Kulunut vuosi on ravistellut työelämää ja sen toimijoita kokonaisvaltaisesti. Nyt jos koskaan on tullut selkeästi näkyviin se inhimillinen kokonaisuus, jonka tuomme mukanamme työpaikoille – tai jätämme tuomatta, mikäli etätyökäytäntö on voimassa.
Työ on valunut vahvemmin kotiin, joten sen rajaaminen ja omasta palautumisesta huolehtiminen korostuvat entisestään. Työergonomia on toivottavasti jo löytänyt tiensä niiden työntekijöiden kotiin, joilla kotitoimiston virkaa on toimittanut saunanlaude tai keittiönpöydän rauhaton nurkkaus.
Työn käytännön sujuvuuden lisäksi terveys ja hyvinvointi ovat nousseet merkittävään rooliin poikkeuksellisessa tilanteessa. Oma ja toisten terveenä pysyminen voi huolestuttaa ja tehdä läheisyyden kokemisen haastavaksi. Monissa keskusteluissa käy ilmi kaipuu siihen aikaan, kun työkaverin kanssa oli huoletonta vaihtaa kuulumisia ja kokea me-henkeä työpaikan kahvihuoneessa maskittomana ja silmämääräistä korostetummalla etäisyydellä.
Osassa työpaikoista digiloikka on ollut valtava ja kuoppainen, toisissa se taas on vauhdittanut moderniin ja joustavaan työskentelytapaan siirtymistä. Jokaisessa työyhteisössä on omia erityispiirteitään, jotka vaikuttavat työskentelyn sujuvuuteen ja työssä jaksamiseen myös aikoina, jolloin etätyö ei perustu omaan valintaan. Siksi myös digiajan työhyvinvoinnin näkökulmasta on syytä tarjota monipuolisesti erilaisia vaihtoehtoja ja vertaisten kokemuksia hyvistä käytännöistä, joita erilaisissa työyhteisöissä voidaan testata sekä muokata omannäköisiksi toimintatavoiksi.
Olemme ilolla seuranneet sitä nokkeluutta, joka on löytänyt tiensä työyhteisöjen yhteisöllisyyden ja työn merkityksellisyyden tunteen vahvistamiseen. Etäkahvit ja -lounastelut, verkon välityksellä tapahtuvat pikkujoulut ja työntekijöiden kotiin lähetetyt pienet muistamiset ovat esimerkkejä niistä monista konteista, joiden avulla työntekijöitä yksilöinä ja ryhmänä voidaan huomioida. Lisäksi teknologia mahdollistaa monella tapaa joustavan yhteydepidon, kunhan työrauhan pelisäännöistä on päästy yhdessä keskustelemaan. Lisäksi Työterveyslaitoksen teettämän “Miten Suomi voi?” tutkimuksen perusteella työuupumus on kääntynyt hienoiseen laskuun. Tutkija Janne Kaltiaisen mukaan työssä jaksamista tuetaankin parhaiten huolehtimalla yhteisöllisyydestä ja reilusta kohtelusta myös etätyössä.
Yli puolivuotisen kokeilun ja tekemisen kautta on löydetty toimivia tapoja sekä pystytty itse työntekijöinä pohtimaan, miten oma työ tulee parhaiten tehdyksi. Digiajan työhyvinvointi-hankkeen työpajoissa olemme asiantuntijoiden avulla käsitelleet muun muassa kognitiivisen ergonomian tukemista tauottamalla työtä ja palaverisumaa sekä kuuntelemalla omaa kehon vireystilaa. Liike on lääke monellakin tapaa. Kun kotitoimistolla tulee vähemmän siirtymiä, on hyvä muistuttaa, että mielialaa ja jaksamista pystyy tukemaan pienilläkin aktiivisuutta sisältävillä tauoilla. Fyysinen aktiivisuus on myös tutkitusti yhteydessä matalampaan stressitasoon.
Hankkeen merkeissä jatkamme osallistujaorganisaatioidemme kanssa digiajan työhyvinvoinnin teemoihin pureutumista työpaikkakohtaisten kehittämistehtävien, digisovellusten ja -palveluiden testaamisen sekä asiantuntijavetoisten työpajojen keinoin. Tulosten pariin pääsemme toivottavasti syksyyn mennessä työkirjan valmistuessa, luvassa on myös lokakuulle ajoittuva loppuseminaari. Kannattaa siis pysyä kuulolla ja seurata sivuamme, jonne kootaan linkkejä ajankohtaisista koulutuksista ja uutisista.
Näillä sanoin toivotamme kaikille palauttavaa ja hyvinvoivaa joulunaikaa sekä vuodenvaihdetta! Muistathan siis paketoida itsellesi voimavaroja ja hyvinvointia tulevaan vuoteen!
Poikkeuksellisesta keväästä huolimatta Digiajan työhyvinvointi -hankkeen kehittämiskokonaisuus käynnistyi organisaatioille toteutetuilla sähköisillä alkukartoituskyselyillä. Kyselyssä kartoitettiin organisaatioiden digitalisaation tilaa, kuormitus- ja voimavaratekijöitä sekä johtamisen ja työyhteisön näkökulmia digiajan työhyvinvointiin.