CEDEM14-konferenssi järjestettiin Itävallassa, Kremsin kaupungissa noin 100 km Wienistä länteen. Krems on historiallinen ja kooltaan pieni, noin 24 000 asukkaan yliopistokaupunki Tonavan varrella. Kaupunki sijaitsee Wachaun laaksossa, joka kuuluu UNESCO:n maailmanperintöluetteloon.
-
Kremsin kaupunki Tonavan varrella.
Itse konferenssi oli pienehkö, mutta kansainvälinen 136 osallistujan tullessa 33 eri maasta. Konferenssin pääteemat olivat e-democracy sekä open government ja keskustelu levisi yleisesti mm. erilaisiin digitaalisiin tapoihin käsitellä tietoa sekä osallistua. Suosituimmat aiheet konferenssitutkimuksissa oli e-democracy ja avoin data, mutta paljon keskustelua käytiin mm. e-votingista, e-participationista sekä open government datasta.
Puheenaiheita seuratessa huomasi miten samankaltaisia ongelmia pyöritellään lähestulkoon kaikkialla. Esimerkiksi avoimen datan kohdalla julkisten tietovarantojen avaaminen muiden hyödynnettäväksi on hidasta. Vaikeuksia tuottaa mm. tekniset, taloudelliset ja asenteelliset esteet. Monet tietojärjestelmät on rakennettu vuosikymmeniä sitten, jolloin tiedon saaminen järjestelmästä ulos voi olla työlästä. Lisäksi tiedon omistajat eivät välttämättä tahdo luopua aineistosta, jos ne saavat esimerkiksi merkittävän korvauksen sen myynnistä. Kävinkin itse saksalaisen virkamiehen kanssa lounaskeskustelun, jossa hän kritisoi vahvasti näkemystä, jossa kaikki julkinen data tulisi tuottaa ilmaiseksi kaikkien saataville. Usein konferenssit keräävät väkeä omien teemojensa ympäriltä, jolloin kritiikkiä ei niinkään kuule. Tässäkin tapauksessa konferenssin teemana oli avoimuus sekä datan hyödyntäminen, joten yleisöllä vaikutti olevan yhteinen käsitys sen hyödyistä, mutta vastakkaiset mielipiteet puuttuivat lähes kokonaan. Kriittisiä puheenvuoroja kuuleekin konferenseissa harmittavan harvoin.
Tietojärjestelmien ongelmia ja muita tietoteknisiä haasteita käytiin useammassakin esityksessä läpi. Useissa tapauksissa järjestelmiä ei ole esimerkiksi rakennettu niin, että ne mahdollistaisivat vuorovaikutusta hallinnon ja kansalaisten välille. Erilaisiin organisaatioihin kertyvän datan auki saaminen voi olla aikaavievää myös niitä hallitsevien henkilöiden asenteiden puolesta. Usein datan omistajia pitää jokaista yksitellen houkutella avaamaan sisältöjä, mahdollisesti jopa useampia kertoja. Erilaisia käytäntöjä ja toimia voisikin yrittää yhtenäistää, jotta rakenteet muuttuisivat sellaisiksi, että data olisi avointa jo syntyessään. Yksi ratkaistava kysymys on lisäksi se, miten esimerkiksi arkaluonteista tietoa voisi anonymisoida niin, ettei datasta voi tunnistaa ihmisiä. Esimerkiksi sähköisiä äänestysjärjestelmiä ei ole vaaleja varten onnistuttu ottamaan vielä käyttöön, sillä niissä tietosuoja täytyy olla hyvinkin korkealla tasolla, eikä vaalitulokset saa päätyä vieraisiin käsiin.
Pidin itse esityksen suomalaisista aktiiviseen kansalaisuuteen kannustavista, tietoa tarjoavista ja osallistumista mahdollistavista online-palveluista. Käytin esimerkkeinä virallisia palveluita, joiden kehittämisessä ovat mm. ministeriöt olleet mukana. Nostin esille mm. Kansanmuisti.fi-palvelun, joka kokoaa monenlaista tietoa kansanedustajien toimista sekä Kansalaisaloite.fi-palvelun, jossa kuka tahansa voi luoda kansalaisaloitteen sekä kerätä sille digitaalisesti allekirjoituksia. Sessio, jossa esitykseni oli, oli kokoelma lyhyistä, noin 7 minuutin mittaisista esityksistä. Sessio keräsikin paljon kuulijoita, sillä se oli välittömästi torstain keynote-puheenvuorojen jälkeen eikä, session kanssa ollut päällekkäin muuta ohjelmaa. Session jälkeen oli vapaata aikaa ja useampi ihminen tuli keskustelemaan kanssani pitämästäni esityksestä. Varsinkin Kansanmuisti herätti palveluna kiinnostusta eikä sen kaltaisia palveluita tuntunut löytyvän ainakaan niistä maista, joista tulevien ihmisten kanssa asiasta keskustelin.
Kaiken kaikkiaan konferenssi oli kiinnostava tapahtuma, jossa kuuli paljon mielenkiintoisia esitelmiä mm. avoimen datan käytöstä ja e-osallistumisesta sekä tapasi aiheesta kiinnostuneita ihmisiä eri puolilta maailmaa. Järjestelyt toimivat erinomaisesti ja pienehkö osallistujamäärä loi konferenssista ja sen osallistujista helposti lähestyttävän. Itsekin torstai-iltana lähdin vielä illalliselle 8-henkisessä seurueessa, johon kuului kaksi tapahtuman pääjärjestäjää sekä kaksi yhdysvalloista tullutta tilaisuuden keynote-pitäjää. Lämminhenkisellä illallisella tittelit jätettiinkin pois ja keskustelut vyöryivät vapaasti aiheellisen ja aiheettoman rajamailla, juuri sopivasti.