Taannoisella AktiiviPlus-tiimin Kalifornian matkalla keräsin pöytäseurueeltani kadehtivia katseita tarjoilijan kantaessa pöytään Texas-kokoista Key Lime-piirakkaa. Kyseessä oli minullekin aivan uusi tuttavuus, joten en etukäteen oikein tiennyt mitä tuleman pitää. Pöytäseurueen kysymyksistä ja kommenteista (”Toi näyttää hyvältä!”, ”Maistuuko?”, ”Onko hyvää?”, ”Anna mäkin maistan”…) päätellen valinta oli osunut oikeaan. Ja täytyy kyllä myöntää, että muhkea kakunpala oli aivan erinomainen.
Pian Kaliforniasta kotiuduttuani oli aika alkaa valmistella esikoiseni tulevia rippijuhlia. Piti siis miettiä mitä sukulaisille tarjottaisiin. Mieleeni palautui tuo edellä mainitsemani makuelämys ja ajattelin, että Key Lime Pie voisi olla hyvä vaihtoehto tarjoiltavien listalle. Tehokkaan tiedonhaun (lue:googlaus) jälkeen minulla oli edessäni puolen tusinaa toinen toistaan houkuttelevampaa piirakkareseptiä. Ja mikä parasta, kaikki suomen kielellä. Onneksi minulla on sen verran itsesuojeluvaistoa, että ymmärsin kokeilla reseptiä ennen varsinaista juhlapäivää. En nimittäin ole lähipiirissäni tunnettu jauhopeukalostani. Niinpä eräänä keväisenä viikonloppuna kannoin perheelleni pöytään tällaisen:
Katsellessani kakun katoamista lautasilta, tunsin suurta onnistumisen iloa ja mielihyvää. Varovaisesti kysyin esikoiselta, mitäs jos tarjoiltaisiin tällaista rippijuhlissa? Myönteinen vastaus tuli nopeasti…
Rippijuhlia varten teinkin sitten jo kaksi kakkua, vähän jopa alkuperäistä reseptiä soveltaen. Juhlissa voittokulkuni jatkui: kakkuni, ja minä siinä sivussa, saimme osaksemme tyytyväisiä kommentteja. ”Onpa hyvän näköinen kakku!”, ”Vau!”, ”Siis, oletko sinä tehnyt tämän?” jne. Kummitätini muisti mainita kakun vielä pari viikkoa sitten, kun olimme viettämässä oman kummityttöni häitä. Hän halusi reseptin itselleen. Jotenkin olin onnistunut saavuttamaan mainetta lähipiirissäni leipomistaidoillani.
Viimeistään tässä vaiheessa blogin lukija saattaa miettiä eksyneensä kakkublogiin Aktiivisten ajatusten sijaan. Mutta älä luovuta vielä, kerron nimittäin seuraavaksi miksi päätin kirjoittaa leipomisesta. Tämän blogikirjoituksen aihetta miettiessäni tajusin edellä oppineeni jotain. Minulla oli hyvät kokemukset Key Lime-piirakasta Kaliforniassa, päätin uskaltautua kokeilemaan sitä itsekin ja lähdin etsimään tietoa kokeiluni tueksi. Ei, en mennyt kokkikouluun enkä osallistunut kansalaisopiston ”Näin leivot piirakan”-kurssille, vaan opin informaalisti, vertaisiltani. Tällaista oppimista tapahtuu ympärillämme jatkuvasti, huomaamattamme. Sitä tapahtuu kotona, vapaa-ajalla ja sitä tapahtuu työpaikalla. Jostain syystä työpaikalla tapahtuvaa informaalia oppimista kuvataan usein vaikeaselkoisilla käsitteillä kuten coachaus, mentorointi, tuutorointi, tacit knowledge jamitäniitänyton.
Olen viimeisen reilun kahden vuoden aikana ollut mukana kehittämässä työkaluja työssä tapahtuvan vertaisoppimisen ja osaamisen jakamisen tueksi. Tämän on mahdollistanut Osaavat verkostot-hanke. Koekenttänä meillä ovat olleet Helsingin ja Kouvolan kirjastot. Kirjastot ovat lyhyessä ajassa nousseet keskeisiksi tapahtumien tuottajiksi omissa kunnissaan. Käykääpä katsomassa, mitä kaikkea oma kirjastonne tarjoaa, saatatte yllättyä. Osaavat verkostot-hankkeessa syntyi ajatus jakaa omaa osaamista reseptien muodossa. Hyvin onnistuneesta tapahtumasta, kampanjasta, teemaviikosta, työpajasta, näyttelystä tms. voisi kirjoittaa reseptin, joka sisältää keskeiset ainesosat ja menetelmät tapahtuman toteuttamiseksi. Tämän jälkeen tapahtumareseptin voisi jakaa kuten ruokareseptin konsanaan. Reseptin mukainen tapahtuma voitaisiin toteuttaa jossakin toisessa kirjastossa reseptiä kirjaimellisesti noudattaen tai sitä soveltaen. Reseptin kirjoittajalta olisi mahdollista kysyä lisäneuvoja tai –ohjeita reseptin toteuttamiselle. Vertaisoppimista parhaimmillaan.
Viime viikolla, 29.9.2014, kirjastojen yhteinen kirjastot.fi-palvelu uudisti sivustonsa. Uudistuksen yhteydessä palvelussa julkaistiin Tapahtumapankki (www.kirjastot.fi/tapahtumapankki). Tapahtumapankkiin on koottu hankkeemme aikana syntyneet reseptit. Tapahtumapankkiin on tarkoitus jatkossa kerätä lisää reseptejä kirjastolaisilta. Kuka tahansa voi lisätä palveluun oman reseptinsä ja näin jakaa sen eteenpäin. Tavoitteena on tukea kirjastojen arkityötä ja toiminnan suunnittelua, auttaa toinen toistamme. Tapahtumapankin avulla saamme hyvät ideat ja käytännöt kaikkien kirjastojen käyttöön ja sitä kautta asiakkaiden iloksi.
Teemu Rauhala