ITK:n tutkijatapaaminen kerää yhteen tutkijoita esittelemään tutkimuksiaan erityisesti opetukseen ja opetusteknologiaan liittyvistä aiheista. Tapaamisessa pääsee muun muassa seuraamaan tutkimuksen trendejä sekä keskustelemaan opetusteknologian käytöstä sekä sen tutkimisesta.
Tutkijatapaamisen avasi Jarmo Viteli kertoen samalla tuoreimmat kuulumiset rapakon takaa opetusteknologian uusista tuulista sekä Stanfordin tutkimuskeskuksesta. Keynote-puheenvuoron sai Bill Shribman, joka puhui designin merkityksestä oppimisessa, erityisesti lapsien osalta. Shribman esitteli WGBH:n tuottamia digitaalisia oppimispalveluja ja kertoi minkälaisia sovelluksia ja oppimistapoja on käytössä ja kehitteillä. Interaktiiviset oppimismateriaalit ja niiden palautekanavat mahdollistavat tuottamaan välitöntä tietoa palveluiden käytöstä ja niiden kautta on mahdollista seurata oppimisen etenemistä, mitä on opittu ja millä tasolla ollaan. Tämä tuo huomattavia etuja myös opettajlle, jotka voivat tarkkailla oppimisen etenemistä entistä tarkemmin. Myös pelillisyyden yhdistäminen oppimiseen on merkittävässä roolissa. Lapset leikkivät ja oppivat samalla. Tableteilla on monenlaisia käyttötapoja oppimistarkoituksessa vuorovaikutuksellisuuden ja teknisten ominaisuuksien ansiosta perinteisiin koulukirjoihin verrattuna.
Opettajien tieto- ja viestintätekniikkataidot olivat esillä ITK:ssa useammassakin otteessa. Opeka-hankkeen (www.opeka.fi) kautta onkin saatu paljon tietoa opettajien tvt-taidoista, sillä hankkeen kyselyyn on vastannut jo yli 10 000 opettajaa. Tampereen yliopistosta Teemu Mikkonen ja Antti Syvänen kertoivat havaituista esteistä ja haasteista tvt-käytön suhteen. Laitteiston määrä ja laatu sekä opettajien osaaminen sekä asennoituminen nousivat ehkä vähemmän yllättäen esille. Erityisen kiinnostavaa oli huomata, miten saadusta datasta oli kerätty eroja vastauksista esimerkiksi opettajien, tvt-vastaavien sekä rehtorien välillä. Välineiden hyödyntämiseen vaikuttavat monet tekijät, esimerkiksi niiden saatavuus ja toimivuus, mutta myös opettajien tai rehtorien motiivit niiden käyttöönottoon.
Yrjö Lappalainen esitteli tutkimusta (tehty yhdessä Mika Sihvosen kanssa) avoimuudesta oppimisverkostossa ja käsitteli verkostomaista työmuotoa ja siihen liittyviä tekijöitä. Avoimuus ja verkostoituminen ovat nousseet ilmiöinä pinnalle ja ovat esillä niin yhteisöpalveluiden käytössä, julkisen tiedon läpinäkyvyydessä sekä asiantuntijaverkostojen hyödyntämisessä. Verkostomainen toimintatapa tuo uudenlaisia ominaisuuksia. Se esimerkiksi vaatii uusia taitoja, eikä aina voi välttämättä erottaa ammatillista tai henkilökohtaista verkostoitumista. Esityksessään Lappalainen nosti esiin mm. erilaisia avoimen toiminnan ulottuvuuksia. Avoimuutta voi olla niin jakamisen kulttuurissa, teknisyydessä, sisällöissä, prosesseissa sekä vapaassa saatavuudessa.