Online Educa oli jälleen kerran täynnä toinen toistaan ajankohtaisempia esityksiä, keskusteluja ja tapahtumia. AKTIIVI Plus -tiimin väki osallistui mahdollisuuksien mukaan konferenssiin, sen mitä messuosastoltaan paikalle ehti.
Alla poimintoja konferenssitarjonnasta.
/Leena
Dr. Aida Opoku-Mensah, United Nations Economic Comission for Africa Ethiopia
Aida Opoku-Mensah kuvasi kuinka tärkeää E-Learning Afrikan toiminta on ollut Afrikalle. Köyhyys, lukutaidottomuus ja erilaiset konfliktit ovat haasteina ja Afrikan omilla valtioilla ei riitä osaamista ja resursseja vaan tarvitaan myös ulkopuolista tukea. Koulujen rakentaminen ei ole ensimmäisenä listalla. Teknologia paremminkin auttaa lukutaidottomuuden vastaisessa kampanjoimisessa ja koulutuksen lisäämisessä. E-learning, Big Data ja pilvipalvelut tekevät mahdolliseksi mahdottoman.
Dr Opoku-Mensah kuvasi, miten ICT-avusteinen oppiminen antaa huomattavasti laajemmat mahdollisuudet päästä maailmanlaajuisesti koulutuksen pariin. Hän kehotti yleisöä etsimään “vaihtoehtoja, mahdollisuuksia ja potentiaalia” omalta alaltaan, ja totesi, että maailmanlaajuiset e-oppimisen markkinat kasvavat 51,5 biljoonaa dollaria vuoteen 2016 mennessä ja vuotuinen kasvuvauhti oli 7,9%.Suomellakin olisi varmasti annettavaa noilla markkinoilla.
Dr Howard Rheingold, Critic, Educator, Expert in ‘Virtual Communities’
Social Media and Co-Learning
http://www.online-educa.com/profile-bio-153570
Hän painotti esityksessään yhdessä oppimista (co-learning) ja verkostoissa oppimista. Niin kauan kuin opettaja oppii enemmän kuin oppilaat, on parempi, että kumpikin osapuoli ovat sekä opettajia että oppijoita. Opettajan tehtävä on luoda uusia yhteisöllistä oppimista edistäviä yhteisöjä. ”Jos ei ole olemassa ryhmää, mikä helpottaisi informaalia oppimista, kokoa sellainen ryhmä!”
Hän kertoi vähän historiaa: 80-luvulla tuli virtuaalinen yhteydenpito mahdollisiksi, vuonna 1996 syntyi wiki ja sosiaalinen media tuli luokkahuoneisiin, 10 vuotta myöhemmin tekniikka on saanut paikkansa globaalisti koulutuksessa. Hän antoi mielenkiintoisia esimerkkejä kuinka wikiä voidaan hyödyntää jokaisen oppiaineen ja opiskelun pohjana. Virtuaalisten työtilojen lisäksi luokkahuonemuotoilu muuttuu yhä enemmän olohuoneen kaltaiseksi – koulumaisuus pulpetteineen on mennyttä (hyviä valokuvia työskentelystä).
Tavoitteena yhteisöllisessä oppimisessa on yrittää luoda keskusteluja, missä lopputulokset ovat suurempia kuin keskustelun osien summa. Opettajalle voi olla pelottavaa myöntää, että oppii oppilaiden kanssa eikä tiedäkään kaikkea etukäteen. On kuitenkin hyvin voimauttavaa heittäytyä dialogiin oppilaiden kanssa.
Howard Rheingold painotti, että tärkeintä ei ole osata vain navigoida Internetissä. Vaikuttava verkostoituminen vaatii sitä, että opiskelijat itse luovat oman julkisen äänensä verkostoissa – opiskelijoita on opetettava luomaan itse sisältöä! Kun joku Googlettaa nimesi, tuloksena pitäisi olla omaa tuotantoa, ei vain toisten kirjoittamaa tietoa sinusta.
Howard Rheingold on kirjoittanut kirjan: The Peeragogy handbook ja nyt kirjasta on tulossa uusi painos. ”Peeragogy” kirjassa on erilaisia tekniikoita yhteisölliseen oppimiseen ja työskentelyyn. Kirja on yhtä aikaa käsikirja ja samalla työkirja. Howard on koonnut Peeragogy-projektin, missä monet kirjoittajat jakavat kirjoitustyön ja nyt tiimi on päättänyt tehdä kirjasta vielä paremman.
Kirjan versio 2.0 on vapaasti saatavana pdf-muodossa ja pehmeäkantisena kirjana ostettavissa. Versio 3.0 on tulossa ja tekemiseen voi liittyä Google+:ssa liittymällä ryhmään “Peeragogy in Action”.
Lisa Lewin, Managing Director, Technology Products (HE), Pearson
The Ed-Tech Revolution: Big Data, Big Ideas and Big Science
Hän kertoi alussa historiaa, kuinka opiskelu USA:ssa tuli mahdolliseksi mustille ihmisille 1900-luvulla oikeastaan vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Sotaan osallistuneet mustat saivat erityispalkintoina mahdollisuuden opiskeluihin. Vähitellen myös tytöt pääsivät opiskelemaan. Hän kertoi myös oman sukunsa tarinan opiskelumahdollisuuksien kautta. Sosiaaliset vallankumoukset ovat avanneet opiskelumahdollisuudet ja parantaneet ihmisten oloja ja nyt ollaan tekniikan tuoman vallankumouksen edessä ja tekniikan avulla mahdollistetaan koulutus entistä laajemmin. Lewin väitti, että olemme nyt riippuvaisia teknologiasta, jotta suuntaus jatkuu. Hän kuitenkin väitti, että olemme nyt opetusteknologiainnovaatioiden s-käyrän loppupäässä, nyt on keksittävä jotain uutta. Hän ehdotti neljää vaihtoehtoa, millä päästään seuraa
- innovaatioita, millä aivojen suorituskapasiteettia parannetaan hyödyntäen aivotutkimusta
- kerätään dataa oppimisesta ja hyödynnetään sitä
- hyödynnetään ihmisen rajoja ylittävää automaatiota
- investoidaan uuteen ”meta-tieteeseen” – ”oppimisen tieteeseen” (‘meta-science’ – ‘learning science’)
Lewinin mukaan kehitysnäkymät voivat olla missä tahansa näistä neljästä vaihtoehdosta. Nykyiset oppimisteknologiat eivät paranna oppimistuloksia niin paljon kuin mitä uudet innovaatiot tekisivät. Tiedämme, kuinka unenpuute, ruokavalio, stressi ja turhautumista vaikuttavat oppimiseen. Voisimme soveltaa tietoa enemmän ja ”valistaa aivoja” oppimiseen ja parempiin oppimisen strategioihin.
Mark Stevenson, Ideas Generator, Author and Futurologist
The Future and What to Do About It
Mark Stevenson aloitti esityksensä esittelemällä ne suuret taloudellisesti merkittävät firmat, jotka ovat käsittäneet, että talous ei perustu vanhaan malliin ja luonnonvarojen loppuunkuluttamiseen. Esim. saksalainen energiayhtiö E-on on perustanut aurinkopaneelitoiminnan, aurinkoenergian merkitykseen panostetaan ja E-on myy nykyisin aurinkoenergiasähköä naapurimaille.
Hän kuvasi, miten yritykset ottavat huomioon uudet vaihtoehdot myös omissa toimintastrategioissaan. Miksi menestyvät firmat menestyvät? Ne hyväksyvät kulttuurin osaksi toimintaansa.
Mark esitteli David Pricen tutkimustuloksia: Culture eats strategy for breakfast. Yritykset kuolevat, jos ne eivät ymmärrä kulttuurin voimaa. Hän kutsui institutionaaliseksi hämmennykseksi tilaa, missä yritys tarkastelee uusia teknologioita ja uusia ajattelutapoja, ja ei siellä ei ole aavistustakaan, mitä niiden kanssa pitäisi tehdä.
Koko ajan on nähtävissä, että tekniikan avulla saadaan aikaiseksi jotain, mitä on luultu mahdottomaksi. Ja innovaatiot siirtyvät meidän jokapäiväiseksi tekemiseksi ja uudet innovaatiot muuttavat myös meidän tapaamme ajatella. Jos tätä ei ymmärretä vanhat ajattelumallit tuhoavat täysin liiketoimintamalleja.
Mark totesi, että oppiminen ei ole paikkaan sidottua – se ei ole luokkahuone vaan se on yhdessä oppimista (co-learning). Opettajan viisaudessaan pitäisi olla peili joka heijastelee ajan henkeä ja tulevaisuutta. Vanhoista luuloista ei kannata pitää kiinni – hän luetteli hyviä esimerkkejä ennakkoluuloista ja kaatumisista, esim., että vain 5 tietokoneelle koko maailmassa olisi tarvetta.
Teknologian kasvu on ekspotentiaalista ja siitä ei ole syytä luopua. Pian saatavilla on senteittäin ihmisen perimää, polttoainetta, mikä on valmistettu hiilestä ja 3D printattuja sydämiä. Digitaalisuus on tähän mennessä ollut vasta ”alkupalamakkara ennen päivällistä”. Stevenson päätti osuutensa: Vastaanväittämisen sijasta voisimme ottaa muutoksen halukkaasti vastaan.
Esityksestä jäi vahvasti sellainen olo, että minkään uuden asian suhteen ei kannata olla kyyninen, vaan kaikelle uudelle täytyy olla avoin ja miettiä mitä mahdollisuuksia tästä nouseekaan. Miten tuon peili efektin saisikaan oppilaitoksiin siirrettyä – opettajan tehtävä on heijastella ajan henkeä ja tulevaisuutta ja saada oppijat miettimään uusia mahdollisuuksia.
Moocit olivat mukana useammassa esityksessä
Online Educassa oli useita sessioita ja workshoppeja MOOCeista. Valitettavasti en ehtinyt ehtinyt mukaan kuin pariin juttuun kuulemaan, mitä MOOCeista kerrottiin. Muilta osallistuneilta kyselin heidän kokemuksiaan ja tein sen pohjalta yhteenvetoa.
Stephen Downes, tituleerasi itseään, eikä suotta, MOOCien ensimmäiseksi pioneeriksi. Hän olikin pettynyt siihen, että nyt organisaatiot tuottavat MOOC kursseja – niiden pitäisi olla enemmänkin yksittäisten opettajien tuottamia. Hän myös näki, että MOOCit ovat jo kulkeneet oman tiensä loppuun ja nyt ovat vuorossa SPOCSit (Small Private Online Classes). Massiivisista kursseista siirrytään enemmän spesifisiin räätälöityihin tuotteisiin. Sessioon osallistuneiden ilmeet olivat hyvin hämmästyneet, kun kuulivat, että MOOCit olisivatkin jo menneen talven lumia. Vai olisiko kuitenkin niin, että kumpiakin tullaan tekemään.
Organisaatiot tuottavat MOOC kursseja ja ensimmäinen toteutuksen hinta on noin 50 000 euroa. Yleisön mielestä hinta oli korkea, toteuttajien mielestä hinta ei ollut ongelma, isompi ongelma on se, että saadaanko kursseille riittävästi osallistujia ja suoritetaanko kurssit loppuun asti. Arvosanoja MOOC-kursseilta sai vain noin 15 prosenttia osallistujiasta.
MOOC kurssien myötä ovat myös lisääntyneet erilaiset osaamisen tunnistamisen badgetit. Näistä oli myös useampi sessio konferenssissa. Opiskelijat pitävät badgeista ja ne tuntuvat motivoivat oppijaa. Isoin ongelma badgeihin liittyen on arviointien luotettavuus ja kuka on arvioin antaja. Opettajan kannalta badgien myöntäminen on työlästä ja miten muiden antamiin arviointeihin voidaan luottaa ja millä työkaluilla arviointi tehdään riittävän helpoksi ja luotettavaksi.
Jeremy Knox, Edinburgin yliopistosta, esitti että Moocien myötä perinteinen opettajan työ tulee katomaan. Opettajan työ pakostikin muuttuu ohjaajaksi ja valmentajaksi – opettaja ei ole tiedonjakaja.Gilly Salmon ja Janet Gregory kertoivat MOOC-kokemuksiaan työpajassaan. He ovat kehittäneet Carpe Diem -menetelmän verkkokurssien suunniteluun. Menetelmästä on avoin materiaali: http://www.gillysalmon.com/carpe-diem.html.