Valmistelut ovat siis kuumimmillaan: SPR:n pakolaistelttaa varten silitetään verhoja, taiwanilaiset vaihto-opiskelijat etsivät omaan moniaistiseen tilaansa lyhtyjä; entä mistä metsätilaan sopiva puu – sen unohdin viikonloppuna hakea. Ranskan opettaja huikkaa, että vihreät verhot sopivat tämän päivän ranskanopetuksen tunnelmaan, koska tänään moniaistisessa tilassa matkataan Pariisin sijaan Senegaliin. Mutta kuka hakikaan kankaita vietäväksi Lumon kirjastoon huomisen “Korso nuorten näkökulmasta ” -tilaan?
Miksi ihmeessä näin digiaikana verhojen ripustamista, känkkyräisten oksien, karheiden kivien metsästystä ja teen tuoksuttelua? Miten sitä viitsii kerta toisensa jälkeen etsiä kauneinta maisemaa, mukaansatempaavinta musiikkia tai sopivinta sisustusta? Ideoida, pohtia, etsiä ja sovitella?
No ehkäpä juuri siksi, että siinä on jotain taianomaista, että täällä modernin oppilaitoksen uumenissa saattaakin vähäksi aikaa rentoutua metsän siimeksessä, vierailla taiwanilaisella torilla tai lähteä työkaverin lomamatkan tunnelmiin…
Tarvitsemme elämyksellisiä oppimisympäristöjä, jotka pysähdyttävät ja irrottavat hetkeksi arjesta. Toisaalta näitä tiloja rakentamalla voimme ymmärtää itsestämme tai toisesta jotain uutta. Rakennamme tiloja, koska ajattelemme, että paikka ja maisema ovat kommunikointia, erilaisia kulttuurisia viestejä säilyttävä, välittävä ja muuntava konstruktio. Ja tilan ja siihen liittyvän tarinan tai tarinoiden avulla voidaan tehdä näkyväksi asioita, jotka ovat olleet piilossa tai vailla näkyvää muotoa. (vrt Sava 2004 ja Onnismaa 2008).
Näitä tarinoita kerromme lisää siis päättöjuhlassamme torstaina. Menetelmästä voit lukea lisää myös www-sivuilta osoitteesta www.aistienmenetelma.net (nyt myös englanniksi).
Mikäli kiinnostuit, vielä ehdit mukaan seminaariin! Ota yhteyttä sari.sivonen@laurea.fi
Minttu Räty