Huhtikuun alkupuolella pidetyn ITK-konferenssin yhteydessä järjestettiin perinteinen ITK-tutkijatapaaminen, jossa opetusteknologian käyttöä oli lähestetty erilaisista tutkimusnäkökulmista. Vierailin mm. sessiossa, jossa tutkijat olivat tarkastelleet sosiaalisen median käyttöä opettajakoulutettavien parissa. Keskusteluissa heräsi mielenkiintoinen kysymys siitä, miten nuorempi sukupolvi (kuten nykypäivän 15-25 vuotiaat) määrittelevät uudet viestintämuodot, kuten vaikkapa yhteisöllisen median. Vai määrittelevätkö lainkaan?
Tutkimuksen haasteena voikin olla laveasti käytetty terminologia. Jos tiedonkeruuvaiheessa informanteilta vaikkapa kysytään milloin ja miten käytät sosiaalista mediaa oppimiseen, voi tuloksena olla varsin vähäinen esiintyvyys, koska monet eivät miellä käyttämiänsä työkaluja osaksi sosiaalisen median käytäntöjä. Ne saattavat olla käyttäjälleen yhtä arkipäiväisiä ja vakiintuneita kuin puhelin, televisio tai piirtoheitin ovat vähän vanhemmalle ikäryhmälle. Tutkija lähestyy asiaa helposti kategorisointien kautta ja tuntee tarvetta asettaa asiat lokeroihin.
Yksi ratkaisu voisi olla oman toiminnan dokumentointi, keneen ollaan yhteydessä ja millaisia asioita käsiteltiin jne. Vasta tämän jälkeen tarkasteltaisiin työkalua (Facebook, Skype, Messenger tms.). Tutkija voi erilaisten indikaattoreiden kautta tehdä itse tarvittavat luokittelut siitä, onko oppiminen tapahtunut yhteisöllisesti sosiaalisen median, perinteisten viestintävälineiden vai jonkin yhdistelmän avulla.