Paketoidaanko lahjojen lisäksi ripaus työhyvinvointia?

Kulunut vuosi on ravistellut työelämää ja sen toimijoita kokonaisvaltaisesti. Nyt jos koskaan on tullut selkeästi näkyviin se inhimillinen kokonaisuus, jonka tuomme mukanamme työpaikoille – tai jätämme tuomatta, mikäli etätyökäytäntö on voimassa. 

Työ on valunut vahvemmin kotiin, joten sen rajaaminen ja omasta palautumisesta huolehtiminen korostuvat entisestään. Työergonomia on toivottavasti jo löytänyt tiensä niiden työntekijöiden kotiin, joilla kotitoimiston virkaa on toimittanut saunanlaude tai keittiönpöydän rauhaton nurkkaus.

Työn käytännön sujuvuuden lisäksi terveys ja hyvinvointi ovat nousseet merkittävään rooliin poikkeuksellisessa tilanteessa. Oma ja toisten terveenä pysyminen voi huolestuttaa ja tehdä läheisyyden kokemisen haastavaksi.  Monissa keskusteluissa käy ilmi kaipuu siihen aikaan, kun työkaverin kanssa oli huoletonta vaihtaa kuulumisia ja kokea me-henkeä työpaikan kahvihuoneessa maskittomana ja silmämääräistä korostetummalla etäisyydellä.

Osassa työpaikoista digiloikka on ollut valtava ja kuoppainen, toisissa se taas on vauhdittanut moderniin ja joustavaan työskentelytapaan siirtymistä. Jokaisessa työyhteisössä on omia erityispiirteitään, jotka vaikuttavat työskentelyn sujuvuuteen ja työssä jaksamiseen myös aikoina, jolloin etätyö ei perustu omaan valintaan. Siksi myös digiajan työhyvinvoinnin näkökulmasta on syytä tarjota monipuolisesti erilaisia vaihtoehtoja ja vertaisten kokemuksia hyvistä käytännöistä, joita erilaisissa työyhteisöissä voidaan testata sekä muokata omannäköisiksi toimintatavoiksi. 

Olemme ilolla seuranneet sitä nokkeluutta, joka on löytänyt tiensä työyhteisöjen yhteisöllisyyden ja työn merkityksellisyyden tunteen vahvistamiseen. Etäkahvit ja -lounastelut, verkon välityksellä tapahtuvat pikkujoulut ja työntekijöiden kotiin lähetetyt pienet muistamiset ovat esimerkkejä niistä monista konteista, joiden avulla työntekijöitä yksilöinä ja ryhmänä voidaan huomioida. Lisäksi teknologia mahdollistaa monella tapaa joustavan yhteydepidon, kunhan työrauhan pelisäännöistä on päästy yhdessä keskustelemaan. Lisäksi Työterveyslaitoksen teettämän “Miten Suomi voi?” tutkimuksen perusteella työuupumus on kääntynyt hienoiseen laskuun. Tutkija Janne Kaltiaisen mukaan työssä jaksamista tuetaankin parhaiten huolehtimalla yhteisöllisyydestä ja reilusta kohtelusta myös etätyössä.

Yli puolivuotisen kokeilun ja tekemisen kautta on löydetty toimivia tapoja sekä pystytty itse työntekijöinä pohtimaan, miten oma työ tulee parhaiten tehdyksi. Digiajan työhyvinvointi-hankkeen työpajoissa olemme asiantuntijoiden avulla käsitelleet muun muassa kognitiivisen ergonomian tukemista tauottamalla työtä ja palaverisumaa sekä kuuntelemalla omaa kehon vireystilaa. Liike on lääke monellakin tapaa. Kun kotitoimistolla tulee vähemmän siirtymiä, on hyvä muistuttaa, että mielialaa ja jaksamista pystyy tukemaan pienilläkin aktiivisuutta sisältävillä tauoilla. Fyysinen aktiivisuus on myös tutkitusti yhteydessä matalampaan stressitasoon.

Hankkeen merkeissä jatkamme osallistujaorganisaatioidemme kanssa digiajan työhyvinvoinnin teemoihin pureutumista työpaikkakohtaisten kehittämistehtävien, digisovellusten ja -palveluiden testaamisen sekä asiantuntijavetoisten työpajojen keinoin. Tulosten pariin pääsemme toivottavasti syksyyn mennessä työkirjan valmistuessa, luvassa on myös lokakuulle ajoittuva loppuseminaari. Kannattaa siis pysyä kuulolla ja seurata sivuamme, jonne kootaan linkkejä ajankohtaisista koulutuksista ja uutisista. 

Näillä sanoin toivotamme kaikille palauttavaa ja hyvinvoivaa joulunaikaa sekä vuodenvaihdetta! Muistathan siis paketoida itsellesi voimavaroja ja hyvinvointia tulevaan vuoteen!

Teknoimua löytyy, mutta yhteisten digityön pelisääntöjen kehittämistä tarvitaan – havaintoja organisaatioiden digityöhyvinvoinnin tilasta

Kaksi miestä työssä tietokoneiden ääressä.Poikkeuksellisesta keväästä huolimatta Digiajan työhyvinvointi -hankkeen kehittämiskokonaisuus käynnistyi organisaatioille toteutetuilla sähköisillä alkukartoituskyselyillä. Kyselyssä kartoitettiin organisaatioiden digitalisaation tilaa, kuormitus- ja voimavaratekijöitä sekä johtamisen ja työyhteisön näkökulmia digiajan työhyvinvointiin.

Kyselyt toteutettiin helmikuun ja huhtikuun 2020 välisenä aikana yhteensä 14 organisaatioille, joista kahdessa kysely ajoittui koronaepidemian aiheuttamiin poikkeusoloihin. Kaiken kaikkiaan kyselyyn saatiin 1023 vastausta, joista kuntavastaajien osuus oli lähes 70 % sekä yritysten (8, joista 1 yhdistys) ja koulutusorganisaatioiden (2) osuus oli suunnilleen 15 % kummallakin.

Pääosin vastaajat kokivat oman digihyvinvointinsa hyväksi (33 % vastaajista). Enemmistöllä työnkuva oli kahden edeltävän vuoden aikana muuttunut digitalisoitumisen myötä jonkin verran (n. 55 %) ja työn määrä oli kasvanut (47,5 %). Päätetyöskentelyn normalisoitumisesta kertonee myös se, että yli 39 % kertoi työskentelevänsä tietokoneen tai älylaitteen ääressä keskimäärin 6-8 tuntia työpäivän aikana.

Kyky rajoittaa digityön kuormitusta vahvasti jakautunutta

Suurin osa vastaajista koki olevansa tavoitettavissa monen kanavan kautta (n. 80 % samaa mieltä). Myönteisinä tuloksina havaittiin, että digitalisoitumista pidettiin tarpeellisena työn kehittymiselle, työskentelytapojen nähtiin monipuolistuneen ja innostusta löytyi teknologian käyttöön. Sen sijaan kokemukset teknologian aiheuttaman kuormituksen lisääntymisestä sekä omista kyvyistä rajoittaa kuormitusta jakautuivat vahvasti ääripäihin. Lisäksi varsin moni koki, ettei työpaikalla ole riittävästi huomioitu työhön keskittymisen mahdollistavia tiloja.

Koska aineisto kerättiin pääosin ennen laaja-alaista etätyöhön siirtymistä, säännöllistä etätyötä tekevien tai etätyön luontevaksi toimintatavaksi työyhteisössään kokevien osuudet jäivät tuloksissa hyvin pieneksi. Jos kysely toteutettaisiin nyt, tulokset olisivat etätyön osalta mahdollisesti hieman erilaiset.

Helpottunut yhteydenpito ja tiedon löytäminen voimavarojen kärjessä –  keskeytyvä ja pirstaloitunut työskentely suurimpina kuormittajina

Digitalisaatio on selvityksemme ja tutkimustiedon valossa sujuvoittanut työprosesseja sekä parhaimmillaan lisännyt kokemusta työn mielekkyydestä. Kun toimme organisaatioille esille heillä hyvin toteutuvia hyvinvoinnin osa-alueita, muun muassa heidän aikaisempien vuosien panostukset työergonomiaan nousivat hyvin esiin.

Kannettavan tietokoneen näytöllä on kuvia kasvoista etäkokouksessa.

Kaikkien vastaajien osalta voimavarojen kärjessä oli sujuvoitunut tiedonvaihto niin yhteydenpidossa monipuolisten välineiden avulla kuin työssä tarvittavan tiedon saannissa. Myös ajan tasalla olevat laitteet ja järjestelmät nousivat kolmen kärkeen, vaikka digityöstä annettu kritiikki yleensä ensimmäisenä osuukin käytössä olevaan teknologiaan.

Vastaavasti kuormitustekijöiden osalta on nähtävissä tietointensiivisyyden kasvu eri aloilla, sillä kognitiiviseen kuormittumiseen viittaavat huomion hajaantuminen, jatkuvat keskeytykset sekä tiedon ja tehtävien lisääntynyt pirstaleisuus näkyivät kuormitus-tekijöiden kärjessä. Myös samanlaisina toistuvat työasennot viittaavat päätelaite-työskentelyn määrän ja työergonomian merkityksen kasvuun. Myönteisenä huomiona nostettakoon kuitenkin esiin varsin kohtuulliseksi jäänyt töiden valuminen vapaa-ajalle.

Digitalisoitumiselle vihreää valoa, kunhan säännöistä sovitaan

Tarkastelimme kyselyssä myös johtamisen ja työyhteisötason käytäntöjä, jotta pystyisimme tulevissa kehittämistoimissa erottamaan toisistaan yksilölliset työn tuunaamisen valikoimat sekä yhteisötasolla sovittavissa olevat ja laajemmin työn tekemisen tapoihin vaikuttavat käytännöt. Vastauksista oltiin eniten yksimielisiä siinä, että työn digitalisoitumiseen liittyvät päätökset ovat olleet organisaatio- ja strategiatasolla tarpeellisia.

Eniten kehittämispotentiaalia näyttää sen sijaan olevan digitalisoituvan työn työhyvinvointivaikutusten tunnistamisessa sekä yhteisten pelisääntöjen muotoilussa häiriöttömään työskentelyyn ja yhtenäiseen toimintakulttuuriin – esimerkiksi hallitsemalla organisaation laite- ja järjestelmäarkkitehtuuria kokonaisvaltaisemmin ja suunnitellummin (ote avoimesta vastauksesta). Myös paremmin resurssoidulle perehdyttämiselle koettiin tarvetta.

Kehittäminen jatkuu syksyn pajoissa

Ohessa esiteltyjen ja liitteenä olevaan raporttiin koostettujen tulosten lisäksi kartoituksen tuloksia käytiin läpi organisaatiokohtaisesti. Keskustelut valottivat laajemmin kyselyn tuloksista tehtyjen havaintojen taustaa. Keskustelujen tavoitteena oli antaa organisaatioille eväitä omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistamiseen sekä tarjota heille välineitä avata laajemmin keskustelua digiajan työhyvinvoinnista työntekijöidensä välillä.

Organisaatiokohtaisten alkuherättelyjen jälkeen käynnistyy varsinainen kehitystyö organisaatioiden yhteisissä vertaiskehittämisen työpajoissa tulevana syksynä. Työpajat on teemoiteltu kyselyjen pohjalta käsittelemään niin kognitiivista ergonomiaa, joustavia työkäytäntöjä ja etätyöskentelyä, työstä palautumista kuin digihyvinvoinnin johtamista. Kevään poikkeuksellinen tilanne tarjoaakin ensimmäiseen työpajaan keskusteluja hyvin ajankohtaisista ja omakohtaisista kokemuksista digitalisoituneesta työstä – sen havaituista haasteista ja mahdollisuuksista.

Voit tutustua tarkemmin koontiraporttiin alkukartoituskyselyn tuloksista tästä: [pdf-embedder url=”https://blogi.eoppimispalvelut.fi/digiajantyohyvinvointi/files/2020/06/Digiajantyöhyvinvointi_kooste_2020.pdf” title=”Digiajan työhyvinvoinnin alkukartoitus 2020″].