Kognitiivinen työhyvinvointi, oletko kuullut sellaisesta aiemmin? Termi työhyvinvointi on varmasti kaikille tuttu, mutta kognitiivinen työhyvinvointi voi olla hiukan oudompi. Kognitiivinen työhyvinvointi on noussut esille siinä samalla, kun työelämä on kokenut mullistuksen ja työtä tehdään yhä enemmän erilaisilla digitaalisilla laitteilla, jotka mahdollistavat työn tekemisen käytännössä missä vaan ja aiheuttavat erityisen paljon ärsykkeitä ihmisaivoille. Ennen kuormittuminen oli enemmän myös fyysistä: metsuri rahtasi tukkeja pitkin metsiä, kun taas nykyään työtä tehdään enemmän aivoilla ja kuormittuminen tapahtuu enemmän mielen puolella. Nykyään luetaan, kirjoitetaan, analysoidaan, mitataan, käytetään tietojärjestelmiä, työ vaatii tarkkuutta ja järjestelmällisyyttä ja keskeneräiset asiat saattavat olla takaraivossa niin sanotusti “mielen päällä”. Lisäksi työtä keskeyttää avokonttoreiden työkaverit, soivat puhelimet ja paikan päällä käyvät asiakkaat.
Kuten jo mainitsinkin, digitalisaation myötä erilaiset laitteet ovat mahdollistaneet sen, että työtä voidaan tehdä missä vaan ja milloin vaan. Vaikka 24/7. Tämä ei tietenkään ole kenenkään edun mukaista, koska tällöin kynttilä palaa molemmista päistä ja lopputulos ei tule olemaan hyvä. Digitalisaation tuoma muutos vaatiikin työntekijältä valveutuneisuutta ja sitä, että osaa rajata työn ja vapaa-ajan erilleen toisistaan siitä huolimatta, että työsähköposti voi kilahtaa vaellusreissulla tai perjantai-iltana, kun oli tarkoitus katsoa Sohvaperunoita ja dippailla porkkanoita sohvalla loikoillen. Vaikka tämä työn uusi rytmi tuo tekijälleen haasteita, antaa se myös paljon hyviäkin juttuja. Se, että työntekijä voi tehdä työtään vireystilan mukaan ja esimerkiksi etätyönä kotoa, lisää työhyvinvointia. Kun työntekijä voi vaikuttaa oman työnsä suunnitteluun, se lisää työn hallinnan tunnetta ja niin ikään sen miellekkyyttä.
Etätyössä on siis puolensa, maailma suorastaan pelastuu, kun ei tarvitse joka päivä ajella työpaikalle suorittamaan päivän tehtäviä. No, tämä oli hieman kärjistetty, mutta onhan tässä tällainenkin aspekti toki olemassa: vähemmän työajoa = vähemmän päästöjä. Vaikka etätyö kuulostaa hienolta mahdollisuudelta, on siinä myös omat “varjopuolensa”. Sosiaalisia konktakteja päivän aikana ei kovin synny, kun itsekseen työskentelee vaikka kotoa päin. Itse olen kokeillut etätyötä ja totesin, että tämän sosiaalisten kohtaamisten kaipuun todella huomaa, kunhan tämä etätyön mahdollisuudesta syntynyt alkuhuuma hälveni. Tasapaino siis tässäkin: sopivasti etätyön mahdollisuutta ja sopivasti myös työkavereiden kohtaamisia ihan konkreettisesti työpaikalla tekevät työstä mielekästä.
Miten tästä kaikesta sitten selvitään? Työ on avokonttoreissa täynnä ärsykkeitä, mutta ärsykkeitä tulvii myös etätyöhön ja vapaa-ajalle. Muistiliitto on luonut muistin ja työn 10+1 teesiä:
- Varmista työsi rajat
- Vähennä tietotulvaa
- Luo toimivat työstrategiat
- Anna aikaa ammattitaidon ylläpitämiselle
- Hallitse keskeytyksiä
- Anna työrauha myös muille
- Käytä muistin apuvälineitä
- Älä lisää kuormitustasi
- Luo avoimuuden kultuuria
- Ylläpidä positiivista ilmapiiriä
- Yhdistä liikunta ja työ
Näitä noudattamalla vähennät omaa ja työkavereidesi kognitiivista kuormaa huomattavasti ja työ on helpompaa sekä vähemmän stressaavaa. Kuulostaa hyvältä!
Työstä pitää myös palautua, jokaisella on varmasti omat keinonsa tähän. Työstä voi palautua jo myös itse työajalla ja näin kannattaakin tehdä. Ei ole järkevää rutistaa itsestään kaikkia mehuja työpäivän aikana ja sen jälkeen siirtyä kotiin muumioitumaan illaksi sohvalle, kun ei muutakaan jaksa. Työpäivän aikana voi pitää mikrotaukoja, katsella ikkunasta ulos (jos maisema hivelee silmiä, mikäs sen parempaa), käydä pienellä kävelyllä lounastauolla, kuunnella musiikkia taustalla samalla, kun tekee työtehtäviä, jotka eivät ehkä vaadi täydellistä keskittymistä ja hiljaisuutta tai juoda kahvit ehkä ulkona. Sen lisäksi, että jo työpäivän aikana pitää pieniä palauttavia tuokioita, palautumiseen kannattaa panostaa vapaa-ajalla. Omia mieluisia vapaa-ajan harrastuksia, jotka myös palauttavat mielestäni tehokkaasti ovat lukeminen, ulkoilu ja ehkä parhain: retkeily ja kalastus. On sanottu, että jo 15 minuutin metsässä oleskelu laskee stressitasoa ja sykettä. Metsäily on kyllä parasta, mitä tiedän!
Hei Mirva! Nyt ollaan kyllä ihan tämän blogin ytimessä, siellä puun ja digibitin välissä. 🙂 On todella tärkeää ymmärtää, että vaikka teemme töitä “vain aivoilla”, se myös kuormittaa. Ulospäin naputtelulta näyttävä työ on kuitenkin pohjimmiltaan melkoista ajatustyötä. Muistiliiton Aivoterveys-sivut on hyvät, samoin tämä artikkeli, jossa haastatellaan Minna Huotilaista liittyen nykyihmisen keskittymiskykyyn. https://www.iltalehti.fi/mieli/a/442169c8-0bce-4fdc-aa0d-08fcd6080ca5 Minua puhutteli erityisesti se puhelimen konmarittaminen sekä jonkin yksitoikkoisen puuhailun tekeminen mielen pomppimisen vähentämiseksi.
Hei Marjo! Olet aivan oikeassa ja aiemmin tätä “naputtelun” tuomaa kuormaa ei ole mielestäni oikein ole edes ymmärretty kuormittavaksi työksi, mutta onneksi tilanne on parempaan päin.
Luin kirjan Huotilainen Minnan ja Moisala Monan “Keskittymiskyvyn elvytysopas”, jossa myös puhuttiin tuosta puhelimen konkmarittamisesta sekä yksitoikkoisen puuhailun mieltä rauhoittavasta ja palauttavasta vaikutuksesta. Todella hyvä kirja! Kannattaa lukea 😊