Networked Learning Conference on akateeminen opetusteknologiaan ja oppimisverkostoihin keskittynyt konferenssi, joka on järjestetty joka toinen vuosi 90-luvun lopulta alkaen. Itse kuulin konferenssista ensimmäistä kertaa Vancouverin ELearnissa vuonna 2009. Silloin en ehtinyt lähettää paperia seuraavaan Tanskassa 2010 järjestettyyn konferenssiin, mutta vuonna 2012 olin jo mukana Hollannin Maastrichtissä. Pidän kovasti NLC:n ilmapiiristä, konferenssi ei ole kovin iso sessio- tai osanottajamäärältään, jokaiseen esitykseen riittää osallistujia ja keskusteluaiheet pysyvät tieteellisen tutkimuksen piirissä käytännön sovellettavuutta unohtamatta. Monissa muissa konferensseissa olen kiinnittänyt huomiota varsiin laajaan aihekirjoon jo CFP-vaiheessa. Tämä saattaa johtaa siihen, ettei isostakaan konferessista tahdo löytyä oman työn kannalta kiinnostavia papereita ja vastaavasti oma työ ei herätä kuulijoissa innostunutta keskustelua. NLC onnistuu suhteellisen pienenä konferenssina tarjoamaan syvällisiä filosofisia sekä käytännönläheisiä tutkimuspohdintoja.
Maanantai 7.4.
Saavuin Edinburghiin sunnuntai-iltana, joten saatoin jo aikaisin maanantaina osallistua konferenssin esiohjelmana pidettyyn tohtorisymposiumiin. Majapaikalta oli noin 20 minuutin kävelymatka symposiumin foorumille, Old Moray Houselle, ja sattumalta ehdin vaihtamaan sanasen symposiumin kahden ensimmäisen esiintyjän kanssa.
Doctoral symposium
Bonnie Stewartin aihe oli varsin mielenkiintoinen lähestyminen yhteisöllisen median merkityksiin akateemisessa maailmassa. Twitter-näkyvyyden ja bloggaamisen tuoma verkkonäkyvyys ja -maine voivat akateemisessa maailmassa olla hyvinkin tärkeitä vaikkakin aliarvostettuja. Stewart oli tutkinut akateemisia bloggaajia ja twitter-tilejä etnografisella otteella ja tehnyt huomioita varsinkin akateemisen uran alkuvaiheessa olevien positiivisista kokemuksista verkkohuomion kannalta.
Mary Bolger toi omassa esityksessään esiin MOOC-ympäristöihin liittyvät oppijan sisäiset motivointiongelmat. Bolgerin mukaan aikuisten oppimiseen MOOCeissa liittyy myös teoreettista haastetta, sillä aikuisten oppimisen tutkimusta ei aivan suoraan voida soveltaa massiivisiin avoimiin verkkokursseihin. Yhtenä ajatuksena on Servant-Leadership- eli palvelujohtamismallin soveltaminen sisäisen motivaation kasvattamiseen.
Kyung Mee Lee puhui avoimuudesta verkko-oppimisessa. Hän toi esiin Foucaultin näkemykset dominantista diskursista. Avoimuuteen liittyviä asioita ovat mm. joustavuus, innovaatiot ja menestyminen, mutta painotukset näissä diskursseissa saattavat muuttua varsinkin kun oppilaitos siirtyy enenevästi verkkokurssien toteuttamiseen.
Cormac O’Keeffe esitteli jäljittävän etnografian tutkimusotteen, jossa tietokoneperustaisen viestinnän jättämistä jäljistä voidaan koostaa tutkimusdataa. Varsinkin erilaiset lokitiedot muodustuvat tärkeiksi silloin kun arvioidaan aikuisen oppijan aktiivisuutta verkko-oppimisympäristössä. Data voidaan muuttaa myös visualisoinneiksi, mutta tässä on vielä O’Keeffen mukaan tulkinnallisia haasteita.
Session viimeisenä esiintynyt Steve Wright kertoi maun standardisoinnista. Tässä tutkimuksessa tulivat vastaan jo aiemmin mainitut Foucaultilaiset näkemykset, sekä toimija-verkosto -teoria (ANT). Wrightin esitys herätti yleisössä ansaittua kiinnostusta, sillä osa hänen aineistoaan koostui oluen maistamisen standardisointimateriaalista.
Mainittu hypertekstimäinen kirja, Aramis or the love of technology, lienee syytä hankkia.
Esityksen jälkeen keskustelimme esitysten teemoista eri pöytäkunnissa.
Olin mukana teknologiaa, tukimuksen etiikkaa sekä ihmisen ja koneen teemoja pohtivissa pöydissä.
Lounaan jälkeen vuorossa oli konferenssirekisteröityminen ja tervetulo- & plenary-sessiot. Tapasin jo ennen ensimmäistä sessiota useita tuttuja aikaisemmista konferensseista ja vaihdoimme kuulumiset. Mobiilius ja MOOCit tuntuivat olevan monilla oman tutkimuksen keskiössä.
Plenary session
Plenary-esityksessä Neil Selwyn puhuin kriittisyyden merkityksessä. Sitä tarvitaan myös tutkimuksessa ja sen arvioinnissa. Tutkimus ei aina vaikuta toivotulla tavalla. Esimerkkinä Selwyn käytti saamiaan plenary-palautteita, kuten konferenssiin liittyviä twitter-viestejä. Hän toi esiin vihaisen tai pessimistisen palautteen hyvät puolet, jotka voivat toimia myös rakentavasti, kunhan vastaanottoja kykenee asettamaan viestin sopivaan kontekstiin. Selwynin teesit rakentavaan kritiikkiin opetusteknologiassa olivat: Erota persoona ongelmasta, ole sopivan ilkeä, tuo huumoria ja hyvää tahtoa mukaan, voit tehdä vastakkainasetteluja ja olla myös epävarma, suuntaudu eteenpäin ja työskentele määrätietoisesti.
Parallel session 1
Maanantai-iltapäivällä olin mukana verkko-oppimisen identiteettejä käsitelleessä sessiossa. Jane Davis alusti sessiota tuomallaj esiin, miten kunkin omat roolit, kuten äitinä, opiskelijana tai pomona menevät usein päälekkäin. Teimme myös itse omiin rooleihin liittyvän harjoituksen. Davis toi esiin että opiskelijoissa voi olla akateemisesti vastuullisia, yhteisöllisesti suuntautuneita, älyllisesti uteliaita tai palkinnoista kiinnostuneita.
Tutustumisen arvoisia:
Boyd (2010) Public by default, private by demand.
Evernote
Tiistai 8.4.
Session 2 & 3
Tiistaiaamu valkeni aurinkoisena ja hienoja esityksiä oli jälleen tarjolla. Aamun ensimmäisestä sessiosta jäi mieleen muun muassa Benjamin Kehrwald joka puhui puhui kehollisesta oppimisesta, jossa osaaminen tulee esiin myös kehollisesti ja fyysisten liikkeiden sekä asentojen kautta. Goodyearin mukaan oppiminen on aktiivista, kumulatiivista, päämäärätietoista, yksilöllistä ja itsesäädeltyä. Kehrwald esitti millaisia käytännön painotuseroja kehollisen oppimisen malli tuo verkostoissa oppimiseen.
Toisessa sessiossa Juliana Raffaghelli kertoi verkko-oppimisen laadun arvioinnista. Laatu ei ole universaali arvo vaan paljolti riippuvainen käytetystä arviointimetodista. Laadun arviointi koetaan ongelmalliseksi akateemisessa maailmassa siitäkin syystä, että aikataulut ovat tiukkoja ja esimerkiksi opettajien on ehdittävä tekemään julkaisuja ja laadukasta opetusta samaan aikaan.
Antoine van den Beemt puhui opettajien verkostoitumisesta ja oli törmännyt moniin samoihin asioihin kuin AKTIIVIn tutkimuksissa. Opettajat tarvisevat motivaation verkostoitumiselle, kuten esimerkiksi toisen opetusmateriaalin hyödyntämisen. Pelkona voi olla kasvojen menetys ja toisten arvioinnille altistuminen. Myös kasvokkaiset tapaamiset ovat tärkeitä. Kysyin, olivatko opettajat tuoneet esiin painostusta muiden opettajien taholta. Esiintyjän mukaan monet olivat tuoneet esiin ettei oman oppilaitoksen ilmapiiri tue verkostoitumista.
Second plenary
Toisessa plenary-sessiossa maineikas Steve Fuller piti värikkään esityksen käyttämällä esitymateriaalina ainoastaan reaali-aikaisesti täyttämäänsä Word-dokumenttia. Puheessaan Fuller yhdisti kantilaista ja humboldtilaista ajattelua ja tarkasteli mm. valistuksen aikaa. Hän kehotti osallistujia ottamaan huomioon historialliset kontekstit myös uusia teknologioita sovellettaessa. Fuller mainitsi myös odotusten muutoksesta, yliopisto-opiskelijat saattavat luennolta odottaa jäsenneltyä kirjan referaattia, vaikka luontevin ja omaa ajattelua ruokkiva luento olisi ainakin osittain improvisaatiota.
Session 4
Oma esitykseni sijoittui iltapäivän ykkössession viimeiseksi. Täytyy myöntää, etten juuri ehtinyt keskittyä edeltäviin Pecha Kucha -presentaatioihin omaa esitystä miettiessäni. Toiset kyllä hiukan helpottivat esitystään väliotsikoita ja listojakin sisältäneillä dioilla, joita kontrolloitiin itse. Itse kuitenkin ajastin diani 20 sekunnin vaihtoväleille ja käytin pelkästään kuvamateriaalia. Tekstinä lisäsin loppuun vain sähköpostiosoitteeni. Onneksi harjoittelin esityksen 3-4 kertaa etukäteen ja muotoilin samalla diakohtaisia perusviestejä mielessäni uudestaan. Kokemusta oli kertynyt yhden englanniksi esitetyn Pecha Kuchan verran OK Learning -festivaaleilta, joten jotenkin tiesin mitä on odotettavissa. Esityksessä ei ole juuri aikaa vilkuilla muistiinpanoja saati miettiä oikeaa englanninkielistä termiä, joten perusrunko, eli lyhyt sanoma jokaista diaa kohti on hyvä opetella ulkoa.
Mielestäni onnistuin paremmin kuin odotin. Sain sanottua jokaisen asian ja improvisoitua parin dian kohdalla. Jos esitykseen jää ilmaa tilannekohtaiselle kommentille, antaa se elävyyttä koko esitykselle. Esityksen jälkeen sain vielä vastata muutamiin kommentteihin projektien verkostoitumista ja oppimista koskien. Yleisesti sanoisin, että live-tilanne on sittenkin harjoitustilannetta luontevampi erityisesti opettajalle, jolloin esityksenpito lakkaa olemasta keinotekoinen, kuten se on harjoituksessa. Muutama treeni kannattaa silti pitää.
Session 5
NLC-tiistain viimeinen sessio tarjosi jälleen konferenssin hienoutta parhaimmillaan. Corrado Matta kuvaili hyvin selkeästi oman tutkimuksensa mutkikkaita ontologisia kysymyksiä. Hän yhdisti rohkealla tavalla erilaisia teoreettisia näkemyksiä ja esitteli aiheeseen soveltuvia tutkimusmenetelmävalintoja. Pippa Yeoman, Lucida Carvalho, Steve Walker ja Sarah Davies esittivät tämän jälkeen menetelmällisiä ratkaisuja mm. ANT-mallin tutkimukseen.
Ilta huipentui illalliseen, jossa pääsin istumaan eteläafrikkalais-tanskalais-saksalais-brittiläis-austraalialais-suomalaiseen pöytään. Lähitunnit toivat mukanaan skotlantilaisia perinteitä kuten mm. haggista ja säkkipillimusiikkia.
Keskiviikko 9.4.
Symposium 4
Lähtöpäivänä ehdin vielä seuraamaan aamun ensimmäisiä esityksiä. Jeremy Knox otti esiin itseänikin mietityttäneen kysymyksen MOOCeihin liittyvistä odotusarvoista. Mm. Courseran etusivulla korostuu megaluokan opiskelijamäärä, jolla oppimisalustan merkitys tuoda ilmi. Knoxin mukaan MOOCeissa on nähtävissä kaksi kehityslinjaa, joissa toinen jatkaa verkostossa oppimisen monipuolisia traditioita, mutta toinen alkaa muistuttaa passiivista television katsomista ja yhteen suuntaan etenevää viestintää.
Terrie Lynn Thompson toi omassa esityksessään esiin mobiiliuden koreografian, joissa käyttäjä tekee omia valintojaan mitkä mobiililaitteet ovat milloinkin käytössä. Oppimisen ja opetuksen kannalta on haastavaa erityisesti se, että navigointi tai palveluihin sisäänkirjautuminen tehdään usein monella tavalla laitekohtaisesti ja tilanteiden hallitseminen esimerkiksi yksittäisen vuorokauden aikana voi olla turhan aikaavievää.
Yleisesti konferenssista.
Twitter tuntui olevan todella aktiivisessa käytössä ja varsinkin plenary-puhujia haastettiin ytimekkäillä huomioilla reaaliaikaisesti. Actor-Network-malli, MOOCit sekä roolit ja identiteetit verkossa olivat esillä monessa esityksessä. Myös MOOCien nykytredit keräsivät kritiikkiä. Eräs konferenssikävijä esitti, että monipuolisesta PLE:stä ollaan luisumassa videoluentojen passiivisiksi seuraajiksi (kuten edempänä Knox) ja suurinta huomiota MOOCit keräävät silloin, kun huippusuoriutujat rekrytoidaan suoraan verkkokurssilta superfirmoihin.
Monet olivat tehneet pitkähköjä (6-9kk) etnografisia aineistonkeruutoteutuksia ja videointia sekä logitietoja oli käytetty runsaasti. Yleisö oli todella kiinnostunutta ja keskustelevaa, eikä vain odottanut omaa esitysvuoroaan. Järjestelyt hoidettiin mallikkaasti ja tuntuu että Edinburghilla on vahvat akateemiset traditiot ja yliopiston läsnäolo näkyy kaupungissa vahvana. Edinburgh on hienon näköinen paikka, korkeuserot kaupungin ydinkeskustassa, lukuisat monumentaaliset rakennukset ja varsin korkeat vanhat kivitalot luovat historiallisen, fantasiaelokuvamaisen tunnelman.