastoja käytetään niin alueellisten metsäohjelmien (AMO) tavoitteiden ja Metsäkeskuksen toimintaohjelman mukaisen metsätilarakenteen vaikuttavuustavoitteiden seurannassa kuin Metsäkeskuksen asiakasneuvonnan suuntaviivojen ja tavoitteiden määrittelyssä.

Tilastoissa ovat mukana yksityishenkilöt, joilla on omistussuhde vähintään yhteen metsäkiinteistöön tietyn maakunnan tai kunnan alueella (=metsänomistus). Metsäkiinteistöksi määritellään kiinteistö, jonka metsätalousmaan pinta-ala Metsäkeskuksen metsämaskin mukaan on vähintään 0,5 hehtaaria. Metsämaski on Metsäkeskuksen ylläpitämä, koko Suomen kattava tausta-aineisto metsätalouden (metsä-, kitu- ja joutomaa) käytössä olevasta maasta. Aineisto kattaa myös luonnonsuojelualueet. Metsämaskia voi käyttää esimerkiksi kunnan tai muun rajatun alueen metsätalousmaan pinta-alan selvittämiseen. Metsämaski on vektorimuotoinen paikkatietoaineisto.

Metsämaskin voi ladata aineistopaketteina karttalehti-, kunta- ja maakuntatasolla Metsäkeskuksen Paikkatietoaineistot-sivulta. Metsämaskin WMS/WFS-rajapinnat löytyvät Metsäkeskuksen Rajapinnat-sivulta.

Mitä Metsämaskin tilastot kertovat

Metsäkeskuksen metsätilarakenteen johtava asiantuntija Antti Pajula on koostanut yhteenvetotietoja kolmen vuoden osalta näiden Metsäkeskuksessa tuotettujen tilastojen pohjalta. Hän toteaa, että kolmessa vuodessa muutokset ovat tietenkin vielä melko pieniä, mutta muutoksen suunnasta ne kyllä jotain kertovat.

Antti Pajulan mukaan yksityisten tahojen omistaman metsätalousmaan (metsä-, kitu- ja joutomaa) pinta-ala koko maassa on kolmen vuoden aikana vähentynyt noin 183 000 hehtaaria. Syitä tämän suuntaiseen kehitykseen löytyy useampiakin. Yksityiset tahot ovat viime vuosina myyneet runsaasti metsiä rahastoille, yhtiöille, säätiöille ja muille vastaaville tahoille. Lisäksi metsäpinta-ala on vähentynyt jonkin verran myös asuin-, teollisuus- ja yhdyskuntarakentamisen sekä pellonraivauksen takia.

Yksityisten metsänomistajien lukumäärä on kolmen vuoden aikana koko maassa vähentynyt noin 9 000 henkilöllä. Suurimpana syynä on tässäkin metsätilojen myynti edellä mainituille institutionaalisille tahoille. Sen lisäksi monet yksityiset metsänomistajat ovat liittäneet metsiään yhteismetsiin ja poistuneet sitä kautta metsänomistajien lukumäärästä.

Metsätalousmaan pinta-alaosuuksien suhteellisia muutoksia tarkasteltaessa tilastoista selviää seuraavaa: (Antti Pajulan yhteenvedon mukaan)

Yksin/yhdessä aviopuolison kanssa omistetun metsätalousmaan pinta-alaosuus on koko maan osalta kolmessa vuodessa vähentynyt noin 0,55 %. Yksin ja yhdessä aviopuolison kanssa omistetun metsätalousmaan pinta-alaosuus on nyt 66,96 % kaikesta yksityisluontoisesta metsätalousmaan pinta-alasta.

Yhteismetsien metsätalousmaan pinta-alaosuus on kolmessa vuodessa kasvanut koko maassa 0,58 %. Yhteismetsien metsätalousmaan pinta-alaosuus on nyt koko maassa 5,86 % yksityisluontoisen metsätalousmaan pinta-alasta.

Verotusyhtymien metsätalousmaan pinta-alaosuus on kolmessa vuodessa vähentynyt koko maassa noin 0,42 %. Verotusyhtymien metsätalousmaan pinta-alaosuus on nyt koko maassa 17,91 % yksityisluontoisen metsätalousmaan pinta-alasta.

Kuolinpesien metsätalousmaan pinta-ala on viimeisen kolmen vuoden aikana kasvanut koko maassa 0,39 %. Kuolinpesien metsätalousmaan pinta-alaosuus on nyt koko maassa 9,27 % yksityisluontoisen metsätalousmaan pinta-alasta.

Yhteismetsien ja yli 50 hehtaarin suuruisten metsänomistusyksiköiden pinta-alaosuus yksityismetsien metsätalousmaasta on kolmessa vuodessa alentunut koko maassa 0,86 %. Yli 50 hehtaariset metsänomistusyksiköt ja yhteismetsät omistavat nyt koko maassa 65,08 % yksityisluontoisen metsätalousmaan pinta-alasta.

Metsänomistajien sukupuolijakaumassa ei ole viimeisen kolmen vuoden aikana tapahtunut mitään käytännön muutosta koko maan tasolla. Naisten osuus metsänomistajista on edelleen tasan 40 % ja miesten tasan 60 %.

Metsänomistajien keski-ikä on koko maassa molempina tarkasteluvuosina pyöristettynä 60 vuotta. Kun otetaan tarkasteluun desimaalitkin, niin metsänomistajien keski-ikä on kolmessa vuodessa noussut 59,54 vuodesta 59,91 vuoteen eli 0,37 vuotta.

Havaintoja ja ajatuksia Metsämaskin tilastoista

Yksityisen metsänomistuksen kannalta yksin tai yhdessä aviopuolison kanssa omistetun metsämaan pinta-alan vähenemistä voidaan yksityismetsien omistuksen ja perinteisen perhemetsäomistuksen kannalta pitää negatiivisena asiana.

Yhteismetsäomistuksen suosio on jatkanut tasaista nousuaan niin pinta-alaa kuin yhteismetsien määrääkin tarkasteltaessa. Vanhempiin yhteismetsiin on voinut liittyä mukaan siirtämällä tila yhteismetsään, jolloin on saanut tilan arvoa vastaavan määrän yhteismetsäosuuksia. Yhteismetsät ovat myös ostaneet tiloja osakaskunnan nimiin liittämättä niitä yhteismetsään. Yhteismetsät voivat käyttää tällaisia tiloja esim. pankkilainan vakuuksina.

Uusia, suhteellisen pieniä perheen ja suvun yhteismetsiä on myös perustettu viime vuosien aikana. Yhteismetsäomistusta pidetään ns. ”helppona” omistusmuotona – ellei halua osallistua yhteismetsän hallintoon riittää, että ilmoittaa tilinumeron, johon mahdollinen osakkaille verovapaa ylijäämä maksetaan. Yhteismetsäosuudet ovat kiinteää omaisuutta, joita voidaan luovuttaa perintönä perillisille tai myydä kenelle tahansa.

Verotusyhtymien ja varsinkin kuolinpesien metsäomistusta pidetään ongelmallisena sen takia, että metsäasioita koskevat päätökset pitää kaikkien osakkaiden hyväksyä. Osakkaat voivat tosin laatia yhteishallintosopimuksen, jossa sovitaan asioiden hoidosta. Verotusyhtymien pinta-alaosuus on Metsämaskin mukaan vähentynyt, mitä voidaan pitää myönteisenä asiana. Sen sijaan kuolinpesien omistamien metsien pinta-alaosuus on lisääntynyt, jota pidetään huolestuttavana kehityssuuntana.

Metsätilojen tilakokoa on yritetty saada esim. tilusjärjestelyillä suuremmaksi, mutta yli 50 ha suuruisten metsänomistusyksiköiden pinta-alaosuus metsätalousmaasta on päinvastoin alentunut. Suuretkin metsätilat ovat käyneet hyvin kaupaksi, kun sijoitusrahastot ovat yhä enenevässä määrin tulleet mukaan ostajiksi.

Media on uutisoinut paljon naismetsänomistajien määrän lisääntymisestä. Metsämaskin mukaan naisten ja miesten osuus metsänomistajista ei ole muuttunut kolmeen vuoteen.

Metsänomistajien keski-ikä on tarkastelujakson eli kolmen vuoden aikana jatkanut nousuaan, mitä pidetään yleisesti huonona asiana. Metsätilojen sukupolvenvaihdosta voitaisiin suhteellisen helposti aikaistaa monin verotuksellisin keinoin esim. perintö- ja lahjaveroa alentamalla. Vuonna 2017 perintö- ja lahjaverotusta toki kevennettiin, mutta vielä ollaan kaukana esim. Ruotsista ja Norjasta. Ruotsissa perintö- ja lahjavero poistettiin vuonna 2004 ja Norjassa vuonna 2014. Tanska on poistanut puolison ja rintaperillisten perintö- ja lahjaverovelvollisuuden.

Monenlaisten ja monitavoitteisten metsänomistajien neuvonnan haasteet

Metsänomistajia ja metsänomistusmuotoja on edellä kuvatun perusteella monenlaisia – yksittäisestä metsänomistajasta yhteismetsiin, yhtymiin ja laajoihinkin kuolinpesäomistuksiin, joissa voi olla osakkaina päällekkäisiä/sisäkkäisiä kuolinpesiä eli kuolinpesien kuolinpesiä.

Neuvonnan ja neuvojan ensimmäisenä asiana onkin selvittää, mihin metsänomistajaryhmään tai metsänomistajaryhmiin neuvottava kuuluu. Yksittäinen metsänomistaja voi omistaa metsää yksin, yhdessä puolison kanssa, yhdessä esim. sisarustensa kanssa metsäyhtymänä, kuolinpesän osakkaana ja vielä yhteismetsän osakkaana – jopa samanaikaisesti. Eri metsänomistajaryhmien toimintaa säätelevät monet erilaiset lainsäädännölliset säännökset, jotka hyvän neuvojan on syytä tuntea. Ko. säännökset on hyvä tuntea vähintään yleisellä tasolla, mutta neuvonnan vaikuttavuuden ja uskottavuuden vuoksi syvempi perehtyminen eri omistusmuotoihin on ehdoton edellytys tasokkaan ja metsänomistajaa paremmin palvelevan neuvontatapahtuman toteuttamiseksi.

Neuvonnan tekee haasteelliseksi myös se, että eri omistusmuodoilla voi olla/ja usein onkin useita erilaisia tavoitteita eli neuvonnassa täytyy huomioida monenlaisiin metsänomistaryhmiin kuuluvien metsänomistajien monitavoitteiset päämäärät.

Lopuksi

Metsänkäsittelymenetelmät ovat vuonna 2014 voimaan tulleen metsälakiuudistuksen myötä monipuolistuneet. Uusi metsälaki mahdollisti perinteisen tasaikäisrakenteisen eli jaksollisen kasvatuksen lisäksi eri-ikäisrakenteisen eli jatkuvan kasvatuksen, joka ennen lakiuudistusta oli lainvastainen metsänkäsittelymenetelmä.  Monipuolistuneet metsänkäsittelymenetelmät ovat osaltaan lisänneet erilaisten vaihtoehtojen mahdollisuuksia, mutta osaltaan vaikeuttavat metsänomistajien päätöksentekoa, mikäli käytössä ei ole laskennallisia työkaluja päätöksenteon helpottamiseksi.  Nykyisinkin on käytössä ohjelmistoja, joilla voidaan tuottaa erilaisia metsänkäsittelymenetelmiä vertailemalla tietoa päätöksenteon tueksi.

Tulevaisuuden neuvontamenetelmiä mietittäessä on kuitenkin aiheellista miettiä, onko pelkkien erilaisten metsänkäsittelymenetelmien vertailu riittävä esimerkiksi metsätalouden kannattavuuden mittarina. Metsänomistajat joutuvat pohtimaan hyvin tarkkaan myös verotuksellisia asioita päätöksiä tehdessään samoin kuin erilaisten tukimahdollisuuksien käyttöä, joilla voi olla merkittäviäkin vaikutuksia metsätalouden kannattavuuden kannalta. Nämäkin asiat tulisi sisällyttää mukaan laskennallisiin työkalupakkiohjelmistoihin.

Lähteet

Karppinen, H., Hänninen, H., & Horne, P. (2020). Suomalainen metsänomistaja 2020.- http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-961-3

Suomen metsäkeskus: https://www.metsakeskus.fi/fi/avoin-metsa-ja-luontotieto/tietoa-metsien-omistuksesta

Suomen metsäkeskus: Pajula Antti, metsätilarakenteen johtava asiantuntija. Yhteenvetotietoja Suomen metsäkeskuksen toimintaohjelman metsätilarakenteen vaikuttavuustavoitteiden sekä alueellisten metsäohjelmien (AMO) tavoitteiden seurannassa (Metsäkeskuksen sisäinen jakelu).

Kirjoittaja

Taito Kemppe, projektiasiantuntija
Suomen metsäkeskus

Etusivulle

Tulevaisuuden metsäneuvonta Hankejulkaisut , ,