Jo tovin aikaa sitten piti lukion loppuvaiheessa tehdä valintoja tulevasta opiskelupaikasta. Lapsuuden ja nuoruuden haaveet uravalinnasta oli aika toteuttaa. No eihän ne haaveet sellaisenaan toteutuneet vaan suuntautuminen oli enemmänkin sattuman kauppaa. Jotain piti kuitenkin valita, koska oli ”pakko” opiskella itselle jokin ammatti. Vaikka lain silmissä oppivelvollisuus oli täytetty jo kauan sitten, käytännössä näin ei ollut käynyt.
Nuo ”pakolliset” opinnot hoidettiin ja alkoi jo kohtalaisen pitkä työura nykyisen työnantajani palveluksessa. Jatko-opinnot tulisivat sitten joskus, jos olisivat tullakseen. Tulihan niitä, ensin ammattikorkeakoulututkinto ja nyt on tulossa ylempi amk-tutkinto.
Kun vertaan opiskelua lukion jälkeen ja nyt lähes 30 vuoden jälkeen, huomaan että oppiminen on paljon muutakuin kuin koulun penkillä istumista. Olen todennäköisesti oppinut suurimman osan asioista muualla kuin koulussa. Työ on opettanut, ympäristö on opettanut, elämä on opettanut. Kun näitä jokapäiväisiä oppimistuloksia on hyödyntänyt nyt käynnissä olevassa ylemmän amk: n opinnoissa, huomaan jo osaavani aika suuren osan opintosisällöistä. Enkä välttämättä ole edes huomannut niitä osaavani. Nyt asiat jäsentyvät, asettuvat erilaisiin asiayhteyksiin ja saavat syvyyttä.
Avoimet oppimisympäristöt ovat kaikkialla. Käytännön taitoja opitaan joka päivä eikä niitä edes huomaa oppivansa eikä niistä saa todistusta. Mutta jos sen todistuksen haluat, rohkeasti vaan sitä hakemaan ”virallista reittiä”, osaat todennäköisesti jo suuren osan asioista. Elämä on oppimisympäristö – pidetään aistit ja mieli avoinna.