Tällä viikolla olen saanut osallistua kahteen antoisaan DCL on Air -webinaariin, joissa on käsitelty kiehtovia asioita. Eilen 7.11. puhui Ilkka Koppelomäki aiheesta Itsensä johtamista ei voi ulkoistaa ja Jarmo Puskala Joukkoistamisen johtamisesta Iron Skyn esimerkillä.
Tänään vuorossa olivat Esko Kilpi ja Katri Saarikivi, jotka olivat kätevästi samassa tilassa (jossa näkyi muuten houkuttelevan muhkea kirjahylly taustalla), jolloin muodostui keskustelua myös puheenvuoron pitäjien välillä. Referoin tässä hieman ja vapaahkosti näitä, varsinkin Saarikiven, puheenvuoroja.
Esko Kilpi aloitti aiheella Johtaminen on vuorovaikutusta – mitä se tarkoittaa käytännössä. Eräitä päähuomioita hänen puheenvuorossaan oli, että työelämässä oppimisen nopeus on tärkeämpää kuin osaaminen, ja että työn tuloksena on oppiminen. Kummankin webinaaripuhujan puheissa tähdennettiin myös sitä, että oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa.
Katri Saarikivi aloitti oman puheenvuoronsa – Digitaalinen todellisuus mielen jatkeena – työn muutoksella: robotit tekevät yksitoikkoiset ja tarkkuutta vaativat työt ja ihmiset voivat parhaiten luoda arvoa hyödyntämällä inhimillisiä ominaisuuksiaan. Merkityksellisiä asioita ovat itsetuntemus, tilanneherkkyys ja läsnäolo. (Palveluammatissahan nuo merkitykselliset asiat pitäisikin olla aika lailla itsestään selviä, toim. huom.) Suomen työllisyydestä ja kokonaistuotannosta palvelut ovat jo 70 % Etlan mukaan.
Digitaalisuus on lisännyt tiedon tuottamista, tallentamista ja jakamista. Tieto syntyy ja jalostuu Saarikiven mukaan digitaalisessa vuorovaikutuksessa samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten vapaissa kohtaamisissa. Digitaalisessa todellisuudessa voi myös ehkä helpommin etsiä omaa hyvinvointiaan tukevaa vuorovaikutuskontekstia.
Kompleksiset verkostot ovat tehokkaampi tapa toimia kuin hierarkkiset, asia jota kannattaisi työpaikoilla pohtia. Työyhteisö, joka tukee oppimista, tuntemista ja yhteistyötä on mm. tiiviisti verkottunut, sen toiminta syntyy tarpeiden mukaan, jokainen verkoston jäsen voi vuorollaan johtaa, työyhteisössä ei ole erillisiä osastoja ja sen yksilöt voivat osallistua monipuolisesti erilaisiin tehtäviin kiinnostuksensa ja osaamisensa mukaan.
Ja muutamia huomioita vielä Saarikiveltä:
- Oppiminen vaatii myös ei-tietämistä.
- Digitaalinen sisältö muuttaa meidän ajatuksiamme.
- Järki ja tunne kulkevat yhdessä, enää ei siis ajatella, että ihmisessä olisi erikseen tunnepuoli ja järkipuoli.
Tuli viikonlopuksi ajateltavaa 🙂
Tämä webinaarisarja jatkuu vielä ja järjestetään osana AVO2-hankkeen toimintaa. Ja onneksi tallenteet webinaareista luvattiin myös laittaa eOppimiskeskuksen sivuille (tallenteet löytyvät sivun alalaidasta).