Kuluneella viikolla meidän yläkoululaisemme valmistautui biologian kokeeseen. Aihealueena ihmisen biologia: sydän ja verenkierto, maksa ja munuaiset ja taisi siinä jotain muutakin olla. Itsekin siinä taas sai palautettua mieleen yhtä sun toista aiheesta kun kokeeseen valmistumisessa autettiin. Jonkin verran on vettä virrannut lähijoessa ja verta verisuonissa sen jälkeen kun itse niitä joutui pänttäämään.
Biologian kirjassa oli aika selkeästi asiat selitetty ja kuvatkin olivat varsin havainnollisia. Silti keskustelu siirtyi jo lähes 30 vuotta vanhaan opetusmateriaaliin. Olipa kerran elämä (Il était une fois… la vie) julkaistiin vuonna 1986 ja Suomessa se esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1988. Youtuben kautta jaksoja pääsee katsomaan nytkin.
Sarja oli hyvä esimerkki mielenkiintoisesta oppimateriaalista. En tiedä kuinka tieteellinen se oli tai että sisälsikö se suoranaisia virheitä. Mutta väitän, että tuollaisilla teoksilla opetetaan perusasioita monille paljon nopeammin kuin koulun penkillä tai kirjoista lukemalla. Olisi voinut kuvitella, että esimerkki olisi innoittanut ”vaihtoehtoisten” oppimateriaalien tekemiseen laajemminkin. Silti minusta tuntuu, että olemme jollain tavalla jääneet polkemaan paikoillemme – tai ainakin vauhti on hidastunut – olenko väärässä?
Mika
Lähde Wikipedia: Olipa kerran elämä.