Minä kävin museossa kaksi viikkoa sitten. Taidemuseossa, koska pidän taiteesta. Toki kuulun niihin, jotka usein huomaavat monen kuukauden suhahtaneen ohi niin, ettei kilometrin päässä ollutta näyttelyä ehtinyt käydä katsomassa, mutta nyt onnistuin. Näyttely, jonka näin, oli Vauhtia ja vaaroja Aineen taidemuseossa Torniossa. Tämä näyttely sai ajattelemaan muun muassa autoilun historiaa ja pohjoista yrittämistä. Ja pyörän keksimistä! Luullakseni joka museokäynnillä opin, vaikka en sitä tietoisesti huomaisikaan.
Museot ovat siitä hyviä paikkoja, että niihin kerätään sekä mennyttä että nykyajan tietoa, esineitä ja taidetta; mikäs sen parempi paikka oppimiselle. Useilla museoilla on opetusta ja oppimista helpottavaa ohjeistusta netissä, kuten vaikkapa tehtäviä Kainuun museossa ja tietopaketti opettajille esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan museossa Oulussa, Kuopion museossa, Vapriikissa Tampereella, Ateneumissa ja Luonnontieteellisessä museossa Helsingissä. Jos yksityinen museovieras haluaa käyntinsä saantia syventää, voi netissä vapaasti tutustua näihinkin tehtäviin ja ohjeisiin sekä tietenkin museoiden esittelyteksteihin tai -videoihin. Opettajille paketit ovat tietenkin mainio apu luokan kanssa museoissa vieraillessa.
AKTIIVI-verkostoon kuuluvassa Avara museo -hankkeessa kehitetään museoista erilaisille aikuisryhmille entistä avoimempia ja kiinnostavampia oppimisen paikkoja. Jotkut ihmiset tuntuvat potevan korkeahkoa kynnystä astahtaa museon ovesta. Museot ovat joka kävijälle tarkoitettuja ja elävät lähes vain asiakkaiden käynneistä. Vaikka museon puitteen hienot olisivatkin, ei se silti tarkoita, että sisään pääsee vain aatelissukuiset. Jos ei museossa käy asiakkaita, sen elinvoima voi olla vaarassa. Museossa ei myöskään tarvitse sen kummemmin käyttäytyä, kysymällä saa neuvoja ja apua. Moni museo on myös yllättävän rauhallinen paikka pieneen hiljentymiseen arjen vipellyksessä.
